Vuonna 1906 toteutui Agnes Lundellin (1878–1936) kaksi pitkäaikaista haavetta. Hän suoritti oikeustutkinnon 28.5.1906. Yleisen äänioikeuden mahdollistava valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki hyväksyttiin 1.6.1906. Lundell oli vuonna 1904 allekirjoittanut vetoomuksen naisten äänioikeuden puolesta.
Taistelu lakimiehen töistä
Agnes Lundellilla oli kuitenkin vaikeuksia saada koulutustaan vastaavaa työtä. Tätä ristiriitaa kuvaa Lucina Hagman vuonna 1911 näin: ”Hänen annetaan maan yliopistossa suorittaa kaikki ne opinnäytteet, joita vaaditaan näihin (oikeuslaitoksen) virkoihin, mutta hän ei saa niitä hakea eikä niihin tulla nimitetyksi.”
Agnes Lundell pääsi 19.6.1906 ylimääräiseksi kopistiksi senaatin talousosastoon, mutta eteneminen uralla vaativimpiin tehtäviin tyssäsi moneen otteeseen. Agnes ei kuitenkaan lannistunut, vaan haki jatkuvasti eri tehtäviä. Siinä ohessa hän jatkoi opintojaan ja suoritti joulukuussa 1906 ylemmän hallintotutkinnon sekä tammikuussa 1909 judikofiilisen tutkinnon. Keväällä 1909 Agnes Lundellin onnistui kolmannella yrityksellä päästä auskultantiksi Turun hovioikeuteen, ja hän sai vannoa virkavalan. Hän suoritti Raaseporin tuomiokunnassa käräjäharjoittelun loppuun. Tuomarinvalaa hän ei silti monista yrityksistä huolimatta saanut vannoa ennen kuin vuonna 1926, kun naiset saivat oikeuden valtion virkoihin.
Tie asianajajaksi oli myös mutkikas. Senaatin talousosasto oli myöntänyt hänelle erivapauden toimia asianajajana, mutta oikeusosasto epäsi tämän. Asiamiehenä saattoi tuolloin kuitenkin toimia kuka tahansa, mikäli tuomari tai vastapuoli ei sitä kyseenalaistanut. Niinpä Agnes Lundell toimi asiamiehenä 1909–1910 lehdistössä suurta julkisuutta saaneessa oikeudenkäynnissä. Lundellin päämies oli määrätty neljän lääkärin toimesta mielisairaalaan vastoin tahtoaan. Lundell voitti jutun, ja kaksi lääkäriä tuomittiin sakkoihin. Toisaalta Agnes Lundell sai myös sakkoja herjattuaan kahta lääkäriä. Kohta tämän jälkeen senaatin oikeusosasto myönsi Lundellille erivapauden toimia asianajajana. Sen jälkeen hän perusti 1911 Helsinkiin asianajotoimiston, jota hoiti kuolemaansa saakka.
Perintö ja muisto elää
Agnes Lundellista on käytetty myös nimitystä liikenainen, koska hän omisti Leppävaarassa talon, jossa oli liiketiloja ja 22 huonetta, joita vuokrattiin. Talo oli entinen teatteri Arkadia, joka purettiin 1908. Agnes Lundell osti hirret, siirsi ne junalla Leppävaaraan ja rakennutti niistä liiketalon, joka tunnettiin nimellä Villa Arkadia.
Köyhän perheen tytöstä, joka opiskeli apurahojen turvin ja työnteon ohessa, tuli varakas nainen. Lundell testamenttasi miljoona silloista markkaa Åbo Akademille lainopin professorin viran perustamista varten. Svenska Kulturfonden sai 100 000 markkaa puutarhanhoidon edistämiseen. Näiden muisto elää vielä: Åbo Akademissa on auditorio nimeltä Agnes Lundell, ja Svenska kulturfonden jakaa edelleen apurahoja Agnes Lundells Trädgårdsfond -rahastosta. Keväällä 2016 oli jaossa 7 290 euroa.
Teksti: Ritva Juntunen
Kuva: Museoviraston kokoelmat
