|
5 puheenjohtajaa pohti toiminnan kehittämistä
Heikki Halila (HH): – Taustalla näkyy vuoden 1943 syyskuussa otettu valokuva Lakimiesliiton perustamista käsitelleestä keskustelutilaisuudesta. Paikalla oli myös isäni, professori Jouko Halila; en tiedä, onko hengissä enää muita. Erkki Ailio (EA), sinä olet tullut meistä varhimmin Lakimiesliiton toimintaan mukaan – 50-luvulla asiamieheksi ja samaan aikaan lakikirjan toimittajaksi. Kun Suomen laki I – II sitten valmistui, veitte yhden presidentti J.K.Paasikivelle. Minkälainen oli tunnelma? EA: Olimme koko toimituskunta yhtä aikaa paikalla, shaketissa. Minunkin piti hankkia tilaisuutta varten puku. Presidentti tietysti kätteli meidät kaikki ja esitti kysymyksiä, miksi tämä ja tämä asia on juuri näin. Sen jälkeen Lakimiesliiton puolesta on pidetty huolta siitä, että presidenteille on aina viety uusi lakikirja. – 80-luvun alussa muistan yksin vieneeni lakikirjan Kekkoselle. Portaikossa tuli kansliapäällikkö vastaan. Ainoa mitä hän minulle tokaisi oli: toivotan onnea. Kaikki meni kuitenkin hyvin. HH: Kun olit 70-luvulla hallituksen puheenjohtaja ja 80-luvulla liiton puheenjohtaja, oikeuspoliittinen keskustelu oli aika vilkasta. Lakimiesliittoa pyrittiin jopa ajamaan nurkkaan. Sanottiin sen olevan parempiosaisten lakimiesten järjestö. Arvostelijat tivasivat muun muassa sitä, miksi Lakimiesliitto ei kannata solidaarista palkkapolitiikkaa. EA: En kokenut tuota aikaa kovin epäyhtenäiseksi. Minusta Suomen Lakimiesliitto oli kaikkien lakimiesten liitto. Edunvalvonta on vahvistunut HH: Sakari Sippolan muistan tavanneeni ensimmäisen kerran Munkkivuoren bussipysäkillä 1977 joulukuussa. Esittäydyit sanomalla olevasi hallintoneuvos Sakari Sippola ja arvelit, että menemme varmasti samaan tilaisuuteen Akavataloon Lakimiesliiton liittokokoukseen. Sinulla oli aikaisemmin kokemusta valtiotyönantajatehtävistä. Minkälaista oli tulla tänne palkansaajajärjestön tehtäviin? Sakari Sippola (SS): Minulla oli hyvin pitkä ja monipuolinen työmarkkinakokemus työnantajapuolelta. Aluksi minun oli hyvin vaikeaa hypätä tarkastelemaan asioita työntekijäpuolen kannalta. Kun tulin Lakimiesliittoon, huomasin, että työmarkkinakysymyksistä ei toiminnanjohtaja Viljo Tuokkoa lukuun ottamatta käytännöllisesti katsoen kukaan ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Lakimiesliitto ei figureerannut neuvotteluissa laisinkaan ja Akavankin asema oli hyvin heikko. Akavan kokouksissa havaitsin, että koheesio oli hyvin heikko. Kaikki vetivät eri suuntiin. Kun taas kävin Virkamiesliiton ja erityisesti SAK:n tilaisuuksissa, tunnelma oli ihan toinen. Koko porukka puhalsi samaan hiileen ja tiettyyn tavoitteeseen. HH: Erkki ja Sakari, olitte molemmat puheenjohtajina, kun lakkohanke eteni vuonna 1986 aika pitkälle. Mikä on teidän arvionne siitä tilanteesta? SS: Kun Erkki Ailio oli liiton puheenjohtaja ja minä hallituksen puheenjohtaja, meillä oli erittäin hyvä ja kiinteä yhteistyö – ehkä kaikkein paras mitä minulla Lakimiesliitossa on ollut. Silloin kun lakkohanke oli vireillä, olin palkkavaliokunnan puheenjohtaja. Se oli minulle hyvin mieluinen tehtävä. Siihen aikaanhan lakimiesten palkkataso oli pudonnut aikaisimmilta ajoilta huikeasti. Kaikki tunsivat, että nyt täytyy jotain tehdä. – Sen jälkeen sekä Akavassa että valtion työmarkkinalaitoksessa ryhdyttiin kiinnittämään huomiota lakimiehiin ja Lakimiesliiton puheisiin. Akavakaan ei voinut enää sivuuttaa meitä kevyesti ja tanssia yksinomaan OAJ:n ja lääkäriliiton pillin mukaan. HH: Työtaisteluvalmiuteen liittyy se, että Kari S. Tikan puheenjohtajakauden aikana Kauppakaari-yhtymä listautui ja perustettiin rahastot. Kari S.Tikka (KST): Minun aikanani todella Kauppakaari listattiin ja siinä yhteydessä toteutettiin myös osakemyynti. Osa rahoista meni Kauppakaaren kehittämiseen ja osa tuli liitolle. Näin liiton varallisuutta voitiin sijoittaa paremmin riskejä jakaen. – Merkittävimmät kohteet olivat kaksi uutta rahastoa. Toinen on nimenomaan työmarkkinarahasto. Jos lakkoon mennään, sille ei ole taloudellista estettä. Tämä parantaa pysyvästi liiton neuvotteluvoimaa. Rahat ovat siellä edelleen tallessa. – Toinen – stipendirahasto – liittyy liiton aatteelliseen toimintaan ja oikeuskulttuurin tukemiseen eri tavoin. Myös se on ollut tärkeä palvelutoiminnan laajennus. Listautumisella oli myös se merkitys, että liiton varallisuus sai selkeän noteerauksen. Siinä vaiheessa, kun minun puheenjohtajakauteni päättyi, voitiin todeta, että liitto oli hyvin varakas. Eettisiä ohjeita ja tasa-arvoa HH: Sekä Kari S. Tikan että Jarno Teporan aikana laadittiin lakimiesten eettisiä ohjeita. Jarno Tepora(JT): Valmistelun loppuvaiheessa ohjeita väännettiin yksi yö siihen muotoon, jossa se on Lakimieskalenterissa. Eettisiin ohjeisiin on tietysti kaksi suhtautumista. Suurin osa hyväksyy ne varmasti sellaisenaan, mutta on ollut myös oppositioajattelua, että tarvitaanko tämän tyyppisiä ohjeita ylipäänsä. SS: Tuomarikunnassa ja varsinkin korkeimmissa oikeuksissa suhtauduttiin niihin hyvin penseästi. Ei kukaan voi antaa korkeimman oikeuden tuomarille mitään ohjeita. Heillä on vain laki, joka ratkaisee. KST: Puheenjohtajakautenani hyvin tärkeä hanke oli nimenomaan eettisten ohjeiden aikaansaaminen. Sehän oli myös kannanotto julkisuudessa käytyyn keskusteluun ja sillä oli sosiaalinen tarve. Kyllä tämä tarve on pysyvä. Eettisiä normeja pitää tuoda esille eri yhteyksissä. Lakimieskalenteri on niille varsin hyvä paikka. HH: Eettisiä ohjeita on pidetty yllä seminaarein ja kirjasin. Minun puheenjohtajakautenani on tehty Lakimiesliiton tasa-arvo-ohjelma, joka on muistiin merkitsemisen arvoinen, sillä se on ensimmäinen Akavassa. Myös tätä teemaa työstetään seminaarein. Lakimieskunnassa sukupuolisuhteet muuttuvat melkoisesti. Kun naisia valmistuu enemmän kuin miehiä, se näkyy myös toiminnassamme. KST: Naisnäkökulma oli myös taustalla, kun liitto päätti lyöttää huomionosoituksena mitalin Inkeri Anttilan kunniaksi hänen täyttäessään 80 vuotta. Hän oli ensimmäinen naispuolinen oikeustieteen tohtori, ensimmäinen naispuolinen oikeustieteen professori ja ensimmäinen naispuolinen oikeusministeri. Liitto oli aikanaan hakemassa Helvi Sipilälle ministerin arvoa. Hän oli muun muassa ensimmäinen naisasianajaja. Yhteiset arvot, yhteiset edut HH: Jarno, sinun puheenjohtajakaudellasi toimistoa voitiin resursoida aikaisempaa enemmän, uusia henkilöitä tuli taloon ja myös palvelutoimintaan panostettiin. JT: Tämäkin oli pitkä prosessi ja alkoi varmasti jo Tikan ja Sippolan aikana. Sekä yksityissektoria että julkista sektoria pitää pystyä palvelemaan, eikä yksi henkilö pysty niitä molempia vetämään. Mukaan on tullut lisäksi koulutus ja nuoret. Ulospäin näkyy Lakimiesuutiset – se on liiton käyntikortti. SS: 80-luvulta lähtien on ollut voimakas pyrkimys lisätä jäsenkuntaa. Yhteen aikaan jäsenistössä oli vähän katoa. HH: Järjestäytymisaste ei pitkällä aikavälillä ole kovin paljon heilahdellut. Mitään joukkopakoa ei missään vaiheessa ole ilmennyt. Jäseniä pitää saada liittymään, mutta myös pysymään järjestössä. KST: Itse kuuluin Suomen Demokraattisiin Lakimiehiin, mutta samanaikaisesti myös Suomen Lakimiesliittoon ja Suomalaiseen Lakimiesyhdistykseen. Yhteiskunnassa ja järjestöissä esitetty kritiikki oli luonnollista eikä siihen liittynyt ajatusta, että Lakimiesliiton piiristä pitäisi vetäytyä pois. HH: Edelleenkin luottamustehtäviin tultaessa politiikalla ei ole osuutta. Meillä on mukana eri tavoin ajattelevia ihmisiä niin kuin yleensä muuallakin yhteiskunnassa. Lakimieskunnassa on myös joukko sellaisia ihmisiä, jotka mielestään eivät Lakimiesliittoa tarvitse. Järjestäytyminen kuuluu muille. Tämä kertoo yhteiskunnan atomisoitumisesta ja individualismin lisääntymisestä. Jos henkilökohtaisesti ei koe saavansa jäsenyydestä riittävästi itselleen heti, niin sitten ei haluta järjestäytyä. Lakimiesliiton tavoitteena on tietysti ollut toimia tämän tyyppistä individualismia vastaan. On yhteisiä arvoja, joita on syytä yhdessä edistää ja puolustaa. Toisaalta olemme huomattavasti kehittäneet myös jäsenpalveluja. KST: Poissaolijat ovat hyvin heterogeeninen porukka. Korostunut individualistinen asenne voi olla yksi tekijä, toinen syy voi olla virheellinen kustannustietoisuus. Palvelut on arvostettu alakanttiin. Kuumia paikkoja HH: Muistuuko herroilla mieleen tilanteita liittokokouksista tai valtuuskunnan kokouksista, jolloin olisi ollut kuumat paikat? JT: Uhkaava tuomarilakko vuoden 2000 lopulla kiinnosti mediaa ja se sai paljon julkisuutta. Neuvottelimme valtion tuomareiden uudesta virkaehtosopimuksesta. Vaadimme tulosopimuksen tasoa korkeampia palkankorotuksia, koska katsoimme jääneemme jälkeen yleisestä ansiokehityksestä. Keskustelu oli myös kiivasta niin liiton sisällä kuin Akavan piirissä. SS: Minun ajaltani on kaksi selkeää tapausta. Toinen oli vuoden 1986 lakkohanke. Keskustelu oli myrskyisää myös Akavassa, jonka kokouksessa oli esillä kysymys siitä, liitytäänkö keskitettyyn ratkaisuun. Yhtä kuohuttava tapaus oli tietysti Kauppakaari-yhtymän myynti vuoden 1994 syksyllä kanadalaiselle Thomson Corporationille, mitä hallituksessa vahvasti kannatettiin. Ylimääräinen liittokokous päätti kuitenkin murskaäänin, että näin ei tehdä. KST: Liittokokousasioista muistan kaksi, joista vallitsi erimielisyyttä – pitääkö Kauppakaari-yhtymä listata vai ei, ja tuleeko jatkaa kehitystä sääntöjen muuttamiseksi niin, että tulee suora jäsenyys ja yhdistykset menettävät välittömän vallan. Näistä esitettiin hyvin erisuuntaisia näkemyksiä. HH: Kaksi vuotta sitten syksyllä uhkasi syntyä tilanne, että hallituksessa ei ole yhtään naista, ja sitä ei pidetty toivottavana. Katsoin, että jos jäsenjärjestöt vanhaan tapaan valitsevat omat ehdokkaansa hallitukseen, vaikuttaa siltä, että vain miehiä tulee mukaan. Kutsuin jäsenjärjestöjen puheenjohtajat Ylähuoneelle ja keskustelimme tilanteesta. Näin saimme luontevalla tavalla kaksi naista hallitukseen, ilman että mitään järjestöä olisi tarvinnut pakottaa. Nyt hallituksen seitsemästä jäsenestä kolme on naisia. Talous, edut ja aate HH: Käydään vielä lopuksi vielä yksi kierros läpi, niin jokainen saa tiivistää sen mitä on sydämellään. Aloitetaan sinusta Sakari. SS: Silloin kun olin aktiivisesti mukana, työmarkkinakysymykset olivat hyvin tärkeitä koko yhteiskunnassa. Nyt tilanne on muuttunut ja asettaa Lakimiesliitolle uusia haasteita. Ilmeisesti kollektiivinen asioiden hoito ei enää vastaisuudessa ole yhtä vahvaa. Lakimiesliittoa kaivataan kuitenkin entistä enemmän myös tässä. Rahallinen puoli on hyvin tärkeä. Olennaista on, että talous pysyy edelleen vahvana ja aikaa myöten tämä talo muotoutuu kokonaisuudessaan Lakimiestaloksi. EA: Yhdyn täysin siihen, mitä Sakari tuossa esitti. Lakimiesliiton tulevaisuuden näen kaiken kaikkiaan hyvin vahvana. Uskon, että se jatkaa yhtä onnistuneesti työtään lakimiesten hyväksi kuin tähänkin asti. JT: Edunvalvonta on jatkossakin erittäin tärkeää. Lakimiesliitolla on tehtävää paljon myös yksityissektorin puolella. Toinen keskeinen asia on koulutuspolitiikka ja siihen vaikuttaminen. – Taloudenpito pitää olla viisasta, koska se kuitenkin on kaiken pohja edunvalvonnan ja koulutuspolitiikankin kannalta. Unelma Lakimiestalon toteutumisesta jossain vaiheessa on kaikille läheinen. KST: Kaikissa maissahan ei ole tällaista juristit yhteen kokoavaa järjestöä. Näin pienessä maassa sillä on tärkeä rooli. Lakimiesliitolla on työsarkanaan edunvalvonta, aatteellinen toiminta ja palvelusektori. Kaikissa on haasteita ja tehtäviä. Painotukset näiden välillä voivat aina tilanteen mukaan vaihdella. – Olisi erittäin hyvä, jos Lakimiesliitto voisi omalta osataan myötävaikuttaa siihen arvokkaaseen piirteeseen Suomessa, että lakimieskoulutus on ollut aika lailla yhdenmukaista. Emme ole päätyneet siihen tilanteeseen, mikä monessa maassa vallitsee, että lakimiehet ovat koulutustaustastaan johtuen hyvin eri tavoin arvostettuja. Tämän yhtenäisyyden vaaliminen on keskeinen asia. HH: Tärkeää on toimintatapa, joka 60 vuoden aikana on liittoa yhdistänyt – päättäjiin on pienessä maassa voinut olla suoria kontakteja. Ei ole tarvinnut tyytyä vain lausunnonantajan rooliin, vaan olemme voineet olla mukana meille tärkeissä asioissa niiden valmistelujen alusta aina loppuun asti. – Meidän pitää pyrkiä korostamaan sitä, mikä meitä yhdistää ja vahvistaa keskustelukulttuuria siellä, missä näkemyksemme eroavat. Liiton eri toiminnot täydentävät toisiaan. Viime vuosina on ryhdytty kehittämään palvelutoimintaa niin, että meillä on yksityissektorille tarjolla enemmän palveluja kuin aikaisemmin. – Palveluissamme näkyy lakimieskunnan erilainen ammatillinen jakautuminen. Olemme kehittäneet muun muassa lakimiesmessuja ja uranavigointikurssseja. Pyrimme vaikuttamaan koulutuspolitiikkaan sillä tavoin, että työmarkkinoilla vallitsisi kohtuullinen tasapaino. Tässä suhteessa olemme joutuneet aika voimakkaastikin toimimaan lakimiestyöttömyyttä vastaan. Se on asia, joka tietysti koko ammattikuntaa huolestuttaa, kun meillä on niinkin monta juristia työtä vailla.
|
