90-vuotta kulunut Pihkalan kaartista Facebook-ahtaajiin

Pihkalasta Vientirauhan johtaja

Vuoden 1918 sodan jälkeen vastakkainasettelu jatkui muun muassa työpaikoilla. Äärivasemmiston aktivoitumisen

aikoihin niin sanotut valkoiset työmiehet, jotka olivat olleet aikanaan jääkäreitä, heimosotureita tai sodassa valkoisten joukoissa palvelleita, joutuivat pyytämään anteeksi työväenlehdissä näitä ”rikoksiaan”. Jollei katunut, joutui maksamaan sakkoja tai painostettiin eroamaan työpaikalta. Lievimmillään tämä työmaaterroriksi kutsuttu ilmiö ilmeni kiusaamisen ja uhkailun muodossa, pahimmillaan se oli työtapaturmiksi verhottua väkivaltaa.

Suomalaiset kommunistit ja sosiaalidemokraatit kävivät 1920-luvun alussa valtataistelua ammattiliittojen johtotehtävistä. Työnantajat eivät kuitenkaan tunnustaneet ammattijärjestöjä neuvottelukumppaneiksi, vaan perustivat Vientirauha Oy:n vuonna 1920 murtamaan lakkoja.

Vientirauhan työntekijät pitivät lakkoilijoiden toimintaa työmaaterrorina. Lakkoilijat puolestaan pitivät Vientirauhan työntekijöitä elinehtojensa polkijoina.

Vientirauhan johtoon tuli opettaja Martti Pihkala (ent. Gummerus; 18.1.1882–10.6.1966). Hänen isänsä oli rovasti Aleksander Gummerus. Pihkala valmistui kansakoulunopettajaksi 1903. Pihkala oli mukana jääkärivärväyksessä. Vuonna 1917 hän yhdessä veljensä Lauri ”Tahko” Pihkalan kanssa kiersi Pohjanmaalla puhumassa suojeluskuntien perustamisen puolesta. Pihkala valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi syksyllä 1930.

Lakkorikkuri vai isänmaan asialla?

Vientirauhalla oli listoillaan henkilöitä, joita voitiin tarvittaessa lähettää lakkoja murtamaan. Lakon puhjettua Vientirauhan kortiston työmiehet tuotiin tekemään työt ja työtaistelu saatiin murrettua. Tunnetuin Vientirauhan murtamista lakoista oli valtakunnallinen satamalakko vuosina 1928–1929. Tuolloin lakonmurtajista suurin osa oli pohjalaisia.

Vientirauhan perustajat kokivat yhtiönsä olevan isänmaan asialla. Toisaalta ammattijärjestöt pitivät sitä lakkorikkureiden pahimpana edustajana.

Suomen kuljetustyöläisten liitto julkaisi vuonna 1929 luettelon henkilöistä, jotka 2.6.1928 –16.4.1929 työskentelivät työtaistelun alaisissa satamissa. Eräs tämän listan miehistä löytyi lakon vielä kestäessä läheltä kotiaan Iitin kunnan Keltin kylästä vuoden 1928 lopussa päähän ammuttuna. Hän kuoli tästä noin viikon kuluttua 4.1.1929 kykenemättä kertomaan ampujan nimeä. Oikeudenkäyntikin päättyi näytön puutteeseen.

Vientirauhan toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1940 talvisodan aikana, kun työnantaja- ja työntekijäjärjestöt tekivät sopimuksen, jota kutsuttiin tammikuun kihlaukseksi.

Jatkosodan päätyttyä 1944 Pihkala asetettiin kotiarestiin kolmeksi vuodeksi. Viimeiset vuotensa Pihkala vietti syrjässä politiikasta viljellen maatilaansa.