Asianajourani suuriin nautintoihin kuuluu yhteistoiminta tamperelaisen asianajaja Lasse Niemisen kanssa. Parhaiten asian kiteytti toinen asianajaja: ”Lasse menee suoraan asiaan ja pysyy siinä. Ei sivuun hievahda, vaikka miten yrittäisi. On niin rottumainen mies.”
Nykyinen oikeudenkäyntijärjestys poisti prosessista olennaiseen keskittymisen. Kaikki valettiin samaan muottiin ja säädettiin harkitsematon (ellei tämä olisi kunnioitettavien juristien aviisi, käyttäisin sanaa "älytön") prekluusiosääntö. Mitä tunnontarkempi asiamies, sitä yksityiskohtaisempi, jokaisen sivuseikan kattava esitys.
Myönnän Thomas Mannin tarvinneen monta nidettä, kun hän kuvasi uskonnon synnyn Jaakob- ja Joosef-teoksissa. Mutta kun on aiheutettu vahinko, josta tahdotaan korvaus, vahingonteon kuvaus mahtuu sivulle.
Yksityiskohtiin pureutuminen on johtanut laajoihin esityksiin. Lasse Niemisen toimintatapa, huomion kohdistaminen olennaiseen, on unohtunut, johtoajatus on peittynyt pitkäpiimäisen, kaikki sivupolut kiertävän esityksen alle.
Siitä on kaksi seuraamusta: Tuomarin ajatus lähtee harhailemaan muihin asioihin tai hän nukahtaa.
Silloin, kun minä myönsin herastuomarin arvonimiä, sitä ei annettukaan, ennen kuin oli oppinut nukkumaan silmät auki (vitsi).
