Alkoholijuomien määrälliset rajoitukset poistuivat vuodenvaihteessa – tulli uusien haasteiden edessä

Alkoholijuomien määrälliset rajoitukset poistuivat vuodenvaihteessa – tulli uusien haasteiden edessä

Matkustajien toisesta EU-jäsenvaltiosta mukanaan tuomien alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden määrälliset rajoitukset poistuivat 1.1.2004. Rajoitusten poistuminen näkyy erityisen voimakkaasti juuri nyt, kun sisämarkkinasäännöksiä on ryhdytty EU:n laajennuttua soveltamaan uusiin jäsenvaltioihin 1.5.2004 alkaen. Suomalaisten käyttäytymistä uudessa tilanteessa on vaikea ennustaa, mutta on todennäköistä, että suurin innostus viinanhakureissuihin laantuu loppukesään mennessä. Tulli on joka tapauksessa uusien haasteiden edessä, kun alkoholijuomia myyntiin tuova matkustaja pitää pystyä erottamaan tavallisesta komeroitaan täyttävästä turistista.

SISÄMARKKINÖIDEN YLEISTEN periaatteiden mukaan yksityishenkilö saa tuoda Suomeen toisesta jäsenvaltiosta valmisteveron sisältämällä hinnalla hankkimiaan tuotteita joutumatta täällä maksamaan niistä uudelleen veroja – edellyttäen, että hän tuo tuotteet mukanaan ja että tuotteet tulevat hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä.

Poikkeuksena tästä Suomi säilyttää tiettyjä tupakkatuotteita koskevat rajoitukset niistä uusista jäsenvaltioista saapuville matkustajille, joille on myönnetty siirtymäaika tupakkatuotteiden verojen nostamiseksi yhteisön vähimmäistasolle. Rajoituksia sovelletaan niin kauan kuin kunkin valtion saamat poikkeukset ovat voimassa. Esimerkiksi Viroa koskeva rajoitus päättyy vasta vuoden 2009 lopussa.

Ammattirikolliset kuriin

Tullin valvonta- ja tarkastustoimenpiteitä tarvitaan etenkin siksi, että kansainvälisesti järjestäytynyt rikollisuus käyttää hyväkseen matkustajatuontia myyntiin tarkoitettujen erien maahantuonnissa.

Tullivalvonta keskittyy ammattimaisen ja vakavan rikollisuuden torjuntaan. Valvontatoimet eivät rajoitu vain välittömään maahantuontiin, vaan toiminta kohdentuu sekä tullirikostorjunnassa että valmisteverotusvalvonnassa myös sisämaahan.

EU:n sisäliikenteen lähtökohtana on tavaroiden ja henkilöiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä. Kuitenkin perustamissopimuksen 30 artikla mahdollistaa perusteltujen kansallisten rajoitusten asettamisen esimerkiksi julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden takaamiseksi.

Myös tehokas verovalvonta on EY-tuomioistuimen oikeuskäytännössä hyväksytty perusteeksi poiketa vapaan liikkuvuuden periaatteesta. Siten myös sisäliikenteessä on mahdollista puuttua tavaroiden ja henkilöiden liikkumiseen. Puuttumiskynnys tosin on korkeampi kuin ulkorajoilla, joilla myös pistokoemaiset tarkastukset ovat mahdollisia.

Valmisteverotus on EU:ssa yhdenmukaistettu. Kaupallisen ja ei-kaupallisen tarkoituksen erottamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa on voimassa järjestelmädirektiivi, joka määritttelee seikat, joiden perusteella kaupallisuutta voidaan arvioida. Arviointiperusteita ovat tuotteiden haltijan kaupallinen asema ja hallussapidon syyt, tuotteiden sijaintipaikka ja kuljetustapa, tuotteisiin liittyvät asiakirjat sekä tuotteiden luonne ja määrä. Suomen valmisteverotuslaissa mainitaan kaikki nämä seikat.

On huomattava, että määrät ovat vain yksi seikka tuonnin kaupallista luonnetta arvioitaessa. Arvio tehdään tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella.

Aina maahantuontivaiheessa tehtävä selvitys ei johda verotukseen. Tällöin selvityksen perusteella saatetaan kuitenkin päätyä maahantuonnin jälkeiseen tarkastukseen.

Tarvitaanko ohjearvoja?

Yhteisön lainsäädännön perusteella Suomi olisi voinut asettaa matkustajatuonnin määrille tietyt ohjetasot. Järjestelmädirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat säätää tuotteiden käyttötarkoitukseen liittyvän näytön arvioimiseksi ohjearvoja, joiden on oltava esimerkiksi väkevien alkoholijuomien osalta vähintään 10 litraa.

On huomattava, että kysymys on yksinomaan näyttöä varten määrättävistä vähimmäistasoista. Ohjetasot olisi voitu määrätä vaikkapa kolminkertaisiksi direktiivissä säädettyihin verrattuna, mutta ei niitä pienemmiksi.

Ohjearvojen merkitys on epäselvä eikä ohjearvoja ole implementoitu Suomen valmisteverotuslakiin. Käytännössä ohjearvot saatettaisiin ymmärtää tosiasiallisiksi rajoituksiksi, ja näinhän asia ei voi olla. Suurempiakin määriä voidaan tuoda, jos nämä tuodaan omaan käyttöön. Toisaalta pienetkin määrät verotetaan, jos nämä on tuotu kaupallisiin tarkoituksiin.

Ilmeisesti ohjearvot olisivat tarkoittaneet myös, että matkustajalla olisi ollut todistustaakka omasta käytöstä ohjetasojen ylittyessä. Tällaista käännettyä todistustaakkaa on Suomessa pidetty arveluttavana. Ohjearvoista on julkisuudessa keskusteltu paljon, ja vieläkin asiasta esitetään virheellisiä käsityksiä.

Hallinto-oikeus riidanratkojana

Alkuvuonna tulli on muutamassa tapauksessa ottanut suuria alkoholijuomalasteja haltuun tarkempaa selvitystä varten. Neljässä tapauksessa on päädytty verotukseen ja yhdessä tapauksessa tehtiin virhemaksupäätös.

Kaikissa on ollut kysymys poikkeuksellisen suurista tuontieristä, joissa väkevien alkoholijuomienkin osuus on ollut useita satoja litroja eikä selvityksen perusteella ole voitu pitää uskottavana, että alkoholijuomat on tuotu omaan käyttöön.

Neljästä päätöksestä on valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen. Se joutuu ratkaisemaan, onko näyttö tuonnin kaupallisesta luonteesta maahantuontivaiheessa ollut riittävä.

Tiedonkulku on a ja o

EU:n laajennuttua tullivalvonnassa on jouduttu siirtämään painopistettä rajalla tehtävistä tarkastuksista ammattimaisen ja vakavan rikollisuuden torjuntaan, kuten vuonna 1995 Suomen liityttyä jäseneksi.

Valvontakeinot valmisteveron alaisten tuotteiden kaupallisen tuonnin paljastamiseksi ovat olemassa. Tulli on kehittänyt toimivat taktiset menetelmät poliisi- ja rajavartioviranomaisten kanssa myös matkustajatuomisten valvomiseksi. Viranomaisyhteistyötä, tiedonkulkua ja tietojärjestelmiä on kehitetty kansallisesti ja kansainvälisesti. Lisäksi teknisiä välineitä on otettu laajennetusti käyttöön.

Uuden tilanteen vaikutuksia alkoholin tuontiin ja tuontitapoihin sekä sisämarkkinatuonnin valvontatarpeisiin ja -keinoihin on arvioitu, organisaatioonon tehty muutoksia ja valvontastrategia on uusittu. Tulli on ollut tiiviisti mukana lainsäädäntötyössä, Tullihallitus on valmistellut lainmuutoksiin liittyvän ohjeistuksen ja henkilöstön koulutus aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta. Tarkastusten tekemisestä meritse tulevassa sisäliikenteessä on saatu käytännön kokemusta Hangossa ja Turussa, joten tilanne ei ole täysin uusi.

Erityishuomiota on kiinnitetty tiedottamiseen. Matkustajaliikenteen vilkastuttua entisestään satamissa on jaettu matkustajille esitteitä perusteista, joilla tulli voi puuttua alkoholin tuontiin. Lainmuutokset hyväksyessään eduskunta korosti tehokkaan ja ennakoivan tiedottamisen tärkeyttä, jotteivät epäterveet ilmiöt pääsisi juurtumaan.

Haitat minimiin

Nähtäväksi jää, millaiset mittasuhteet paljon mainostettu viinaralli saa. Liikenteen volyymit ovat joka tapauksessa kovat: Helsingin satamiin saapuu kesän ruuhkahuippuina 46 alusta, joissa kussakin on 500–3000 matkustajaa. Kaikkeen on varauduttu ja julkisuuteen on annettu selkeä viesti siitä, että jo maahantulovaiheessa tehtävä selvitys voi johtaa verotukseen.

Tulli toimii mahdollisuuksien mukaan vähemmän näkyvästi, hienotunteisesti ja aiheuttamatta turhaa haittaa liikenteelle. Voimavarat kohdistetaan ensisijaisesti vakavan tullirikollisuuden torjuntaan. Tarkastukset tehdään pääsääntöisesti etukäteistiedustelun perusteella valikoituihin kohteisiin.

Liikenteen sujuvuus satamissa halutaan varmistaa. Maailma ympärillämme muuttuu, ja meidän tulee kyetä muuttumaan sen mukaisesti, jotta uusiin haasteisiin pystytään vastaamaan.

Kari Marjamäki
VT, tulliylitarkastaja
Kirjoittaja työskentelee Tullihallituksen valvontaosastolla.

Tullilaitoksessa paljon lakimiehiä

Tullilaitoksen palveluksessa olevien lakimiesten yhdistys, Tullilaitoksen Lakimiehet ry, rekisteröitiin maaliskuussa 1961. Yhdistyksen tavoitteena on toimia laitoksessa työskentelevien oikeustieteellisen tutkinnon haltijoiden ammatillisena puolustajana ja ajaa jäsenistön palkkauksellisia, sosiaalisia, ammatillisia ja oikeudellisia etuja. Järjestöön kuuluu vajaat sata juristia, eli järjestäytymisaste on korkea.

Tullimaailma on muuttunut paljon. Tullin juristit ovat olleet yhteiskunnallisen muutosprosessin myrskynsilmässä, mutta hoitaneet leiviskänsä hyvin: Suomi on tänä päivänä arvostettu jäsen EU:ssa, joka on luonteeltaan pitkälti tulliunioni. Toisella puolella kolikkoa ovat kasvaneet vaatimukset ja jatkuvasti muuttuvat säännökset, jotka toisaalta tarjoavat uudelle asiantuntijasukupolvelle mielenkiintoisia työtilaisuuksia.

Tullilaitos oli etunenässä käynnistämässä uutta palkkausjärjestelmää 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Uusi palkkausjärjestelmä (UPJ) perustuu palkkavaakaan, jota päästiin kokeilemaan vuonna 1997. Järjestelmä otettiin käyttöön huhtikuun alussa 1999. Uusi systeemi on jo osoittanut vahvuutensa, sillä palkat ovat nousseet, asiantuntijaeliitti on pysynyt laitoksen kirjoilla ja henkilöstö näkee mahdollisuuksia vaikuttaa omaan uraansa.

Korkeasti koulutettujen edunvalvontapaletti on tullilaitoksessa monimutkainen rubikinkuutio. Akavalaisen edunvalvonnan piirissä on noin 270 henkilöä, jotka jakautuvat useisiin alaryhmiin. Toimintaa selkeyttämään perustettiin vuosi sitten yhteinen elin, Tullin Akavalainen Yhdistys, jolla saavutettiin selkeämpi asema edunvalvontakuvioissa.

Toiminnan selkeä strukturointi ja tiedon kulku ovat edunvalvonnan avainsanoja. Vaikka puurot ja vellit näyttävät kovassa kyydissä joskus vähän samalta, ei aineksia pidä sekoittaa silmät ummessa.

Anssi Kartila
VT, tulliylitarkastaja
Tullilaitoksen Lakimiehet ry:n puheenjohtaja
Tullin akavalaisten pääluottamusmies