Amerikkalaisjuristin työ on vahingonkorvauksia ja ennakkotapauksia

Amerikkalaisjuristin työ on vahingonkorvauksia ja ennakkotapauksia??

VAHINGONKORVAUSASIANAJAJA Robert Saasto katselee brooklynläisen toimistorakennuksen 13. kerroksesta kaukana siintävää Vapaudenpatsasta ja puhuu suhteestaan Suomeen.

– Kävin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1986 tarkoituksenani löytää juureni, vuonna 1947 New Yorkissa syntynyt Saasto muistelee.

Hänen kaikki isovanhempansa ja tuohon aikaan nelivuotias äitinsä olivat muuttaneet siirtolaisiksi 1920-luvulla. Isoisän nimi Saastamoinen lyheni samalla amerikkalaisten paremmin ymmärtämäksi Saastoksi.

– Tuolla ja seuraavilla Suomeen tekemilläni matkoilla löysinkin sitten enemmän juuriani kuin koskaan olin osannut odottaa, Saasto nauraa.

Hänellä paljastui olevan muiden sukulaisten lisäksi yhteensä 98 suomalaista pikkuserkkua. Suurin osa suvusta on kotoisin Pihtiputaalta ja Isostakyröstä.

Little Finlandista lakiuralle

Robert Saasto kasvoi kaksoisveljensä Ernestin kanssa Brooklynin suomalaiskaupunginosassa Sunset Parkissa, jonne suomalaiset rakensivat vuonna 1916 Yhdysvaltain ensimmäisen asunto-osakeyhtiön. Sittemmin se laajeni kokonaiseksi suomalaistalojen kortteliksi. Asunto-osakeyhtiöt, eli co-opit tulivat Amerikkaan suomalaisiirtolaisten myötä samoin kuin salvotut hirsitalot Delawarejoelle ja sitä kautta kaikkialle Yhdysvaltoihin 1630-luvulla.

– Sunset Parkissa oli tuolloin myös osuustoiminnallinen Imatra Hall, joka myytiin pois vasta 1990-luvun puolivälissä, Robert Saasto muistelee.

Suomalaisilla oli Brooklynin Little Finlandissa myös sosialistien kokoontumispaikka, yhteissauna ja kaksi kirkkoa. Alueella pärjäsi hyvin suomen kielellä.

– Vanhemmat puhuivat meille suomea vain silloin, kun he eivät halunneet meidän ymmärtävän, Robert Saasto muistelee englanniksi.

Hän osaa tiputtaa aina väliin muutaman suomenkielisen sanan, mutta sen paremmin hän ei hallitse isovanhempiensa kieltä.

– Isosisä, “Pop”, puhui kyllä suomea silloin kun ylipäänsä mitään puhui, Saasto kertoo.

Suomenkielinen isoäiti kuoli kaksoispoikien ollessa nelivuotiaita. Niinpä kieli ei ehtinyt juurtua lapsiin.

Kilpailu työpaikoista veristä

Sekä Robert että Ernest lähtivät lukemaan lakia. Robert Saasto suoritti bachelor-tutkinnon University of New Yorkissa vuonna 1971 ja valmistui lakimieheksi Fordham University School of Law’sta neljä vuotta myöhemmin.

– Tuohon aikaan, kuten nytkin, lakimiesten oli todella vaikea saada kunnon töitä, Saasto kertoo.

– Lakimiehiä koulutetaan Yhdysvalloissa yksinkertaisesti niin paljon, että kilpailu etenkin parhaiten maksetuista paikoista on veristä. Täältä tunnetaan hyvin kuuluisat liikejuridiikkaan erikoistuneet asianajotoimistot, jotka palkkaavat parhaat opiskelijat päältä maailmankuuluista IVY league -yliopistoista – sellaisista kuin Brown, Columbia, Yale tai Harvard.

Fordhamin oikeustieteellistä osastoa voidaan Saaston mukaan pitää näiden jälkeen jotakuinkin seuraavaksi arvostetuimpana oppilaitoksena. Silti vuosittain noin 250 valmistuvasta vain kymmenen parasta pääsee suoraan suuriin Wall Streetin asianajotoimistoihin.

– Toisaalta harva valituista osaa varautua siihen, että korkean, jopa 150 000 dollarin vuosipalkan vastapainona ovat 15-tuntiset työpäivät viikot ympäri vailla mitään todellista yksityiselämää, hän varoittaa.

Loppujen on löydettävä paikkansa joko osavaltioiden tai liittovaltion hallinnosta tai esimerkiksi syyttäjänvirastoista. Varsin moni juristin koulutuksen saanut ajautuu myös politiikkaan.

– Itse aloitin urani tekemällä töitä useissa yksityisissä asianajotoimistoissa, Saasto kertoo.

– Aluksi toimin kiinteistökauppojen viimeistelijänä. Muutaman vuoden kuluttua siirryin vahingonkorvausjuristiksi, ensin vakuutusyhtiöiden puolelle vastaamaan korvauskanteisiin ja myöhemmin aidan toiselle puolelle kantajien asianajajaksi.

Saaston ajamat jutut vaihtelivat potilasvahinkokanteista liikenneonnettomuuksiin.

– Työn keskeinen sisältö oli yrittää saada asiakkaille mahdollimman hyvä kompensaatio kärsityistä vahingoista. Usein prosessit päättyivät osapuolten vapaaehtoisiin sopimuksiin. Ne, joihin ei löytynyt sopua, jäivät valamiehistöjen päätettäväksi tuomioistuimissa.

McDonaldsin kahvi puhuttaa yhä

Robert Saasto pitää suomalaisen ja amerikkalaisen tuomioistuinkäytännön keskeisenä erona amerikkalaista tapaa pyrkiä aina suulliseen käsittelyyn. Suomessa varsinkin aiemmin lähes kaikki tapahtui paperilla.

– Amerikkalainen oikeuskäytäntö pohjaa myös keskeisesti ennakkotapausten tulkintaan, kun Suomessa lakiteksti on kirjoitettu huomattavasti yksityiskohtaisemmaksi ja tuomarien on haettava ratkaisut ensi sijassa lakikirjasta, hän summaa.

Saasto ottaa myös kantaa amerikkalaiseen tapaan jakaa punitatiivisia vahingonkorvauksia.

– Kuuluisin tapaus lienee se mummo, joka kaatoi tulikuuman kahvin syliinsä McDonaldsissa ja jolle valamiehistö tuomitsi parin miljoonan dollarin korvaukset. Tämä ei ollut minun juttuni, mutta siihen on usein viitattu, kun asiaa ymmärtämättömät ovat arvostelleet amerikkalaista vahingonkorvausjärjestelmää, Saasto miettii.

– Jutussa on kuitenkin ymmärrettävä olleen kaksi erillistä puolta. Toinen oli palovammoja saaneen ihmisen saama korvaus kärsitystä vahingosta. Summa oli varsin pieni ja suhteessa vahinkoihin. Miljoonakorvaukset sitä vastoin perustuivat siihen, että McDonaldsia oli moneen kertaan varoitettu vaarallisen kuumasta kahvista eikä yhtiö ollut tehnyt asian korjaamiseksi mitään. Tällaisissa tapauksissa valamiehistö joskus päätyy ratkaisuun, jonka mukaan vahingon aiheuttajaa on rangaistava niin, ettei se todellakaan enää toista virhettään.

– Tässä tapauksessa sopivan rangaistusvahingonkorvauksen määräksi laskettiin McDonaldsin yhden päivän liikevoitto, Saasto selventää.

Suomi-suhteita stipendeillä

Saasto ryhtyi osakkaaksi ensimmäiseen omaan asianajotoimistoonsa vuonna 1984. Nykyisen toimistonsa, vahingonkorvausjuridiikkaan erikoistuneen Saasto & Hirschin, hän perusti vuonna 1992. Toimiston pääasiallinen toimipaikka on New Yorkin naapurissa Nassaussa. Asiakastapaamisia varten toimistolla on oma konttori Brooklynissä.

– Bisneksemme on hakea korvauksia asiakkaille muun muassa hoitovirheistä, auto-onnettomuuksista ja tapaturmista, Saasto kertoo.

Löydettyään uudelleen suomalaiset juurensa Saastosta tuli varsinainen suomen suhteiden aktivisti. Hän toimii muun muassa Finnish-American Lawyers’ Associationin FALAn puheenjohtajana ja hallinnoi Mettala-säätiötä, joka myöntää vuosittain yhdelle suomalaiselle oikeustieteen kandidaatille tai pitkälle edistyneelle oikeustieteen opiskelijalle stipendin vuoden jatko-opintoihin Fordham University Law Schoolissa New Yorkissa.

– FALA on puhtaasti sosiaalinen kerho, Saasto kuvaa.

Suomalaisessa lakimiesyhdistyksessä on tällä hetkellä 20–30 jäsentä.

– Suurin osa FALAn lakimiehistä on suomalaisia, jotka ovat täällä esimerkiksi isojen amerikkalaisfirmojen ja kansainvälisten asianajotoimistojen palveluksessa. Meillä on jäsenenä myös Suomen New Yorkin pääkonsuli Jukka Leino, joka on koulutukseltaan juristi, Saasto listaa.

– Ainoat puhtaasti amerikkalaiset asianajajajäsenet taidamme olla minä ja kaksoisveljeni Ernest.