Valtioneuvoston kehysneuvottelujen alla julkistettiin työmarkkinajärjestöjen työuria pidentävä paketti. Ratkaisu saatiin lopulta aikaan, vaikka neuvottelujen alkaessa osapuolet olivat hyvin eripuraisia. Huhut kolmikannan kuolemasta ovat siis kovasti ennenaikaisia. Järjestelmä toimii.
Mistä sitten sovittiin? Merkittävin työntekijäpuolen myönnytys oli osa-aikaeläkkeen ikärajan nostaminen vuodella. Osa-aikaeläkkeelle pääsee siis vuotta aikaisempaa myöhemmin. Tämä kirpaisee myös akavalaisia työntekijäryhmiä. Myönnytys on merkittävä. Muut työntekijöiden vastaantulot eivät akavalaisten ja Lakimiesliiton jäsenten näkökulmasta olleet yhtä hankalia, vaan vaikutukset kohdistuvat enemmän STTK:n ja erityisesti SAK:n jäsenkuntaan. Tärkeintä tietysti oli se, ettei eläkeiän alarajaa nostettu. Alarajan nosto on ollut pitkään työnantajien tärkein tavoite.
Lakimiehet jäävät joka tapauksessa eläkkeelle varsin myöhään, eikä ole harvinaista nähdä yli 68-vuotiaita juristeja työn touhussa. Työ on mielekästä ja palkitsevaa – eikä sitä tehdä pakosta vaan kutsumuksesta. Myönnytykset on siis melko helppo hyväksyä.
Työuran pidentyminen vähentää valtion menoja ja lisää tuloja. Yhden vuoden pidennyksen nettovaikutus on noin 2,4 miljardia euroa. Paketin ansiosta paineet kiristää verotusta tai lisätä valtion lainanottoa vähentyvät, mistä hyötyjinä ovat esimerkiksi jo nyt raskaasti verotetut lakimiehet. Lisäksi Suomen uskottavuus kansainvälisten luottoluokittajien arvioissa vahvistuu, mikä pitää valtion korkomenot matalina.
Loppupäähän on siis keksitty ratkaisuja. Entä työuran alkupää, mitä sille voitaisiin tehdä?
Akavan piirissä on käyty keskustelua opintotuen kehittämisestä. Olisi järkevää, jos opintotuen rakenne tukisi tehokasta opiskelua ja valmistumista. Rakenteen rukkaaminen vaikuttaisi ensisijaisesti niihin koulutusaloihin, joissa opinnoilla on tapana viivästyä. Oikeustieteen opiskelijoiden asema on tässä suhteessa turvattu. Opintoajat ovat keskimäärin varsin lyhyitä ja alan töissä käydään jo opiskeluaikana opintojen siitä kärsimättä.
Olisi myös tärkeää, että ripeästi työelämään valmistuneet lakimiehet pystyisivät sovittamaan vapaa-ajan ja työn jouhevasti yhteen myös uransa alkuvaiheessa. Tämä vähentää riskiä työssä uupumiseen, joka lyhentää työuria.
Lakimiesliiton Reilu työnantaja -tunnustus pyrkii kehittämään työoloja sellaisiksi, että työnteko on motivoivaa ja palkitsevaa. Pidemmällä tähtäyksellä tästä hyötyy myös työnantaja, sillä työn tuottavuus pysyy hyvällä tasolla. Erityisesti asianajosektorille suunnattu tunnustus on otettu myönteisesti vastaan. Muutama tunnustus on tähän mennessä myönnetty ja useamman työnantajan kanssa neuvottelut ovat jo pitkällä.
Lakimiesliitto pyrkii rakentamaan toimivan keskusteluyhteyden sekä työnantajiin että työntekijöihin. Tiedämme, että yhteistyössä ja sopien saadaan parhaat ratkaisut aikaan myös asianajoalalla.
Jorma Tilander
I början och på slutet
Under statsrådets ramförhandlingar offentliggjordes arbetsmarknadsorganisationernas uppgörelse som syftar till att förlänga arbetskarriärerna. Till slut kom man fram till en lösning trots att parterna i början av förhandlingarna var starkt oense. Ryktena om trepartssamarbetets död var alltså förhastade. Systemet fungerar.
Vad kom man då överens om? Den viktigaste eftergiften på arbetstagarsidan var att åldersgränsen för deltidspension höjdes med ett år. Det går alltså att ta ut deltidspension ett år senare mot tidigare. Detta svider också för arbetstagare som är medlemmar i Akava. Eftergiften är betydande. De övriga punkterna där arbetstagarna kompromissade var inte lika besvärliga för medlemmarna i Akava och Juristförbundet, utan effekterna riktade sig mera mot medlemskåren i STTK och sär-skilt SAK. Viktigast var förstås att den nedre gränsen för pensionsåldern inte höjdes. Höjning av den nedre gränsen har länge varit arbetsgivarnas viktigaste mål.
Jurister pensionerar sig i varje fall ganska sent, och det är ingen ovanlighet att se jurister äldre än 68 år i fullt arbete. Arbetet är meningsfullt och ger något åter – och det görs inte av tvång, utan som ett kall. Det är alltså ganska lätt att acceptera eftergifterna.
Förlängningen av arbetskarriärerna minskar statens utgifter och ökar inkomsterna. Nettoeffekten av ett års förlängning är cirka 2,4 miljarder euro. Tack vare åtgärdspaketet minskar trycket på att höja beskattningen eller öka statens upplåning, vilket till exempel de redan du hårt beskattade juristerna tjänar på. Dessutom ökar Finlands trovärdighet hos de internationella kreditvärderings-instituten vilket håller statens ränteutgifter låga.
För slutet har man alltså funnit lösningar. Men hur är det med början av arbetslivet, vad skulle man kunna göra där?
Inom Akava har det förts diskussioner om att utveckla studiestödet. Det vore förnuftigt om studiestödets struktur skulle stödja effektiva studier och att ta examen. En justering av strukturen skulle i första hand påverka de utbildningsområden där det är vanligt att studierna försenas. Juriststuderande har i detta hänseende en tryggad ställning. Studietiderna är i medeltal ganska korta och man jobbar inom branschen redan under studietiden utan att studierna blir lidande av det.
Det vore också viktigt att de jurister som raskt utexaminerats till arbetslivet skulle kunna få fritid och arbete att gå ihop även i början av sin karriär. Detta minskar risken för utbrändhet som förkortar tiden i arbetslivet.
Juristförbundets erkännande En reko arbetsgivare söker utveckla arbetsförhållandena till sådana att arbetet skulle vara motiverande och belönande. På längre sikt är detta till nytta också för arbets-givaren eftersom produktiviteten bibehålls på en god nivå. Erkännandet som är särskilt inriktat mot advokatsektorn har fått ett positivt mottagande. Några erkännanden har redan beviljats och förhandlingarna har kommit långt med flera arbetsgivare.
Juristförbundet söker skapa en fungerande kommunikation med såväl arbetsgivare som arbetstagare. Vi vet att de bästa resultaten också inom advokatbranschen nås genom samarbete och avtal.
Jorma Tilander
