Tekniikka kehittyy kehittymistään ja hyvä niin, ainakin yleisesti ottaen. Onhan noita kielteisiäkin tekniikan kehittymiseen liittyviä uutisia ollut jatkuvasti esillä, kuten tiedot eräiden valtioiden ja myös muiden tahojen harjoittamasta ”urkinnasta” kertovat. Tarkastelen tässä jutussa kuitenkin vähän yksinkertaisempia asioita, jotka liittyvät liikennevalojen toimintaan tai toimimattomuuteen. Tämä on kuitenkin merkittävä liikenneturvallisuuteen vaikuttava asia.
Tälläkin hetkellä on monissa taajamissa nähtävissä eri aikakausien kehityksen tuloksia eri risteyksissä. Vanha peruskuvio oli se, jossa kaikkiin suuntiin vaihtuu vuorollaan vihreä valo. Sillä ei siis ole vaikutusta, vaikka jostakin suunnasta ei olisi ketään tulossa.
Tekniikan kehittyessä mukaan tulivat erilaiset anturit, jotka antoivat vihreää valoa eri suuntiin niistä tulossa olevien autojen määrän mukaan. Valo ei myöskään vaihdu punaiselle muutamaa metriä ennen auton saapumista risteykseen. Kun useisiin risteyksiin liittyy myös kevyttä liikennettä, asettaa sen huomioon ottaminen liikennevalo-ohjaukselle lisähaasteita.
Olen havainnut, että joissakin risteyksissä valo-ohjelmat toimivat hyvin varsinaisina ruuhka-aikoina. Hiljaisemman liikenteen aikana näin ei välttämättä olekaan. Yksittäisen kulkijan tuloa ei tekniikka jostakin syystä aina havaitse. Oman ongelmansa muodostavat kaksipyöräiset liikennevälineet. Nyt niihinkin reagoivia laitteita on kuitenkin entistä enemmän.
Yksi keino joustavoittaa liikennettä hiljaisina aikoina, kuten esimerkiksi sunnuntaiaamuisin, on kytkeä liikennevalot vilkulle vilkkaimpia risteyksiä lukuun ottamatta. Silloin vältytään kovin mutkikkaiden järjestelmien kehittelyltä.
Itse koin positiivisen yllätyksen eräänä sunnuntaiaamuna, kun ajoin tuttua reittiä keskustaan. Liikenne oli todella hiljaista. Eräässä vaikeammassa risteyksessä, jossa on vakiokierto eri suunnista tuleville, valot olivat toiminnassa. Tällä kertaa kierto oli poikkeava, kun parista suunnasta ei ollut ketään tulossa, valo syttyi minulle kohta edellisen saman ajosuunnan vihreän jälkeen.
Toinen haaste liikennevalo-ohjelmien kehittelyssä liittyy peräkkäisten risteyksien ”sykronointiin”, jotta voitaisiin välttää ajoneuvojonojen tarpeeton, liikenneturvallisuutta vaarantava pysähtely. Tämä ei tietenkään voi onnistua kaikilla reiteillä, vaan tiettyjä valintoja on tehtävä. Toisessa ääripäässä on erään eteläisen Suomen kaupungin läpiajoreitti. Tultaessa lännestä ja mentäessä kaupungin keskustan läpi pohjoiseen, saattaa samalla vihreällä aallolla päästä tuon yli viisi kilometriä pitkän matkan, vieläpä ruuhka-aikana. Siinä olisi mallia muillekin!
