Oikeustieteen tutkinnot ovat kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Esimerkiksi Juristiliiton kyselyssä vuonna 2022 vastavalmistuneille noin 86 prosenttia vastasi työskentelevänsä tutkintoa vastaavassa työ- tai virkasuhteessa. Luku on korkeampi kuin muilla aloilla keskimäärin. Myös valtakunnallisessa arvioinnissa on todettu, että oikeustieteen korkeakoulututkinnoilla työllistyy hyvin.
Opetus on pidettävä ajassa kiinni ja tutkinnot houkuttelevina myös tulevaisuudessa. Kuinka tämä varmistetaan?
Tavoitteena laaja-alainen osaaminen
Oikeustieteellisten tutkintojen ytimessä on laaja-alaisuus, arvioivat Kimmo Malin, koulutuksesta vastaava varajohtaja Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta, ja Anette Alén, opetuksesta vastaava varadekaani Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.
– Ensisijainen tavoite on, että tutkinto antaa kattavan kuvan oikeusjärjestelmästä ja perusteet eri oikeudenaloista, Malin toteaa.
Alén korostaa myös juristin työn luonteen huomioimista opetuksessa: teoria ja käytäntö kulkevat vahvasti käsi kädessä.
– Juristin työssä tarvitaan systemaattista ajattelutapaa ja vahvaa perustaa, ja näitä tarjotaan varsinkin oikeusnotaarin tutkinnossa. Valinnaisia ja käytäntöön liittyviä kursseja on paljon tarjolla sitten maisterivaiheessa.
Tutkimuksen painopisteet ohjaavat tarjontaa
Yliopisto-opetuksen peruspilari on, että opetus perustuu tutkimukseen. Siksi tutkimuksen painopisteet ohjaavat myös opetuksen painotuksia oikeudenalojen suhteen.
– Itä-Suomen yliopistossa on laajaa opetustarjontaa esimerkiksi ympäristöoikeudesta, jossa meillä on ollut paljon tutkimusta jo pitkään, sanoo Malin, itsekin ympäristöoikeuden yliopistonlehtori.
– Myös vaikkapa lainsäädäntötutkimus on meidän spesialiteettimme, samoin hallintoprosessioikeus.
Alénin mukaan Helsingin yliopistossa peruspaletti eri oikeudenalojen opetuksessa on pysynyt jo pitkään melko samanlaisena. Erilaisia lähestymistapoja kuitenkin syntyy, kun opettajat tarkastelevat perinteisiä oikeudenaloja oman erikoisalansa näkökulmasta, usein moni- ja poikkitieteellisesti.
– Esimerkiksi oma erikoisalueeni on viestintä. Kun tuntee vaikkapa julkisen palvelun mediasta tehtyä tutkimusta, voi lähestyä oikeudellisia kysymyksiä tämän kaltaisten viestinnän ilmiöiden kautta eikä vain tarkastella lakeja irrallisina, teoreettisina kysymyksinä, sanoo Alén, joka on siviili- ja kauppaoikeuden professori.
Sidosryhmien ääntä kuullaan
Yliopisto-opetukseen heijastuu luonnollisesti myös ympäröivä yhteiskunta. Malinin mukaan opetuksessa haetaan jatkuvasti tasapainoa mahdollisimman kattavan perustan, tutkimuksellisten painopisteiden ja työelämän tarpeiden kesken.
– Esimerkkinä vaikka edellä mainittu hallintoprosessioikeuden opetus: hallintotuomioistuimista on jo pidemmän aikaa tullut viestiä, että tällaista osaamista tarvitaan, hän sanoo.
Nykyisen opetussuunnitelman läpileikkaava teema on kestävyys, jota tuodaan kautta linjan kaikille oikeudenaloille.
Helsingin yliopistossa kuunnellaan sidosryhmiä erityisen tarkalla korvalla, kun tehdään opetussuunnitelmia, joissa määritellään esimerkiksi tutkintojen rakenteet sekä opintokokonaisuuksien sisällöt ja osaamistavoitteet.
Nykyisen opetussuunnitelman läpileikkaava teema on kestävyys, jota tuodaan kautta linjan kaikille oikeudenaloille. Seuraavan, vuodet 2026–2029 kattavan opetussuunnitelman teko on jo käynnistynyt. Työelämän päivitystarpeista keskustellaan esimerkiksi tiedekunnan neuvottelukunnassa, jossa on mukana alumneja eri tahoilta, ja lisäksi järjestetään kohdennettuja työpajoja.
Suunnitelmissa on, että uuden opetussuunnitelman läpileikkaava teema on tekoäly. Tavoitteena on saada aihe systemaattisesti mukaan opetukseen ja lähestyä sitä monesta kulmasta.
– Tämä vaatii tietysti jatkuvaa oppimista ja kehittymistä myös opettajilta, Alén toteaa.
Soveltava ote on osa arkea
Opetusmetodien suhteen Alén näkee yhtenä merkkipaaluna Helsingin yliopistossa ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2017 voimaan tulleen Iso pyörä -uudistuksen, joka muovasi tutkintoja.
Uudenlainen ajattelu näkyy vaikkapa perusperiaatteena, että oikeusnotaarin tutkinnon jokaiseen opintojaksoon kuuluu soveltava osuus, kuten pienryhmätyöskentelyä tai työpaja.
– Opettajat ovat ottaneet ajatuksen haltuun ja alkaneet muovata soveltavia osioita itselleen sopiviksi ja pedagogisesti mieluisiksi, standardiratkaisujen sijaan, Alén sanoo.
Kimmo Malin muistuttaa, että perusluentokaan on enää harvoin klassinen yksinpuhelu. Vuorovaikutusta ja aktivoivia tehtäviä voidaan tuoda mukaan monin tavoin, esimerkiksi helposti toteutuvilla sähköisillä kyselyillä.
Perusluentokaan on enää harvoin klassinen yksinpuhelu.
Vaikka luento-opetus on edelleen oikeustieteen opetuksen keskeinen muoto, Itä-Suomen yliopisto pyrkii tarjoamaan monimuotoista opetusta ja antaa opettajille on vapaat kädet metodien suhteen.
– Opintopolun aikana tarjotaan monipuolisesti lähi- ja etäopetusta, hybridiä, verkko-opiskelua ja ihan puhtaasti itseopiskeluakin. Haluamme, että jokainen voi löytää ainakin joillain kursseilla toteutusmuotoja, jotka sopivat juuri hänelle, Malin sanoo.
Digityökalut tuovat lisää vaihtoehtoja
Vaikka opetuksen monimuotoisuus on Itä-Suomen yliopistossa arvo sinänsä, siellä tiedostetaan hyvin, että varsinkin alkuvaiheessa lähiopetus ja kohtaamiset ovat tärkeitä.
– Opiskelu ei ole vain sisältöjä, vaan myös sitä, että muodostuu ystävyyssuhteita ja verkostoja tulevaisuuden työelämää varten. Ja tietysti on huomioitava opiskelijoiden hyvinvointi, ettei kukaan olisi koko ajan yksin omassa kammiossaan, Malin sanoo.
Varsinkin alkuvaiheessa lähiopetus ja kohtaamiset ovat tärkeitä.
Korona-ajan etäkokemukset ovat saaneet opettajat Malinin mukaan miettimään uudella tavalla lähiopetuksen pedagogista tarkoitusta: miten voidaan lisätä esimerkiksi itseajattelua tai sisäistä ymmärrystä. Lähiopetus mahdollistaa myös esimerkiksi ryhmätöiden tekemisen niin, että kaikki varmasti osallistuvat.
Myös Alén toteaa, että kun etäopetus ei ole pakotettua – kuten korona-aikana – voi oikeasti miettiä erilaisia vaihtoehtoja pedagogisin perustein. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa palattiin poikkeusajan jälkeen pääsääntöisesti lähiopetukseen, mutta etäajan opit eivät ole menneet hukkaan: digitaalisuushan ei automaattisesti tarkoita etäopetusta, vaan sitä voi hyödyntää eri tavoin.
– Opettajat tutustuivat väistämättä uusiin sähköisiin työkaluihin, ja se avasi varmasti monelle uusia mahdollisuuksia opetukseen, Alén arvelee.
Digiopetuksen laajat keinot ovat Alénin mukaan vahvasti mukana uuden opetussuunnitelman pohdinnassa.
– Meillä on jo nyt käytössä esimerkiksi Moodle-digioppimisalusta, jossa on monenlaista materiaalia, kuten tehtäviä palautuksineen ja opetusvideoita. Avoimessa yliopistossa on verkkokurssitoteutuksia.
Opiskelijat toivovat joustoa
Kun kysytään opiskelijoiden toiveita lähi- tai etäopetuksen suhteen, löytyy kannattajia molemmille.
– Erityisesti maisterivaiheessa, kun saatetaan olla jo työelämässä, etäopetus on erityisen toivottua, Malin sanoo.
– Toisaalta juuri näillä kursseilla opettajat olisivat mielellään läsnä: ryhmäkoot ovat usein pieniä, ja opiskelijoille on jo melko hyvä sisällöllinen osaaminen eli lähiopetus on opettajalle hyvin motivoivaa.
Erityisesti maisterivaiheessa, kun saatetaan olla jo työelämässä, etäopetus on erityisen toivottua.
Myös Alén tunnistaa varsinkin työssäkäyvien opiskelijoiden toiveet joustavuudesta. Jousto ei välttämättä tarkoita etäopetusta.
– Esimerkiksi itselläni on opetusta, jossa ryhmät työskentelevät paikan päällä. Jos joku ei pääse paikalle, hän voi silti saada merkinnän osallistumalla kirjalliseen tehtävään etu- tai jälkikäteen. Joskus taas ryhmät saavat itse päättää, miten ne työstävät tehtäviä, ja tehtävät puretaan opettajan kanssa läsnäolokerralla.
Työelämätaidot tehtävä näkyviksi
Huolimatta siitä, että oikeustieteilijät työllistyvät tutkinnoillaan hyvin – usein jo opiskeluaikana –, käy Juristiliiton kyselyistä vastavalmistuneille ilmi, että työelämävalmiuksia halutaan usein lisää.
Osin kyse voi olla näköharhasta: aina ei hahmoteta, mikä kaikki valmentaa työelämään. Olennaista juristin työssä ovat kyky omaksua uusia asioita, ratkaista ongelmia ja hakea tietoa. Näihin vastavalmistuneet kokivat saaneensa opinnoissa hyvät eväät.
Aina ei hahmoteta, mikä kaikki valmentaa työelämään.
– Meidän pitää entistä paremmin tuoda näkyviksi ja sanoittaa kurssien taitoelementit, kuten vaikka argumentointi tai esiintymistaito, Alén sanoo.
Hän tarjoaa kiinnostavan esimerkin työmatkaltaan Göteborgista. Siellä esiteltiin malli eräänlaisesta työelämätaitojen varjodiplomista juridiikan rinnalla. Opiskelija voi käydä vaikkapa sopimusoikeuden kanssa yhtä aikaa erillisen neuvottelutaidon kurssin.
Itä-Suomen yliopistossa on luettu tarkkaan Juristiliiton kyselyjä työelämätaitojen suhteen.
– Valmistuneet ovat esimerkiksi suullisen viestinnän osalta kokeneet, etteivät he ole saaneet riittävästi valmiuksia. Olemme yrittäneet vastata tähän esimerkiksi rikosprosessioikeuden opintojakson suullisella esityksellä, jota arvioi paitsi juridiikan myös viestinnän opettaja.
– Kirjoittaminen on mukana lähes kaikissa opintojaksoissa, ja muita geneerisiä taitoja, joita integroimme opetukseen, ovat tiedon hankinta, ongelmanratkaisu ja lainsoveltamisvalmiudet.
Malin nostaa hyödylliseksi kokemukseksi myös sen, että opiskelijat kohtaavat jo opintojen aikana muidenkin alojen opiskelijoita, sillä suuri osa juristeista työskentelee osana moniammatillista tiimiä.
– Meillä Itä-Suomen yliopistossa on vapaa sivuaineoikeus, ja oikeustieteen kursseilla on hyvin paljon sivuaineopiskelijoita myös muilta tieteenaloilta.
