Älä ammu viestintuojaa
Whistleblowereiden eli korruptioepäilyjen paljastajien suojaan pohditaan oikeusministeriössä parannuksia. Pohdinta on koskenut sitä, miten vilpittömässä mielessä toimiva pilliinpuhaltaja voisi ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista ilman pelkoa siitä, että joutuu itse pulaan.
Oikeusministeriön työryhmän mietinnössä puolitoista vuotta sitten sivuutettiin kokonaan tiedotusvälineiden lähdesuoja, vaikka moni korruptioepäily tulee viranomaisten tutkintaan nimenomaan median kautta. Kaikki pilliinpuhaltajat eivät luota siihen, että organisaation sisällä tehty ilmoitus käsiteltäisiin asianmukaisesti.
Median liikkeelle sysäämissä oikeusjutuissa näyttää yleistyvän tapa, jossa ”vuotajaa” etsitään todistajien joukosta. Tuorein tapaus koskee Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrisella G1-osastolla tapahtuneita väärinkäytöksiä.
Tapauksen paljastaneen Turun Sanomien toimittajan Rebekka Härkösen mukaan kahdelta todistajalta kysyttiin oikeudenkäynnissä, olivatko he olleet yhteydessä toimittajaan.
Samaa yritettiin jo vuosia sitten SPR:n Veripalvelun jutussa. Syytettynä ollut johtaja oli ymmärrettävästi kovin kiinnostunut siitä, kuka oli vuotanut MTV:lle rikossyytteisiin johtaneet tiedot. Vuotajaksi epäillyltä todistajalta kyseltiinkin, oliko hän ollut yhteydessä toimittajaan. Toimitusjohtaja sai haluamansa tiedot: vuotaja löytyi. (Syytteet johtajaa vastaan hylättiin sittemmin.)
Moni haluaa niputtaa kaikki organisaatiosta tapahtuneet vuodot samanarvoisiksi ja yhtä vahingollisiksi. Vuodolla ja vuodolla on kuitenkin eroa. On aivan eri asia, vuodetaanko tietoa esimerkiksi poliisin operaatioista vai koskeeko vuodettu tieto poliisin toimintakulttuurin mahdollisia laillisuusongelmia.
Ruotsissa on rangaistavaa edes yrittää etsiä tietoja vuotanutta virkamiestä.
Ymmärrän vuotoihin liittyvän ärsyyntymisen silloin, kun tieto iskelmätähden huumekärystä on saman tien mediassa. Sen sijaan tieto poliisin tietolähdetoimintaan liittyvistä mahdollisista laittomuuksista on yhteiskunnallisesti merkittävää – varsinkin, kun organisaation sisällä ongelmaan ei ole haluttu puuttua.
Myös SPR:n Veripalvelua ja Kupittaan G1-osastoa koskevissa jutuissa oli sama asetelma: vuodettu tieto koski molemmissa tapauksissa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa siitä, olivatko vastuulliset henkilöt toimineet asianmukaisesti ja laillisesti.
Oikeusministeriölle antamassaan lausunnossa Journalistiliitto muistutti muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännöstä. Esimerkiksi Saksaa koskevassa tapauksessa EIT katsoi, että virkamiehen tulisi nauttia suojelua, jos hän paljastaa epäkohtia tai lainvastaisuuksia yleisölle. Virkamiehen rankaiseminen asiasta on sopimuksen vastaista.
Ruotsissa on erillinen laki, joka suojelee yhteiskunnallisista epäkohdista ilmoittavaa vastatoimilta. Pilliinpuhaltajalla on oikeus ilmoittaa epäkohdista joko viranomaiselle tai medialle. Ruotsissa on rangaistavaa edes yrittää etsiä tietoja vuotanutta virkamiestä.
Journalistiliitto onkin ehdottanut, että myös Suomessa turvattaisiin lailla tietolähteen oikeus paljastaa korruptiotapauksia.
Lainmuutosta odotellessa toivoisin, että median kautta paljastuneita väärinkäyttöepäilyjä käsittelevät tuomarit torppaisivat oikeudenkäynnissä pyrkimykset paljastaa pilliinpuhaltajat. Tuomareiden pitäisi estää kysymykset, joilla yritetään selvittää todistajan yhteydet mediaan.