|
90-vuotias Helvi Sipilä on tehnyt monta mahdotonta asiaa mahdolliseksi
Teksti Ritva Juntunen ja Anneli Winter-Mäkinen Kuvat Olli-Pekka Orpo NÄIN KITEYTTÄÄ Helvi Sipilä lapsuudenkodistaan Kärkölässä sijaitsevalta Maukolan tilalta saamansa eväät. Niillä on 90 vuoden aikana luotu pitkä ja vaiherikas elämäntyö ja tehty monta mahdotonta asiaa mahdolliseksi. Lapsuuskodin eväitä olivat työ nuoren isänmaan hyväksi ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. – Äiti Linnea toimi pitkään paikallisen Marttayhdistyksen puheenjohtajana ja isä Vilho kunnallislautakunnan ja köyhäinhoitolautakunnan esimiehenä. Oman yhteisöllisen ajatteluni katson alkaneen, kun 12-vuotiaana liityin partioon. Partiotyöstä olen saanut kaiken. Minä en olisi minä, jos en olisi ollut partiossa. Tätä on helppo uskoa, kun katsoo Helvi Sipilän elämänvaiheita. Partiolaisuus opetti hänelle johtajuutta ja vei ensimmäisille ulkomaanmatkoille ympäri Eurooppaa vuosina 1938–1958. Seuraava etappi oli kansainvälisen naisjuristien liiton (FIDA) presidenttiys vuosina 1954–1956. Tällöin hän osallistui YK:n kokouksiin FIDA:n edustajana jo ennen kuin Suomi vuonna 1956 liittyi YK:n jäseneksi. Tästä ei ollutkaan enää pitkä matka Suomen ja Pohjoismaiden edustajaksi YK:n eri tehtävissä ja sittemmin ensimmäisenä naisena YK:n apulaispääsihteeriksi. Suomeen palattuaan maailmalla saaduilla kokemuksilla oli käyttöä. Helvi Sipilä rikkoi uuden raja-aidan ja valittiin ensimmäisenä naisena presidenttiehdokkaaksi. – Elämä onkin selvästi johdattanut ja kannattanut minua. Yksi asia on vienyt toiseen, Helvi Sipilä kiteyttää vaatimattomasti elämänuransa kulkua. Asianajoa ja ilmatorjuntaa Mutta eipä kiiruhdeta asioiden edelle. Helvi Maukola pääsi ylioppilaaksi vuonna 1933, jolloin Suomessa oli tasan 20 naisjuristia. Ensimmäinen ja sittemmin asianajajana toiminut Agnes Lundell (1878–1936) valmistui vuonna 1906. Maan toinen naisasianajaja oli Hilma Jahnsson ja Sipilästä tuli kolmas. Ylemmän oikeustutkinnon Helvi Sipilä suoritti vuonna 1939, jolloin hän oli järjestyksessä 38. naisjuristi. Kovin tavallista ei myöskään ollut, että naiset auskultoivat ja saivat varatuomarin arvon. Opintojen parista löytyi myös tuleva aviopuoliso Sauli Sipilä. Häät pidettiin Maukolassa kohtalokkaaksi osoittautuneena päivänä 3.9.1939, jota pidetään toisen maailman sodan alkuhetkenä. Häävieraat kuuntelivat vakavina radion iltauutisia Saksan julistettua sodan Puolalle. Pian sota ulottui Suomeenkin. – Ollessani Lahdessa käräjillä alkoivat ensimmäiset pommitukset. Odotin tuolloin ensimmäistä lastani. Koska olin koulutettu ilmavalvontalotta, minutkin kutsuttiin palvelukseen. Niinpä talvisodan kuukaudet kuluivat päivisin käräjiä istuessa ja öisin kiipeillessä ilmavartiotornissa. – Unelmani oli perustaa oma asianajotoimisto, vaikka muita naisasianajajia ei tuolla hetkellä Suomessa ollutkaan. Vuonna 1943 onnistuinkin saamaan tarvittavat tilat vuokraamalla Kaisaniemenkadulta erään valokuvaajan työtiloista osan. Sodan poikkeusoloissa hallitus piti oikeuslaitoksen täsmällistä toimintaa tärkeänä. Niinpä miesten ollessa rintamalla meidän vähälukuisten naisjuristien rooli oli tärkeä. Elämä oli epäsäännöllistä ilmahälytysten ja pommitusten häiritessä sekä työntekoa että yöunta. Kansainvälinen tulikoe Yhdistystoiminnan merkityksen jo lapsuuden kodissaan ja partiovuosinaan sisäistänyt Helvi Sipilä oli mukana perustamassa naisjuristeille omaa Justitia-kerhoa vuonna 1945. Lakimiesliitto oli perustettu edellisenä vuonna. Mutta siihen pystyi liittymään vain jäsenyhdistysten kautta. Joten kerhomuotoisella Justitialla ei ollut tähän heti mahdollisuuksia. Liittyminen Lakimiesliittoon tapahtui Helvi Sipilän puheenjohtajakaudella vuonna 1955 sen jälkeen kun Justitia-kerho oli rekisteröitynyt yhdistykseksi nimeltä Naisjuristit – Kvinnliga jurister ry. Naisjuristien toiminta suuntautui alusta alkaen voimakkaasti kansainvälisyyteen, johon oli olemassa valmiit kanavat. Helvi Sipilä kertoi kansainvälisistä partiomatkoistaan, Aune Mäkinen-Ollinen kävi työmatkoilla Pohjoismaissa, Hanna Vanamo Moskovan lähetystösihteerin puolisona hyödynsi kansainvälisiä kontaktejaan myös Justitian hyväksi. Naisjuristien Kansainvälinen Liitto FIDA kutsui yhdistyksen jäsenekseen jo vuonna 1949 ja siihen liityttiinkin. Silti pienelle kerholle tuli yllätyksenä mahdollisuus järjestää liiton kansainvälinen kongressi Helsingissä vuonna 1954. Suomi oli noussut yleiseen tietoisuuteen maineikkaan talvisotansa ja hyvin järjestettyjen kesäolympialaisten vuoksi. Näin joutui pieni naisjuristien joukko valtavan haasteen eteen. Kokemusta kansainvälisten kokousten järjestämisestä oli maassa vain harvoilla. Kaikkien vähiten sitä oli kerholla, jonka jäsenmäärä oli vain 134 naisjuristia! Mutta haaste otettiin vastaan ja siitä selvittiin upeasti. Ja kaiken kruunuksi Helvi Sipilä valittiin Helsingin kongressissa FIDAn presidentiksi. Sodan jälkeisissä oloissa se merkitsi Suomellekin suurta askelta kohti normaaleja oloja. Samalla oli mahdollisuus solmia kansainvälisiä kontakteja ympäri maailmaa. Presidenttiys huipentui neljän viikon kierrokseen ympäri Väli-Amerikkaa. Tällöin Helvi Sipilä sai harvinaisen laajan annoksen kansainvälistä tietämystä ja tutustumista sekä naisten asemaan että korkea-arvoisiin juristeihin, poliitikkoihin ja muihin vaikuttajiin. Hän osallistui myös YK:n yleishyödyllisille järjestöille tarkoitettuihin NGO-kokouksiin. – FIDAn presidenttiys oli kyllä aikamoinen koulu kansainvälisyyteen. Sen mahdollisti oikeastaan vain se, että olin asianajajana yksityisyrittäjä ja minulla oli apuna reilut kollegat. Toisen palveluksessa ollessa matkoihin ja kokouksiin tarvittavan ajan järjestäminen olisi ollut mahdotonta. Naisten alistettu asema kehityksen este Suomi liittyi YK:n jäseneksi vuoden 1956 alussa ja tarvitsi heti edustajia eri tehtäviin. Suomi ehdottikin kansainvälisillä kentillä valmiiksi kouliutunutta ja YK:ta tuntevaa Helvi Sipilää vuoden 1959 lopulla Pohjoismaiden edustajaksi YK:n naisten asemaa selvittävään komiteaan. Ja se tie vei mennessään erilaisiin YK:n tehtäviin, jotka huipentuivat vuonna 1972 tapahtuneeseen nimitykseen YK:n apulaispääsihteeriksi. – Jo YK:n toiminnan alkutaipaleella valkeni, että tiedot naisista ja heidän asemastaan olivat hyvin puutteelliset. Naisten oikeudet oli monissa yhteiskunnissa vakavasti laiminlyöty. Naisen alistettu asema oli suuri este kehitykselle. Oli tarpeen vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja kansojen johtajiin, jotta saataisiin maailma heräämään ja huomaamaan vallitseva epäoikeudenmukaisuus, sorto ja kärsimys. Sipilän apulaispääsihteerikaudella järjestettiinkin ensimmäinen YK:n kansainvälinen naisten vuosi ja sen maailmankonferenssi 1974–75. Mutta ei Helvi Sipilä unohtanut maailman naisia eläkkeelle jäätyäänkään. Hän perusti Suomeen palattuaan YK:n naisten kehitysrahaston eli UNIFEMin Suomen yhdistyksen ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1981–1987. Helvi Sipilällä on ollut rohkeutta ja voimaa kasvaa yli ammattinsa rajojen, yli maansa rajojen ja yli maanosien rajojen vaikuttavaksi naiseksi. Samalla hänellä on ollut nöyryyttä asettaa voimansa ja lahjansa kanssasisariensa käytettäväksi kaikkialla maailmassa. Perheen tuki paras palkinto Mittava työn arvo on ymmärretty ja haluttu myös palkita eri tavoin. Kunniatohtorin arvonimia on 12 eri puolilta maailmaa, erilaisia arvomerkkejä on myönnetty pitkälti toista kymmentä. Omat kollegat ovat myös muistaneet ansioitunutta juristia. Naisjuristit lyöttivät kuvanveistäjä Eila Hiltusen suunnitteleman mitalin vuonna 1981. Suomen Asianajajaliitto palkitsi Sipilää vuonna 2000 Millenium-palkinnolla. Muun muassa Suomen Lakimiesliiton esityksestä Helvi Sipilälle myönnettiin vuonna 2001 ministerin arvonimi. Lontoossa maaliskuussa 2001 Helvi Sipilä vastaanotti ensimmäisen kansainvälinen naisasianajajien palkinnon (IBA Women’s Award). – Jos minusta haluaa kirjoittaa, ei ole syytä unohtaa suurta perhettäni: neljä lasta, seitsemän lastenlasta ja viittä lastenlastenlasta. He ovat kaikki edistäneet tavallaan työni päämääriä. Sillä hehän joutuivat menettämään sitä yhteistä aikaa, jonka olisin voinut heidän seurassaan viettää. Perheeni tuen vuoksi minun ei koskaan tarvinnut valita, sain aina toteuttaa itseäni. Helvi Sipilän luoma kansainvälinen malli näyttää jatkuvan myös jälkipolvissa. Haastattelua edeltävänä päivänä oli isomummia käynyt katsomassa lapsenlapsenlapsi, joka oli matkalla Bosniaan. Mutta jaksaa isomummi itsekin vielä osallistua. Viimeksi hänet nähtiin Ranskan suurlähetystön vieraana. Hyvästellessä Helvi Sipilällä on veitikkamainen ilme, kun hän varmistaa onko käteltävä ollut partiolainen, jota tervehditään vasemmalla kädellä – muita oikealla kädellä.
|
