Laitilan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, varatuomari Pauliina Haijanen on toiminut EU:n alueiden komiteassa 15 vuoden ajan. Tänä vuonna alkaneen viisivuotiskauden hän on paitsi Suomea edustavan valtuuskunnan puheenjohtaja myös alueiden komitean Suomea edustava varapuheenjohtaja ja aluepoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja.
Haijanen kertoo, että hänen valintansa alueiden komiteaan vuonna 1995 oli monien tekijöiden summa.
– Puolueiden piirijärjestöthän asian ratkaisevat, joten Varsinais-Suomen kokoomusta pitää asiasta kiittää. Itse tehtävä vaikutti heti mielenkiintoiselta, ja sitä se on toki ollutkin. Olimme uranuurtajia, sillä toimielin oli uusi ja vailla esimerkiksi Euroopan parlamentin tai talous- ja sosiaalikomitean perinteitä. Joskus tuntuu että rooli on välillä vieläkin hakusessa.
Haijasen mukaan alueiden komitea on kuluneiden vuosien aikana muuttunut paljon – osittain jo perussopimusten vaikutuksesta toimivaltakysymyksissä, mutta erityisesti EU:n laajentumisen kautta.
– Viidentoista jäsenmaan edustajien mielipiteiden ennakoitavuus oli jokseenkin helppoa, nyt se ei enää ole sitä. Jäsenmäärä oli merkittävästi pienempi, mikä edisti kanssakäymistä ja tutustumista jäseniin erityisesti valiokuntatyössä. Alkuvuosina oli myös tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin sekä myös Tanskan delegaatioiden välillä. Yksi ratkaiseva muutos on tapahtunut myös siinä, että ennen lausuntoja sai tehtäväkseen omalla aktiivisuudellaan, nyt lausunnot annetaan puolueryhmien pisteytyksen mukaan.
Tietoisuus lisääntynyt
Lissabonin sopimuksen ansiosta EU:n läheisyysperiaate koskee nyt myös alue- ja paikallishallinnon tasoja, ja alueiden komitea saa oikeuden kääntyä Euroopan yhteisön tuomioistuimen puoleen, jos se uskoo subsidiariteettiperiaatetta loukatun. Pauliina Haijanen ei usko, että kanneoikeus lisää komitean valtaa unionissa.
– Alueiden komitea vaikuttaa lausunnoillaan – kunhan ne ovat selkeitä – ja myös sitä vahvemmin, mitä paremmin ne on perusteltu. Kysymys on myös verkostovaikuttamisesta, eli oikeiden ihmisten tunteminen ja konsultointi on kaiken A ja O, Haijanen painottaa.
Lissabonin sopimus lisää myös alueellisen koheesion yhdeksi unionin tavoitteista, ja yleisesti sanotaankin, että EU on vahvistanut alueiden asemaa Euroopassa huomattavasti. Pauliina Haijasen mukaan tietoisuus alueiden merkityksestä ja myös suorasta vaikuttamisen mahdollisuudesta on kiistatta lisääntynyt. Aluekehittämisen velvoitteen ja toisaalta ohjelmatyön ansiosta alueiden asema on hänestäkin kasvanut.
Hätäjarrut päällä?
EU-komission suunnitelmien mukaan ensi rahoituskaudella 2014–2020 koheesiopolitiikka varattaisiin täysin uusien köyhien jäsenmaiden varalle ja käytännössä aluepolitiikka vanhoissa EU-maissa kansallistettaisiin uudelleen.
– Esimerkiksi meillä alueellinen aktiivisuus suuntautuisi tällöin täysin omiin kansallisiin ministeriöihimme. Se ei olisi nykymaailmassa meille eduksi. Olen ollut aikanaan kiivaasti muun muassa maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamisen kannalla. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Olemme osa WTO-kauppapolitiikkaa, ja tämä asetelma sopii aika huonosti siihen, että meillä olisi oma kansallinen maatalouspolitiikka, Haijanen pohtii ja jatkaa:
– Tietysti kaikki nämä asiat ovat järjestelykysymyksiä, mutta vaikealta tuntuu. Entä sitten ympäristöasiat ja ne monet politiikanalat, jotka edistävät tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkumista? Esitys vaikuttaa hätäjarrutukselta. Kyllä meillä pitäisi olla eväitä parempaan.
Noin kolmasosaa Euroopan unionin lainsäädännöstä soveltavat kunnat, mutta ymmärtävätkö lainsäätäjät kuitenkaan paikallistason todellisuutta direktiivejä laatiessaan? Pauliina Haijanen uskoo, että suurimpana ongelmana on Euroopan alue- ja paikallishallinnon erilaisuus eri jäsenmaissa.
– Alueiden komitean päätehtävänä on välittää paikallistason ääni EU:n päättäjille. Ongelma on siinä, miten demokratia oikeasti toimii: jollekin pienelle paikallisyhteisölle asia voi olla elintärkeä, mutta kuten edesmennyt ystäväni paikallistason voimavarojen puutteen ilmaisi: ”Eivät retuusit riitä”!
Pauliina Haijanen on itse valmistellut alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka -valiokunnalle mietinnön Itämeri-strategiasta.
– Tärkeää on, että saisimme tällä mallilla luotua jotain uutta lisäarvoa. Yksi lisäarvo on jo europarlamentin myöntämä – vaikkakin nyt alussa vaatimaton, mutta periaatteellisesti tärkeä rahoitus Itämeri-strategialle. Se voisi parhaimmillaan inspiroida ja elvyttää toimijoita, joiden eväät on syöty ja antaa uutta potkua toimintaan. EU:n Itämeren alueen strategia on laaja ja hajanainen kokonaisuus, jonka täytäntöönpano on ongelmallista. Kukaan ei ole selkeästi vastuussa toiminnasta, ja kuitenkin toiminnan pitäisi lähteä liikkeelle alue-ja paikallistason toimijoista. Tässä on strategian suurin haaste.
Kristillinen arvopohja yhdistää
Pauliina Haijanen uskoo, että alueiden komitean työssä kyse on pitkälti henkilökemiasta, ei kansallisuuksista.
– Jos kansallisuuksista joitakin arvioi, ehkä saksalaisten ajattelutapa on lähellä omaamme, ja virolaiset ovat suomalaisten oikeita hengenheimolaisia.
Kulttuurierot Euroopassa ovat Haijasen mielestä suuri rikkaus. Toisaalta hän muistuttaa, että Euroopassa kulttuurierot verrattuna muiden maanosien kulttuurieroihin ovat todella pieniä. Yksi keskeinen selitys on kristinusko: vahva perinne ja tapakulttuuri on yhdistävä ja yhtenäistävä tekijä Euroopassa.
– Se vaikuttaa moneen käytännön asiaan elämässämme, vaikka emme sitä aina edes huomaa.
Mikä on alueiden komitea?
Euroopan unionin alueiden komitea on neuvoa-antava elin, joka edustaa alue- ja paikallishallintoa EU:n päätöksentekojärjestelmässä. Komitean jäsenet ovat alue- tai paikallisvaaleissa valittuja luottamushenkilöitä tai poliittisessa vastuussa vaaleilla valitulle elimelle.
Alueiden komiteaan kuuluu 344 jäsentä ja 344 varajäsentä, 27 kansallista valtuuskuntaa, neljä poliittista ryhmää ja kuusi valiokuntaa. Suomen valtuuskuntaan kuuluu yhdeksän jäsentä ja yhdeksän varajäsentä. Kukin jäsen kuuluu kahteen valiokuntaan. Alueiden komitean toimikausi on viisi vuotta.
Alueiden komitean täysistuntoja järjestetään viidesti vuodessa. Täysistunto päättää komitean antamista lausunnoista. Työvaliokunta vastaa komitean toiminnan järjestämisestä ja valiokunnat valmistelevat komitean lausunnot.