Professori Heikki Halila on tehnyt huikean urakan kirjoittamalla perusteellisen, lähes 700-sivuisen elämäkerran T.M. Kivimäestä, valtiomiehestä ja entisestä pääministeristä, joka sotien aikana taiteili kapealla narulla Suomen lähettiläänä Berliinissä ja tuomittiin sittemmin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä viiden vuoden vankeuteen.
Kivimäen poliittinen ura oli eittämättä merkittävä, mutta yhtä paljon Halilaa kiinnosti Kivimäen mittava ura juristina ja yliopiston professorina. Tähän viittaa myös kirjan nimi, Professori ja valtiomies.
Politiikan seuraaminen ja poliittinen historia jäivät elämänikäisiksi harrastuksiksi.
Halila kertoo poliittisen historian olevan yksi hänen intohimoistaan jopa siinä määrin, että se oli varteenotettava vaihtoehto yliopisto-opintojen kohteeksi. Oikeustiede tuntui kuitenkin tarjoavan enemmän uravaihtoehtoja ja vei voiton.
– Politiikan seuraaminen ja poliittinen historia jäivät kuitenkin elämänikäisiksi harrastuksiksi, Halila kertoo.
Juristielämäkerralle tilausta
Halilaa ja Kivimäkeä yhdistää toiminta Helsingin yliopistossa. Halila oli vuosina 2009–2020 samassa siviilioikeuden professorin virassa, josta Kivimäki jäi aikanaan eläkkeelle. Tämä on osaltaan vaikuttanut Halilan kiinnostukseen Kivimäkeä kohtaan.
– Lakimiespoliitikoista ja yliopistouraa tehneistä oikeustieteen professoreista ei ole tehty kovin paljon elämäkertoja, joissa asianomaisten koko elämäntyö olisi tullut valotetuksi. Moni olisi sellaisen ansainnut. Olisi toivottavaa, että henkilöhistoriasta kiinnostuneet kollegat innostuisivat kirjoittamaan elämäkertoja lakimiesvaikuttajista.
Olisi toivottavaa, että henkilöhistoriasta kiinnostuneet kollegat innostuisivat kirjoittamaan elämäkertoja lakimiesvaikuttajista.
Halila pitää henkilöhistoriaa historiantutkimuksen merkittävänä osana. Takavuosina painotettiin yksipuolisesti rakenneselityksiä ja katsottiin, etteivät yksilöt voi merkittävästi vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tämän katsantokannan aallonharja on ohitse.
Halila kertoo, että hän ei joutunut aloittamaan eläkkeelle jäätyään työtään tyhjästä: taustalla oli pitkäaikainen perehtyminen Kivimäen toimintaan. Vaikeinta oli kuitenkin kirjoitustyön aloittaminen. Piti vain aloittaa jostain pätkästä ja jatkaa toisesta sekä myöhemmin hioa ja synkronoida tekstiä.
Kirjoitustyö alkoi toukokuussa 2021 koronaeristyksen aikana, jolloin oli hyvä tulla miltei päivittäin lähes tyhjään Porthaniaan kirjoitustyön pariin. Sitten työ imaisi mukaansa.
Monipuolinen persoonallisuus
Kirjoitustyön pohjana oli tutkimus- ja muu historiallinen kirjallisuus. Halila ottaa kantaa tutkimuskirjallisuudessa omaksuttuihin tulkintoihin ja antaa myös oman historiakäsityksensä vaikuttaa teoksen sivuilla.
Toki kirjoittaminen vaati myös arkistotyötä, kuten perehtymistä Kansallisarkiston, Helsingin yliopiston arkistojen ja Elinkeinoelämän keskusarkiston kokoelmiin. Haastateltaviksi löytyi vielä henkilöitä, jotka olivat tunteneet Kivimäen ja olleet hänen kanssaan tekemisissä.
Pyrin näkemään Kivimäessä sekä valon että varjot mutta häntä ymmärtäen.
Yllättikö mikään?
– Elämäkerran kirjoittajan haasteena on olla samastumatta liikaa arvostamaansa kohteeseen. Pyrin näkemään Kivimäessä sekä valon että varjot mutta häntä ymmärtäen. Kivimäki oli kansan syvistä riveistä opintielle edennyt mies, joka pääsi lahjakkuutensa ja tarmokkuutensa avulla elämässään pitkälle.
– Lähemmän tutustumisen kautta hänessä näkyi vaatimaton ja hillitty herrasmies sekä tunneihminen. Berliinissä hän joutui toimimaan kovan paineen alla ja epävarmuuden tilassa. Vankilavuodet ottivat koville, mutta tämän jälkeen hän vielä päätti julkisen uransa arvostettuna professorina.
Heikki Halilan kirja on saanut kriitikoilta hyviä arvosteluja Helsingin Sanomia myöten. Teos on paitsi monipuolinen poliitikkoelämänkerta myös hatunnosto yhdelle aikansa merkittävälle juristille.
Heikki Halila: Professori ja valtiomies Toivo Mikael Kivimäki, Warelia 2024
