Järjestin tiedekunnan käytännön kurssilla oikeudenkäyntiharjoituksen.
Kuvattiin tapahtuma usean asiaan osallisen silmin. Ylioppilaiden joukosta valituille ”todistajille” näytettiin kullekin oma filminsä. Sitten poliisi kuulusteli todistajat, sen ajan menetelmällä. Näin syntynyt poliisipöytäkirja annettiin syyttäjänä ja asianomistajan ja syytetyn asianajajana toimiville ylioppilaille. Järjestettiin oikeudenkäynti.
Kutsuin tiedekunnan professorit ja Helsingissä toimivien tuomioistuinten edustajia seuraamaan tätä harjoitusoikeudenkäyntiä. Kun kutsussa mainittiin harjoituksen jälkeen tarjottavan kahvia Porthanian kahvilassa, dekaani soitti: tiedekunta ei maksa kahveja.
Se ei ollut ongelma. Yksityiskapitalistina maksoin kahvit omistani.
Kahvitilaisuudessa äskettäin edesmennyt, silloinen korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Aarne Nuorvala käytti puheenvuoron. Hänen aikanaan tiedekunnan opetus oli ollut kovin teoreettista, ”tällaista me olisimme tarvinneet”.
Tiedekunta lopetti käytännöllisen kurssin.
Myöhemmin se sisällytettiin opiskelijajärjestöjen ehdotuksesta uudelleen opinto-ohjelmaan.
