Alueellistaminen on yksi Matti Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelmaan kirjaamista tavoitte ista. Sen toteuttaminen perustuu lakiin ja asetuksiin, joiden mukaan alueellistamisen tarkoituksena on valtion tehtävien tuloksellinen hoitaminen ja työvoiman saaminen valtion tehtäviin. Pyrkimyksenä on myös maan tasapainoisen alueellisen kehityksen edistäminen ja työllisyyden tukeminen maan eri osissa.
– Kolmantena tavoitteena on, että alueellistaminen on valtion kaikkia hallinnonaloja koskeva yhtenäinen käytäntö, alueellistamisen koordinaatioryhmän projektipäällikkö Ilpo Takanen toteaa.
Takasen mukaan alueellistamisessa käytettävä menettely on laaja, ja sijoittamispäätöksiä tehtäessä tulee huomioida erityisesti alueelliset näkökohdat ja vaikutukset.
– Pyrkimyksenä on löytää pääkaupunkiseudun ulkopuolelta kullekin toiminnolle sellainen sijoituspaikka, johon se parhaiten istuu. Tarkoitus on, että ympäristö ja siellä olevat toiminnot sekä sijoitettava yksikkö tukevat toinen toisiaan.
Ilpo Takasen mukaan alueellistamista on mietittävä aina silloin, kun uusi yksikkö tai toiminto perustetaan tai olemassa olevaa toimintaa laajennetaan taikka organisoidaan merkittävästi uudelleen.
– Nykyaikana organisaatioiden laajennuksia ei ole kovinkaan paljon. Sen sijaan uusia toimintoja tai yksikköjä syntyy. Uusi lääkealan keskus on juuri tällainen uusi yksikkö. Sen osalta myös olemassa olevan toiminnan merkittävä uudelleenorganisointi-kriteeri täyttyy.
Yli hallinnonrajojen
Alueellistamispäätöstä valmisteltaessa tehdään erityinen sijoittamissuunnitelma. Siitä käy ilmi eri sijoitusvaihtoehtojen toiminnalliset, taloudelliset ja alueelliset vaikutukset sekä henkilöstövaikutukset. Esimerkiksi taloudellisella puolella tarkastellaan toiminnan todellisia kustannuksia, joita ovat muun muassa henkilöstö-, tila- ja matkakustannukset. Henkilöstövaikutuksia mitattaessa arvioidaan puolestaan olemassa olevan henkilökunnan siirtymishalukkuutta sekä työvoiman saatavuutta eri paikkakunnalla. Tutkittavana on myös, miten toiminnan siirtäminen vaikuttaisi osaamisen tasoon ja toisaalta, voidaanko ei-siirtyvä henkilökunta sijoittaa uudelleen.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti nykyisen henkilökunnan ei ole alueellistamisen vuoksi pakko siirtyä työssäkäyntialueensa ulkopuolelle.
– Heille pyritään osoittamaan vanhaa tehtävää ja taitotasoa vastaava uusi tehtävä joko saman hallinnonalan sisällä tai joissain tapauksissa myös muulla hallinnonalalla.
Ilpo Takanen myöntää, että riski työtehtävien tilapäisistä päällekkäisyyksistä voi kasvaa alueellistamisen vuoksi.
– Vielä emme ole joutuneet tällaisten tilanteiden eteen. Olemme sijoittaneet uudelleen noin 200–300 henkilöä, ja he kaikki ovat sijoittuneet hyvin.
Takasen mukaan yleistä on, että alueellistamisprosessin alkaess a noin kymmenen prosenttia työntekijöistä irtisanoutuu heti kuultuaan muuttouhkasta. Esimerkiksi tapetilla olleesta Lääkelaitoksesta noin 20 henkilöä 200:sta on lähtenyt hakemaan työtä muualta.
Takasen mielestä tärkeää olisi, että henkilökuntaa pystyttäisiin siirtämään nykyistä paremmin yli hallintorajojen, jotta vältyttäisiin turhilta päällekkäisyyksiltä ja työntekijöitä saataisiin tehtäviin, joissa työvoimaa todella tarvitaan.
– Tällaista kulttuuria meillä ei valitettavasti vielä riittävästi ole. Uudelleen sijoittumista helpottamaan on kuitenkin perustettu valtion henkilöstöpalvelut-toiminto, Takanen toteaa.
Siirtymishalukkuus alhainen
Tähän mennessä tehtyjen alueellistamispäätösten yhteydessä olemassa olevan työvoiman siirtyminen pääkaupunkiseudulta maakuntiin on vaihdellut suuresti. Puolustushallinnossa noin 70 prosenttia henkilöstöstä on – jo siirtovelvollisuutensakin vuoksi – siirtynyt Maavoimien Esikunnan mukana Mikkeliin ja 60 prosenttia Merivoimien esikunnan mukana Turkuun. Sen sijaan Poliisin tietohallintokeskuksen (PTHK, nykyisin sisäasiainhallinnon tietotekniikkakeskus HALTIK) siirtyessä Rovaniemelle mukana muutti vain viisi henkilöä – alle kymmentä prosenttia henkilökunnasta.
– Yleisesti muuttajia on noin 15–20 prosenttia, Takanen arvioi ja jatkaa:
– Räätälöityjen ratkaisujen avulla siirtymishalukkuutta voidaan usein nostaa 10–20 prosenttiyksikköä.
Takasen mukaan siirtymishalukkuuteen vaikuttaa myös se, miten avoimesti ja hyvin alueellistamisprosessi hoidetaan alusta alkaen.
Osaamisen siirtyminen varmistettava
Alueellistamisen vaikutuksesta saadaan luotua työpaikkoja maakuntiin. Takanen huomauttaakin, että yksi lain tavoitteista on ylläpitää ja parantaa muun Suomen työllisyyttä.
– Näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan korvata niitä työpaikkoja, joita maakunnista on viime aikoina menetetty. Siihen ei riitä, vaikka koko valtion keskushallinto siirettäisiin. On myös paradoksaalista, että mitä vähemmän väkeä siirtyy, sitä enemmän alueilta voidaan rekrytoida työntekijöitä. Emme kuitenkaan pyri siihen, että mahdollisimman vähän väkeä lähtisi mukaan. On välttämätöntä saada osaavaa tietoa käyttöön.
Osaamisen katoamisen riski onkin Takasen mukaan huomioitava ja toimittava niin, että tämä riski saadaan poistettua.
– Uskoisin, että tähän asti on selvitty aika hyvin. Rekrytointiin kiinnitetään huomiota samoin kuin kouluttamiseen. Esimerkiksi Poliisin tietohallintokeskuksen osalta tällaisia pelkoja oli olemassa, mutta kaikki tehtävät pystyttiin hoitamaan kunnialla.
Alueellistamisen yhteydessä on nostettu esiin myös se, että ainakin osittain yhteistyökumppanit jäävät pääkaupunkiseudulle ja jopa viikoittain joudutaan matkustamaan kokouksiin.
– Ainakin aluksi matkakustannukset voivat lisääntyä, jos sidosryhmien intensiteetti on vahva. Jossain määrin kuitenkin sidosryhmät alueellistamisen yhteydessä muuttavat rakennettaan ja uutta tekniikkaa – esimerkiksi videoneuvotteluja – otetaan käyttöön, Takanen kommentoi.
Esimerkiksi PTHK:n osalta matkustus oli huipussaan vuosina 2004–2005, mutta sen jälkeen se on merkittävästi vähentynyt.
Alueellistamisen uskotaan omalta osaltaan olevan vastaus myös pääkaupunkiseutua uhkaavaan työvoimapulaan.
– Valtion tehtäviin on jo nyt vaikea saada työntekijöitä Helsingin seudulla, Ilpo Takanen painottaa.
Siksi Lääkealan keskus on hänestä oiva esimerkki siitä, miten toiminta saadaan oikeaan ympäristöön.
– Kuopiossa on paljon toimintoja, jotka tukevat lääkekeskuksen toimintaa. Esimerkiksi alan tutkimustoimintaa on paitsi yliopistossa myös yrityspuolella.
Alueellistamisen tavoitteita
Alueellistaminen on ollut hallitusohjelmassa vuodesta 2002 lähtien. Nykyisen hallituksen tavoitteena on sijoittaa 4 000–8 000 työpaikkaa pääkaupukiseudun ulkopuolelle. Tähän mennessä alueellistamistoimilla on siirretty noin 3 600 työpaikkaa ja lisäksi kohdepaikkakunnille on syntynyt noin tuhat työpaikkaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisina alueiden välisinä siirtoina. Ministeriöiden kartoitusten mukaan alueellistamispotentiaalia on vielä noin 878–1 251 henkilötyövuotta.
Tähän mennessä konkreettisesti toteutuneita siirtoja on noin 2 800.
Kaiken kaikkiaan alueellistettuja yksiköitä on noin 150. Niistä noin 20 tapauksessa on siirretty kokonainen yksikkö ja noin 30:ssä osatoimintoja. Yhteensä on perustettu 10 kokonaan uutta yksikköä. Jäljelle jäävissä tilanteissa on siirretty esimerkiksi joitakin tehtäviä.
Matti Vanhasen kakkoshallituksen aikana tehdyistä alueellistamispäätöksistä Lääkealan keskus on tällä hetkellä suurin, 200 työpaikkaa. Uusi valtakunnanvoudin virasto merkitsee 40 työpaikan sijoittamista Turkuun. Hallinnonaloittain eniten alueellistamista on tehty puolustusministeriössä. Myös sisäasiainministeriö on ollut suuri alueellistaja.
Poliisihallinnon kokemuksia
Poliisihallinnossa alueellistamisen kohteena on ollut useita yksiköitä. Vuonna 2002 alueellistettiin poliisin tietohallintokeskus (nykyinen HALTIK) Rovaniemelle, ja sen jälkeen on pääkaupunkiseudulta siirretty poliisiammattikorkeakoulu poliisikoulun yhteyteen Tampereelle, poliisin tekniikkakeskus Kouvolaan, arpajais- ja asehallinto Riihimäelle sekä turvallisuusalan valvontayksikkö Mikkeliin.
Haastatteluhetkellä Itä-Suomen lääninpoliisijohtaja Jorma Ahonen selvitti, mikä olisi poliisin keskushallinnolle – Poliisihallitukselle – paras sijaintipaikka.
– Alueellistamisessa on otettava huomioon keskenään hyvinkin ristikkäisiä vaikutuksia ja näkökulmia. En ole nähnyt yhtään alueellistamistapausta, jossa alueellistettavan yksikön henkilöstö olisi suhtautunut asiaan myönteisesti.
Ahosen mukaan alueellistamista on tarkasteltava nimenomaan pitkällä aikavälillä siten, että päällekkäinen resurssointi on jo historiaa.
– Tällöin alueellistaminen on usein muita vaihtoehtoja edullisempaa, koska esimerkiksi vuokrat ovat maakunnissa halvempia. Jos taas asiaa tutkitaan hyvin lyhyellä tähtäimellä ja henkilöstönäkökulmia painottaen, ei alueellistamista voida koskaan toteuttaa.
Jorma Ahonen muistuttaa, että kyse on monisäikeisestä asiasta.
– Erään kolumnin mukaan alueellistamisessa kaikki ovat oikeassa. Jos asiaa katsotaan vastaanottavan paikkakunnan näkökulmasta, alueellistaminen on positiivinen asia. Kun kysytään henkilöstöltä tai luetaan helsinkiläisten kommentteja se vaikuttaa aivan absurdilta idealta.
Ahonen luovutti selvityksensä sisäasianministeri Anne Holmlundille helmikuun puolivälissä. Selvityksessään hän esitti, että Poliisihallituksen päätoimipaikaksi valitaan Helsinki ja osatoimintoja alueellistetaan uusien aluehallintoviranomaisten yhteyteen Mikkeliin, Ouluun ja Turkuun. Poliisihallituksen toiminta alkaa vuoden 2010 alussa.
Jorma Ahonen itse kannattaa alueellistamista yleensä.
– Ymmärrän kuitenkin myös, ettei alueellistaminen voi olla automaatio, vaan tarvitaan aina kunnon perusteet ja toimintaedellytykset.
Vaihtelevalla menestyksellä
Kehittämispäällikkö Tuija Saari sisäasiainministeriön poliisiosastolta kertoo, että selvitysten mukaan poliisin eri yksiköiden alueellistaminen on onnistunut vaihdellen.
– Kaikissa organisaatioissa toiminta on pystytty turvaamaan eikä palvelukatkoksia ole tullut.
Esimerkiksi poliisiammattikorkeakoulun alueellistamisessa Tampereella sijaitseva poliisikoulu ja Espoossa sijaitseva poliisiammattikorkeakoulu yhdistettiin Tampereelle.
– Siellä on selkeästi löydetty synergiaetuja sekä rakenteesta että opetuksen sisällöstä.
Sen sijaan poliisin tekniikkakeskuksen (PTK) osalta selvitys ei ole pelkästään positiivinen.
– Yksikkö sijaitsee Kouvolassa mutta asiakkaat pääsääntöisesti Länsi-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Tämä on tuonut logistisia ongelmia.
Alueellistamisessa siirretyn yksikön henkilökunta vaihtuu suurelta osin.
– Tampereelle poliisiammattikorkeakouluun lähti 16 henkilöä ja tekniikkakeskukseen hieman vähemmän. Tämä on vaatinut tukitoimia. Tämä luo myös mahdollisuuksia esimerkiksi prosessien kehittämiseksi.
Tuija Saaren mukaan poliisihallinnon alueellistamisen yhteydessä lähes kaikki työntekijät on saatu sijoitettua pääkaupunkiseudulle. Hän uskookin, että kaikille on löydetty aiempaa osaamista ja vaativuutta vastaava tehtävä.
Alueellistamisen haastetta lisää sen yhteensovittaminen valtion tuottavuusohjelman ja siihen kuuluvien tuottavuusvähennysten kanssa.
– Nämä kaksi asiaa vievät eri suuntiin, Saari toteaa.
Hänen mukaansa ratkaisuna on lähinnä uudelleensijoitusten määrien seuraaminen ja toisaalta tuottavuusvähennysten tekeminen muualta poliisihallinnossa.