Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston osastopäällikkö Outi Antila on tyypillinen alumni: ennen liittymistään alumniyhdistyksen jäseneksi hän ei osannut mieltää itseään alumniksi.
– Tiesin kyllä, mitä alumni tarkoittaa ja että yhdistys on olemassa. Sen sijaan en ollut ajatellut, mitä jäsenyys voisi minulle antaa, Antila muistelee.
Jäseneksi Antila liittyi vuonna 2008 yhdistyksen silloisen hallituksen jäsenen suosituksesta. Sittemmin hän jatkoi suosittelijansa seuraajana hallituksessa ja myös hänen miehensä liittyi jäseneksi.
– Kun johonkin ryhtyy, tehdään sitten asiat kunnolla. Taidan olla huono sanomaan ”ei”. Kuulun niihin, jotka lähtevät aina pyydettäessä mukaan, on kyse sitten opiskelijatoiminnasta tai vanhempainyhdistyksistä, hän naurahtaa.
Aika oli innokkaalle otollinen, sillä yhdistyksen kasvu ja kehitys olivat tuolloin kiivaimmillaan: viimeisen viiden vuoden aikana jäsenmäärä onkin kaksinkertaistunut. Sama suuntaus on näkynyt yhdistyksen toiminnassa.
– Tapahtumien määrä ja sisältö oli vielä muutamia vuosia sitten huomattavasti rajoitetumpaa. Nyt valikoimasta löytyy esitelmien ohella kulttuuria, liikuntaa ja matkoja, Antila listaa.
Antila oli alumniyhdistyksen hallituksessa runsaan vuoden. Kun työ uudessa virassa alkoi helmikuun alussa 2010, hän päätti luopua tehtävästä.
– Uusi työ vaati sen verran paljon panostusta, että koin, etten pysty antamaan hallitustyölle tarpeeksi. Käyn kuitenkin edelleen tapahtumissa ja seuraan aktiivisesti yhdistyksen tiedotusta.
Jokaiselle jotakin
Henkilökohtaisesti toiminnan parhaaksi anniksi Antila mainitsee verkostoitumisen, alumniyhdistyksen vahvuudeksi poikkitieteellisyyden.
– Helsingin yliopiston tieteenalojen kirjo on todella laaja. Alumniyhdistys mahdollistaa tutustumisen ihmisiin ja tieteisiin, joihin muuten ei arjessa ja työssä törmäisi.
Jäsenyyttä hän suosittelee kaikille ja lupaa, ettei osallistuminen tarkoita yhdistysaktivismia: kaikki toiminta pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Erityisesti hän toivoisi mukaan juuri valmistuneita, yliopiston jättäviä ja työelämään siirtyviä alumneja – ”ollakseen yhdistyksen jäsen ei tarvitse olla vanha ja arvokas”.
– Kontaktit ovat aina työelämän varrella tärkeitä. Lisäksi yhdistyksen nykyinen toiminta on niin monipuolista, että se antaa eväitä monelta osin myös työssä jaksamiseen mukavien asioiden parissa. Itseäni kiinnostaisi vielä lähteä jollekin matkalle mukaan. Muilta osin olen tällä hetkellä tyytyväinen rivijäsen – olen osuuteni antanut ja vielä enemmän saanut.
Yliopiston kumppani
– Alumneja ovat kaikki yliopistosta opinto-oikeuden saaneet tai yliopistoon työsuhteeseen nimitetyt henkilöt, Helsingin yliopiston Alumniyhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Österman selvittää.
Ensi vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettävän Alumniyhdistyksen jäsenmäärä on runsaat 5 500; kaikkiaan alumneja on Helsingin yliopistossa jopa parisataatuhatta. 36 euron vuosimaksulla jäsen saa osallistumisoikeuden yhdistyksen tilaisuuksiin sekä jäsenetuja kuten Yliopisto-lehden vuosikerran.
– Alumnikulttuuri on Suomessa vielä suhteellisen nuori, mutta lapsenkengistä olemme jo päässeet. Olemme tehneet paljon työtä alumni-käsitteen tunnettuuden ja tietoisuuden mutta myös toimintamme monipuolistamisen eteen. Pallo on laitettu liikkeelle ja nyt se jo vierii itsestään, Österman iloitsee.
Kansainvälisesti alumnikulttuuri kukoistaa maissa, joissa myös yliopistoperinteet ovat vahvat: Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ranskassa. Österman painottaakin Alumniyhdistyksen sekä alumnien itsensä merkitystä huippuyliopiston kumppanina.
– Moni valitsee yliopiston jonkun suosituksesta. Yhdistys puolestaan toimii entisille opiskelijoille viestinviejänä siitä, mitä yliopistolle tänä päivänä kuuluu. Kun entisillä, nykyisillä ja tulevilla alumneilla on yhteinen näkemys yliopistostamme, puhumme samaa kieltä.
Lisätietoa: www.helsinki.fi/alumniyhdistys
Teksti: Hanna Ojanpää
Kuvitus: Thinkstock
