Viisi vuotta sitten ilmestyneessä Lakimiesuutisten 60-vuotisjuhlanumerossa totesin tällä palstalla lehden siihenastisen elonkaaren jakautuneen kolmeen eri jaksoon, ensin puhtaaksiviljeltynä tiedotteena, sitten toimituksellisena järjestölehtenä ja viime vuosikymmenien aikana laajalti oikeusalan aikakauslehtenä.
Piirre lakimiesammattikunnan aikakauslehtenä hallitsee edelleen ja elää rinnan sekä tiedotuksellisen että järjestöasioita käsittelevän sisällön kanssa. Voinee todeta LMU:n sisältöjakautuman olevan suhteellisen hyvässä tasapainossa. Lisäksi on aihetta todeta lukijakunnan myös ottaneen itse sisällön pääosin myönteisesti vastaan. Viime vuosien aikana säännöllisin välein kerätty lukijapalaute osoittaa tämän.
Näyttää siis siltä, että syytä muotoutuneen linjan vaihtamiseen ei nykytilanteessa ole. On toisaalta päivänselvää, että lehteä on jatkuvasti kehitettävä. Juoksevan toimitustyön ohella kehittäminen onkin pysyvästi toimitusneuvoston huolena.
Vaikka lehden sisältöön ei siis näytä olevan suurta muutostarvetta, kannattaa tässä tilanteessa kuitenkin jatkaa lehden tuottamismuotoa koskevaa pohdintaa. Tarkoitan tässä tietenkin paperilehden asemaa verrattuna elektroniseen julkaisuun. Jo vuosikymmenen ajan ennakoitu laajapohjainen siirtyminen verkkolehden kannalle ei ole toteutunut. Lakimiesliitto harjoittaa toki ansiokkaasti tiedottamista omalla verkkosivulla sillä olevine LMU:n sähköisine painoksineen, mutta painetun jäsenlehden suosio on silti pitänyt. Tänä syksynä uutiskirjeellä täydentyvä sähköinen tiedottaminen toimii siis painetun lehden täydentäjänä. Tämä onkin otettu hyvin huomioon näiden eri välineiden sisällöllisessä jakautumassa.
Mutta kuinka kauan jäsenlehden ja sähköisten välineiden välinen tasapaino säilyy? Mikä voisi aiheuttaa vastaansanomattoman paineen muuttaa balanssia? Lukijakunnan tottumukset ja vaatimukset tietenkin. Jäämme siis odottamaan vielä toteutumatonta jäsenten ja lukijakunnan mieltymysten muuttumista. Näillä näkymin se on nähdäkseni odotettavissa aikaisintaan silloin, kun koko koulu- ja opiskeluikänsä verkkoympäristössä eläneet muodostavat merkittävän osan kohderyhmästä. "Diginatiivien", eli vuonna 1980 ja sen jälkeen syntyneiden lakimiesten merkitsevä osuus jäsenkunnasta näkynee ensi vuosikymmenen aikana. Siinä tilanteessa varmaan painetun ja sähköisen sanan puntit mitataan uudelleen. Vaikka sitten muutoksia tulisikin, Lakimiesuutiset tuskin kuitenkaan siirtyy eläkkeelle.
Oli miten oli, yksi asia on selvä: Lakimiesliiton on edelleen syytä painottaa voimavarat palvelemaan jäsenten ja muiden ammattikuntamme asioista kiinnostuneiden tiedonsaantitarvetta mahdollisimman tehokkaasti.
65 år – Tidningens pensionsålder?
Vid Juristnytts 60-årsjubileum för fem år sedan konstaterade jag på denna spalt att tidningens dittillsvarande existens hade fördelat sig i tre olika perioder. Första perioden var det fråga om en ren informationsbulletin, därefter utvecklades tidningen till ett typiskt medlemsblad för att sedan till slut i hög grad ändra karaktär till juristfackets aktualitetstidskrift.
Det sistnämnda formen förhärskar fortfarande, parallellt med ett levande innehåll av medlemsinformation och organisationsärenden. En tämligen god jämnvikt råder mellan olika beståndsdelar i tidningens innehåll. Noteras bör även att Juristnytt under de senaste åren har rönt ett positivt mottagande hos sina läsare. Detta har kommit fram i det systematiskt insamlade responsmaterialet.
Skäl att ändra på den nuvarande redaktionslinjen föreligger alltså uppenbarligen inte. Å andra sidan bör tidningen givetvis kontinuerligt utvecklas. Vid sidan av det löpande utgivningssarbetet behandlas utvecklingsaspekterna kontinuerligt på redaktionsrådet.
Även om det alltså inte finns orsak till stora förändringar i tidningsinnehållet, lönar det sig att ägna några tankar åt utgivningsformen. Härvid avser jag den tryckta papperstidningen i förhållande till en elektroniskt utgiven publikation. De redan decennielånga förutspåelserna om en omfattande övergång till nätbaserad tidning har inte förverkligats. Visserligen utövar Juristförbundet informationsverksamhet genom sin hemsida innehållande även Juristnytts elektroniska version, men den tryckta medlemstidningens popularitet har hållit sin position. Från och med i höst får utges dessutom ett särskilt elektroniskt nyhetsblad. Den elektroniskt förmedlade informationsverksamheten kompletterar alltså det tryckta ordet. Detta har man också lyckats lämpligen beakta i de olika mediernas innehållsfördelning.
Men hur länge råder balansen mellan tidningen och de elektroniska medierna? Här rör det sig förstås om läsarnas vanor och krav. En ändring i detta avseende återstår att se. En mera markant sådan torde kunna väntas då målgruppen domineras av generationerna som upplevt både skolgång och studier i en den så kallade nätmiljön. Dessa "diginativas", dvs 1980 eller senare födda juristers märkbara andel av medlemskåren torde synas under nästa decennium. Kanske en omvärdering då blir aktuell. – Låt vara att detta kan leda till ändringar, men jag tror inte Juristnytt pensioneras.
Hur som helst, en sak är klar: Juristförbundet bör fortsättningsvis satsa på en kvalitativ publikationsverksamhet som effektivt betjänar både medlemskåren och dem som är intresserade av juristfacket.
