Ahvenanmaa on Suomen maakuntien ja läänien joukossa juridinen kummajainen. Mannermaalta kiikaroimalla sen juridisista koreografioista ja hallinnosta ei saa selvää isä Pirukaan.
On siis mentävä paikan päälle. Hyppään laivaan Turussa. Viiden tunnin kuluttua olen Maarianhaminassa.
Seikkailu alkaa. Aion grillata sekä lääninhallituksen että maakuntapäivien johtavat laki-ihmiset.
Kolme orgaania
Aluksi kävelen – varmuuden vuoksi – turvallisen tuntuiseen lääninhallitukseen. Se on sentään koko Suomen valtion virasto.
Koputan Ahvenanmaan lääninhallituksen hallintopäällikön Rainer Åkerblomin ovea sydän pamppaillen. Lukion pakkoruotsistani on aikaa 30 vuotta.
– Kom in, sisään! kuuluu komento. Kahdella kielellä.
Åkerblom hallitsee myös suomen kielen suvereenisti, sillä hän on syntynyt ja elänyt nuoruutensa Turussa. Miehen suvulla on ollut kesämökki Ahvenanmaalla iät ja ajat.
– Tulin tänne aluksi kesätöihin. Kun sitten valmistuin Turusta juristiksi vuonna 1981, sain täältä henkikirjoittajan paikan. Pari vuotta sen jälkeen minut nimitettiin nykyiseen virkaani.
Aloitamme itsehallinnosta. Ahvenanmaalla kaikkien lakien äiti on valtakunnan perustuslain tasoinen itsehallintolaki. Hallintopäällikkö Åkerblom pitää minulle pienen alustuksen.
– Ahvenanmaata hallinnoidaan kolmella eri orgaanikokonaisuudella: valtion virastoilla, maakunnan viranomaisilla ja peruskunnilla.
– Koko Suomen valtakuntaa koskevat lait ovat täällä voimassa niillä aloilla, joilla maakuntapäivillä ei ole omaa itsehallintolakiin perustuvaa lainsäädäntöoikeutta. Tällaisia emovaltion sektoreita ovat esimerkiksi tuomioistuinlaitos, valtaosa siviili- ja rikosoikeutta sekä verotus.
– Maakuntapäivillä puolestaan on oikeus säätää lakeja muun muussa opetustoimen, sairaanhoidon, kunnallishallinnon, poliisitoimen, postilaitoksen sekä radio- ja televisiotoimintojen saroilla. Käytännön maakunnalliset virkatyöt hoitaa maakunnan hallitus.
– Peruskunnat sitten osaltaan soveltavat näitä valtakunnallisia lakeja ja maakuntalakeja käytäntöön.
Suomen kieli?
Entäpä suomen kieli? Saako Ahvenanmaalla vapaasti käyttää suomea myös viranomaisissa?
– Itsehallintolaki sanoo ykskantaan, että maakunta on yksikielinen. Näin valtion, maakunnan sekä kunnallishallinnon virkakieli on ruotsi, hallintopäällikkö Åkerblom toteaa.
– Jyrkästä pääsäännöstä on kuitenkin yksi tärkeä poikkeus. Suomen kansalaisella nimittäin on omassa asiassaan oikeus käyttää täkäläisessä tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa myös suomen kieltä.
– Poikkeus koskee siis vain valtion viranomaisia. Maakunta- ja kunnallishallintoa pyöritetään pelkällä ruotsilla.
Asuuko Ahvenanmaalla täysin umpisuomalaisia, ihmisiä jotka eivät ymmärrä ruotsista muuta kuin sanat tack ja nej?
– Kyllä sellaisiakin ihmisiä on, tosin vain pari kourallista.
Aiheuttavatko kieliasiat ongelmia viranomaisten välillä?
– Kaikki kirjeenvaihto valtion viranomaisten ja Ahvenanmaan omien viranomaisten välillä on käytävä ruotsiksi.
– Myös emovaltion postin täkäläisille valtion viranomaisille on oltava ruotsiksi. Koska tämä ei aina toimi, materiaalia on käännettävä. Työtähän se teettää.
– Monet täkäläiset valtion virkamiehet pitävät ongelmana myös sitä, että täydennyskoulutusta annetaan liian usein vain suomen kielellä. Etenkin verohallinnossa kiristellään joskus hampaita.
Parlamentti – maakuntapäivät
Hyvästeltyäni Rainer Åkerblomin tepastelen lääninhallituksen ovelta 200 metriä länteen. Saavun maakuntapäivien ja maakuntahallituksen virastorakennukseen. Tapaan aulassa maakuntapäivien pitkäaikaisen lainsäädäntöjohtajan, Lars Ingmar Johanssonin. Mies jäi eläkkeelle syyskuun alussa liki 40 palvelusvuoden jälkeen.
Johansson on syntyperäinen ahvenanmaalainen. Yliopisto-opintonsa hän suoritti Åbo Akademin valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Åbo Akademissa hän luki eritoten yksityisoikeutta, hallinto-oikeutta ja kansainvälistä oikeutta.
Nousemme portaat ylös ja saavumme Ahvenanmaan pyhäkköön, paikallisen parlamentin eli maakuntapäivien istuntosaliin. Tiedän, että myös Johansson osaa suomea, mutta maassa maan tavalla: hoidan kuulustelun urheasti ruotsiksi.
Maakuntapäivien työtavat?
– Maakuntapäiville valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan 30 edustajaa. Maakuntapäivät toimii eduskunnan tavoin. Täälläkin valiokunnat kuulevat asiantuntijoita ja sorvaavat itsehallinnollisten lakiemme sisältöä ennen lopullista suuren salin ratkaisua, Johansson valistaa.
– Lainvalmistelutyön hoitaa maakunnan hallitus.
Kuinka radikaalisti Ahvenanmaan omat lait eroavat emo-Suomen laeista?
– Sisällöllisesti eivät kovinkaan paljoa. Enemmänkin kyse on siitä, että olemme organisoineet hallintomme omalla, itsellemme sopivalla tavalla. Esimerkiksi terveyden- ja sairaanhoito on kokonaan maakuntahallinnon vastuulla.
– Sisältöpuolella eniten päänvaivaa aiheuttavat EU:n asetukset ja direktiivit. Ympäristökysymykset, rakentamispuoli, liikenneasiat.
Kirppukunnat jo kulttuuriperintöä
Ahvenanmaalla on 16 kuntaa. Niiden asema ja tehtävät perustuvat itsehallintolakiin. Pääkaupungissa Maarianhaminassa asuu 11 000 asukasta; maakunnan, ja koko Suomen, pienimmässä kunnassa Sottungassa on 127 asukasta. Useimmissa kunnissa asuu reippaasti alle tuhat ihmistä. Jokaisessa kunnassa on valtuusto, joka sekin valitaan neljän vuoden välein.
Manner-Suomea parhaillaan myllertävä kunta- ja palvelurakenneuudistus puhuttaa hallintoväkeä myös Ahvenanmaalla.
Onko kirppukunnilla mitään virkaa?
– Suurimmat poliittiset ryhmittymämme, liberaalit ja keskusta, suhtautuvat äärimmäisen varovaisesti ajatukseen kuntaliitoksista. Sosiaalidemokraattien ja konservatiivien piirissä olisi valmiuksia kuntaliitoksiinkin, Lars Ingmar Johansson tietää.
– Meillä on pitkät perinteet pienistä kyläyhteisöistä, pitäjistä.
– Ja hyvinhän täällä ovat pienetkin kunnat pärjänneet, sillä monet mantereella kuntien vastuulla olevat isot asiat ovat maakuntahallituksen hoidossa.
– Pieni on kaunista.
Kotiseutuoikeus elinehto
Lisään grilliini hiiliä. Otan puheeksi Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden.
Vain kotiseutuoikeuden saaneilla on äänestys- ja vaalioikeus paikallisissa vaaleissa. Myös kiinteän omaisuuden osto- ja hallintaoikeus on sidottu kotiseutuoikeuteen. Tuo kaikki kummastuttaa ummikkosuomalaisia.
– Kotiseutuoikeuden saa syntyessään jokainen, jonka jommallakummalla vanhemmalla on kotiseutuoikeus. Maakuntaan muuttaneet, jotka ovat asuneet siellä vähintään viisi vuotta ja joilla on tyydyttävä ruotsin kielen taito, saavat kotiseutuoikeuden hakemuksesta. Kotiseutuoikeuden voi saada vain Suomen kansalainen, maakuntakonkari Johansson selvittää.
Etenkin maanosto-oikeuden rajoituksesta pidetään maakunnassa tiukasti kiinni. Lakia tiukennettiin takavuosina, kun muuan mannersuomalainen yritys ostaa hurautti kerralla liki sata saarta mannersaaren kyljestä. Nyt niille saarille ja saaria ympäröiville merialueille ei juuri ole menemistä. Privatområde, sanovat kyltit rannoilla – eikä asukkaista ole tietoakaan.
– Jos maan ostaminen olisi täysin vapaata, kansainväliset suursijoittajat kykenisivät ostamaan rantamme kertarykäisyllä, arvelee maakuntansa puolesta vuosikymmenet taistellut lainsäädäntöjohtaja
Villi maakauppa tietäisi tuhoa paljasjalkaisille ahvenanmaalaisille. Kun rannat olisi myyty, kantaväestö hiipuisi, kuin intiaanit reservaatteihinsa.
Kannattaisiko ainakin Saimaan rantojen maakunnissa miettiä omaa, radikaalia versiota kotiseutuoikeudesta?
EU-kahleissa se ei taida enää onnistua. Det tåget for redan!
Ahvenanmaan maakunta
· Demilitarisoitu itsehallinnollinen maakunta
· Laaja itsehallinto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, perustuslakiin ja perustuslain tasoiseen itsehallintolakiin
· Oma itsehallinnon alaan kuuluvia lakeja säätävä parlamentti, maakuntapäivät
· Säännökset kuntien itsehallinnosta erillisessä maakuntalaissa
· Asukkaita 27 000, joista suomenkielisiä 1 300 (5 prosenttia)
· 16 kuntaa, joukossa Suomen pienin kunta Sottunga (127 asukasta)
· Pääkaupunki: Maarianhamina (11 000 asukasta)
· Pääelinkeinot: turismi, merenkulku, kalastus, julkiset palvelut, maatalous
· Ainoa virallinen kieli ruotsi
· Yli 6 500 saarta ja luotoa
· Välimatkat pääsaaressa: pohjoisesta etelään 50 km, lännestä itään 45 km
· Turisteja noin 1,8 miljoonaa vuodessa
· Hotelliyöpymisiä vuosittain 540 000
· Yli 2 000 vuokramökkiä.
Kommentti
Hauskaa porukkaa
Olen viettänyt mökkilomaviikon Ahvenanmaalla joka syksy 16 vuoden ajan peräkanaa. Alan pikku hiljaa ymmärtää sitä sakkia.
Jos yrittää saada selvää ahvenanmaalaisten sielunmaisemasta, ei kannata uskoa median irtojuttuja separatistisesta, itsenäisyyteen pyrkivästä maakunnasta. Itsenäisyyttä vaativia höyrypäitä on vain kourallinen.
Ruokkiiko media hurrivihaa? Omatoimimatka paikan päälle tekee terää kenelle tahansa. Mysteerit selviävät.
HALLINTO. Ahvenanmaalla on kolme keskeistä hallinnollista orgaania: itsehallinnon alaan kuuluvia lakeja säätävä maakuntapäivät, kunnat ja valtion keskushallinto.
Manner-Suomessa vasta vireillä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus on Ahvenanmaalla jo totista totta. Esimerkiksi sairaanhoito on kokonaan maakuntapäivien alaisen maakuntahallituksen hoidossa.
Pienetkin, muutaman sadan asukkaan kunnat pysyvät sitkeästi hengissä. Kannattaisiko kunta- ja palvelurakenneuudistajien vielä lukaista Ahvenanmaan itsehallintolaki ja maakuntalaki? Ja sitten vain opintomatkalle Oolantiin!
POLITIIKKA. Sekä maakuntapäivät että kunnanvaltuustot valitaan salaisilla ja suhteellisilla vaaleilla joka neljäs vuosi.
Poliittiset ryhmittymät ovat eksoottisen omaperäisiä. Ne eivät ole mannermaan kökkötraktoreiden, perinteisten puolueiden kahleissa. Puolueiden nimistä ei pysty päättelemään niiden edustajien ajatuskulkuja.
Varsinkin kunnallispolitikointi keskittyy kulloinkin tärkeiden paikallisten asioiden ja henkilöiden ympärille. Vaalikoalitiot eivät ulkopuoliselle hevin aukea.
Olisiko Ahvenanmaan poliittisessa järjestelmässä kyse aidosta kansalaisyhteiskunnasta? Jos meno olisi samanlaista koko valtakunnassa, sekamelskahan siitä tulisi. Vai tulisiko? Ja jos tulisi, olisiko se vaarallista?
TYÖTTÖMYYS. Ahvenanmaan työttömyysaste on hienoisessa nousussa. Työttömyysprosentti on jo liki kahden korvilla. Normaalisti työttömyysprosentti heiluu yhden tietämillä.
Ahvenanmaalaiset ovat yritteliäitä. Maakunnassa toimii 2 600 yritystä, joista noin 700 on maatalousyrityksiä.?Huomattava osa työikäisistä on multiosaajia – heidän työpaikkansa vaihtelee tarpeen ja vuodenajan mukaan.
Kun kävin lamavuoden 1992 syksyllä Maarianhaminan työvoimatoimistossa, viraston päällikkö oli paniikin vallassa: ”Vår arbetslöshetsprocent är två komma åtta!”. Mantereella prosenttiluku oli samaan aikaan 18.
UMPISUOMALAISEN KOHTELU. Ahvenanmaalla pysyy hengissä myös pelkällä suomen kielellä.
Vaikka maakunnan virallinen kieli onkin ruotsi, joustoa löytyy joka paikassa – vaikka siitä ei huudella.
Maakuntahallituksessa ja kunnanvirastoissa ketään ei käännytetä takaisin pelkän kielivamman takia. Aina jostakin löytyy joku, joka osaa auttaa miestä mäessä.
Asiakirjat on paikallisviranomaisiin toimitettava ruotsiksi. Suomenkieliset paperit palautetaan takaisin täydennettäväksi, ruotsinnettavaksi. Näin mahdolliset määräajat eivät umpeudu nenän edessä.
Ja palvelutuotantokin pelaa. Pari vuotta sitten oli iltalenkillä Eckerössä, ja joku ötökkä törmäsi silmääni. Silmä turposi pahanpäiväisesti, ja menin aamulla Maarianhaminan päivystävälle poliklinikalle. Odotusaika: kahdeksan minuuttia.
Kätellessäni lääkäriä tämä kysyi suomeksi:
– Mitä kieltä haluat puhua? Suomea, ruotsia, englantia, saksaa? Venäjäkin käy.
Silmäni parannettiin suomeksi.
Ari Mölsä
