Juristit mediassa

Oikeudenkäyntejä ja oikeutta koskevat uutiset ovat usein tiedotusvälineiden suosituinta lukemistoa. Oikeusjournalismi välittää kansalaisille tietoa oikeusjärjestelmän sisällöstä ymmärrettävällä tavalla. Siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, tai mitkä ovat vaikkapa kuluttajan oikeudet erilaisissa ongelmatilanteissa.

Oikeusjutuilla on myös suuri viihteellinen merkitys, ja rikoksia ja rangaistuksia koskevat julkaisut keräävätkin runsaasti klikkejä.

Käytännön lakimiesten ja tutkijoiden haastattelut rikastavat oikeusjournalismia.

Käytännön lakimiesten ja tutkijoiden haastattelut rikastavat oikeusjournalismia. Asiantuntija osaa kertoa, mihin sääntelyllä on pyritty ja miten sitä on tulkittu. Ammattilainen osaa poimia lukijalle tapauksen kannalta relevantit oikeudelliset näkökohdat ja tiivistää pitkän ja monipolvisen lakijargonin ymmärrettävään muotoon.

Oikeusasiantuntijoiden näkemykset tuovat lisäarvoa uutisointiin ja voivat sivutuotteena profiloida haastateltavaa oman alansa osaajana. Miksi kuitenkin niin moni asiantuntija arkailee vastata toimittajien kysymyksiin?

Yksi syy haluttomuuteen on ajan puute. Haastattelupyyntö voi tulla kiireisellä hetkellä tai edellyttää perehtymistä laajaan aineistoon. Asiantuntija hahmottaa eri tavalla sen, kuinka huolellista läpikäyntiä laadukas lopputulos kulloinkin vaatii, eikä siihen välttämättä ole uutissyklin edellyttämänä ajankohtana mahdollisuutta.

Tällaisessa tilanteessa toimittaja arvostaa sitä, että hänet ohjataan asiaa tuntevan kollegan pakeille tai kysymykseen annetaan ehkä yleisluonteisempi kommentti.

Usein asiantuntijat ovat liian vaatimattomia ja vähättelevät osaamistaan.

Usein asiantuntijat ovat liian vaatimattomia ja vähättelevät osaamistaan. Lukijoiden tiedontarpeen tyydyttäminen ei edellytä maailmanluokan osaamista ja timanttisia tulkintoja. Esimerkiksi muutaman vuoden ajan väitöskirjaa tehneellä nuorella tutkijalla voi olla sellaisia tuoreita näkemyksiä jutun aihepiiristä, joita saman alan nimekkäimmät tekijät eivät välttämättä ole tulleet ajatelleeksi.

Usein toimittajille sopii lisäksi se, että haastattelua jatketaan sen jälkeen, kun haastateltava on hankkinut joitakin lisätietoja.

Juristia saattaa huolettaa kollegoiden reaktiot, kun uutisen ymmärrettävyyden parantamiseksi asiaa on avattava pääsääntöjen valossa käymättä läpi jokaista poikkeuksen poikkeusta.

Lukijan vastuulle kuitenkin jää sen hahmottaminen, ettei yhdessä jutussa voida tarkastella kaikkia mahdollisia erikoistilanteita. Todellinen asiantuntija nimenomaan hahmottaa keskeisimmät seikat ja nimeää ne.

Todellinen asiantuntija nimenomaan hahmottaa keskeisimmät seikat ja nimeää ne.

Haastatteluista kieltäydytään myös yleisön kritiikin vuoksi. Puheet ”kaiken maailman dosenteista” vähättelevät asiantuntijoita ja jutulle annettua aikaa. Maalittaminen ja yksilöön kohdistuva vihapuhe ovat kohdistuneet myös eri alojen asiantuntijoihin, mikä vähentää halukkuutta osallistua yhteiskunnallisesti merkittävään ja yleisöä kiinnostavaan keskusteluun.

On hyvä muistaa, että sosiaalisessa mediassa räyhää usein pieni, mutta äänekäs tahallaankin asioita väärin ymmärtävien joukko. Sille ei pidä antaa ylivaltaa.

Väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaa pyytää omat lausumansa tarkastettaviksi. Jutun muuhun sisältöön ei haastateltavalla ole oikeutta puuttua. Jos haluat varmistaa toimittajan kiehahtamisen ja sen, ettei sinua haastatella toista kertaa, kirjoita koko juttu uusiksi punakynällä.

Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi