Työmatka Helsingin hallinto-oikeuteen ja sieltä takaisin kotiin pitää ylituomarin vireänä. Ripeää seitsemän kilometrin kävelyä tahdittaa äänikirja kuulokkeissa. Ann-Mari Pitkärannan seitsemän vuoden määräaikaa on vielä kolme jäljellä.
– Olen viihtynyt hyvin.
Nykyään johtaminen on vaativampaa kuin ennen. Muun muassa työilmapiiri ja vaikuttaminen omaan työhön korostuvat.
Vajaan 200 hengen työyhteisössä henkilöjohtaminen on haastavampaa kuin edellisessä työpaikassa, pienemmässä Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Kaikkia ei voi tuntea henkilökohtaisesti edes nimeltä, mutta perustyöt ovat samanlaisia.
– Nykyään johtaminen on vaativampaa kuin ennen. Muun muassa työilmapiiri ja vaikuttaminen omaan työhön korostuvat. Meilläkin on ammattitaidon kehittämiseen liittyvä toimintastrategia, jonka painopisteenä tänä vuonna on työhyvinvointi ja viestintä.
Sattuman ja onnen kyydissä
Pitkäranta myöntää, että sattuma ja onni ovat johdattaneet uralla eteenpäin.
– En ole uraani suunnitellut enkä ole osannut paljon edes toivoa. On avautunut sopivia tehtäviä, joita olen voinut hyödyntää seuraavissa töissä. Merkittävä askel oli kehittämispäällikön työ oikeusministeriön oikeushallinto-osastolla. Se valmensi nykyisiinkin tehtäviin.
Muun ohessa Pitkäranta pääsi perehtymään myös henkilöstöjohtamiseen kansliapäällikkönä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
– Se oli tulikasteeni esihenkilönä, siitä oli hyvä jatkaa.
Helsingin hallinto-oikeuden toimintakenttään kuuluu koko Uudenmaan maakunta eli 26 kuntaa. Tehtävänä on antaa oikeusturvaa hallintoasioissa: ratkaista julkishallinnon päätöksistä tehtyjä valituksia ja hallintoriita-asioita. Vuodessa HAO:een tulee noin 7 000 juttua.
Sillä, että kuntalaisilla on mahdollisuus valittaa, on ennaltaehkäiseväkin vaikutus, ja se edistää lainmukaisuuden eetosta.
– Käsittelemme muun muassa valitusasioita kuntalaisten hakiessa muutosta kunnan päätöksistä. Sillä, että kuntalaisilla on mahdollisuus valittaa, on ennaltaehkäiseväkin vaikutus, ja se edistää lainmukaisuuden eetosta.
Maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvät kaava- asiat ja rakennusluvat kiinnostavat kansalaisia. Kaava-asioissa tutkitaan, onko ratkaisu lainmukainen, ei sitä, onko kaava paras mahdollinen. Siitä tulee usein kritiikkiä.
Arvonlisävero- sekä tulli- ja valmisteveroasiat on keskitetty valtakunnallisesti Helsingin HAO:lle. Tärkeänä asiaryhmänä ovat myös henkilö- ja elinkeinoverotusasiat, sillä Pitkärannan mukaan juuri verotuksessa oikeuskäytäntö ohjaa merkittävästi hallintokäytäntöä.
Ulkomaalais- ja sosiaaliasiat kärjessä
Helsingin HAO:n suurin asiaryhmä on edelleen ulkomaalaisasiat, vaikka tilanne onkin muuttunut ruuhkavuoden 2015 jälkeen. Nykyisin käsitellään eniten oleskelulupia. Maailmalla tapahtuvat kriisit voivat heijastua ulkomaalaisasioihin todella nopeasti.
– Pitää olla tietoinen, että yhtäkkiä saattaa tulla iso määrä turvapaikanhakijoita. Vaativaan tuomioistuintyöhön ei voi saada äkkiä lisää valmiita osaajia käsittelemään juttuja.
Ulkomaalaisasioiden käsittelyaika oli viime vuonna keskimäärin yhdeksän kuukautta, tänä vuonna päästäneen nopeampaan käsittelyyn.
Toiseksi suurin ryhmä on sosiaaliasiat. Eniten työllistää lastensuojelu, jota Pitkäranta pitää sekä vaativana että yksilön kannalta äärimmäisen merkittävänä ryhmänä. Lapsen huostaanottoa koskevat asiat ratkaistaan ensiasteena hallinto-oikeudessa.
Yhteiskunnan laskusuhdanne heijastu lastensuojelupuolelle.
– Yhteiskunnan kehitys näkyy: kun tulee laskusuhdannetta tai maailman aika on sellainen, että ihmisillä on ongelmia, se heijastuu erityisesti lastensuojelupuolelle. Ilmiö on kasvamassa.
Uudenmaan alueella on paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, ja heidän asioidensa hoitaminen vaatii kääntämistä. Prosessi vie aikaa.
Lastensuojeluasioissa suullinen käsittely on yleistä. On tärkeää, että perhe tulee kuulluksi. Käsittelyyn kuluu 7–8 kuukautta.
– Voi vain kuvitella, miltä tuntuu odottaa ratkaisua. Realistinen käsittelyaika on aina pitkä asiakkaille. Koko tuomioistuinlaitoksen suurin ongelma on pitkät käsittelyajat, sillä asiat ja lainsäädäntö ovat monimutkaistuneet.
Voi vain kuvitella, miltä tuntuu odottaa ratkaisua. Realistinen käsittelyaika on aina pitkä asiakkaille.
Yksityisten ihmisten asioissa päätösten perusteleminen on tärkeää etenkin niissä tilanteissa, kun ratkaisu on kielteinen. Jos ei ole ymmärtänyt hallinnon eikä ymmärrä hallinto-oikeudenkaan päätöstä, voi jäädä epäluottamus koko järjestelmää kohtaan.
– Päätöksen kirjoittaminen ymmärrettävästi ei ole helppoa, sillä juridinen tapa esittää asioita on kaukana maallikon tavasta. Päätöksessä pitää kuitenkin ottaa juridiset vaatimukset huomioon.
Ann-Mari Pitkäranta toivoo, että yliopistoissa panostettaisiin lisää hallintoprosessiin. – Myös yhteiskuntaopin tunneilla olisi hyvä paneutua enemmän juridiikan perusteisiin, joiden pitäisi olla kansalaistaito, hän sanoo.
Nuoria tarvitaan mukaan hallintolainkäyttöön
Hallintolainkäyttö on kehittynyt vuosien aikana paljon ja työ on muuttunut vaativammaksi.
– On keskityttävä hyviin rekrytointeihin ja saatava nuoret innostumaan toiminnastamme. Televisiota katsomalla rikos- ja siviiliasiat ovat tulleet tutummiksi kuin hallintolainkäyttö, mutta väittäisin kyllä, että meillä on tarjota monipuolinen ja kiinnostava tehtävänala.
Väittäisin kyllä, että meillä on tarjota monipuolinen ja kiinnostava tehtävänala.
Tuomareiden ja esittelijöiden lisäksi tarvitaan kansliahenkilökuntaa. Pitkärannan mukaan ammattitaidon ylläpitäminen on ykköspääoma – ja myös haaste asioiden monimutkaistuessa.
– Lisäksi kulttuurista osaamista ja kielitaitoa pitää olla toisella tapaa kuin aiemmin. Meilläkin voisi työskennellä monimuotoisemmin eri kulttuurisista lähtökohdista olevia henkilöitä.
Lisää ymmärrystä juridiikan perusteisiin
Toiminnan ydin on arvioida, toimiiko hallinto lainmukaisesti.
– Noin 20 prosenttia hallinnon tekemistä ratkaisuista muuttuu. Hallinnossa päätökset tehdään siis pääsääntöisesti lainmukaisesti. Olisi kauhistuttavaa, jos vaikka puolet ratkaisuista muuttuisi – se kertoisi hallinnon toimivuudesta aika karua kieltä.
Pitkäranta toivookin, että ymmärrystä lisättäisiin eri opinahjoissa esimerkiksi siitä, mikä on lainmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden ero.
– Yliopistoissa voitaisiin panostaa lisää hallintoprosessiin. Yhteiskuntaopin tunneillakin olisi hyvä paneutua enemmän juridiikan perusteisiin, joiden pitäisi olla kansalaistaito. Mekin ammatissa toimivat voisimme käydä silloin tällöin kertomassa omista aloistamme.
Yhteiskuntaopin tunneilla olisi hyvä paneutua enemmän juridiikan perusteisiin, joiden pitäisi olla kansalaistaito.
Hallinto-oikeudesta olisi hyvä oivaltaa ainakin perustavanlaatuinen vallan kolmijako-oppi: eduskunnan lainsäädäntövalta, valtioneuvoston toimeenpanovalta, joka johtaa hallintopäätöksiksi, ja tuomiovalta, jolloin hallintolainkäytön puolella puhutaan hallinto-oikeudesta ja ylimpänä asteena korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Ne tutkivat, miten lait on toimeenpantu eli onko tehty lainmukaiset ratkaisut.
– Työssämme tulee konkreettisesti esille oikeusvaltion toiminta. Julkinen valta on myös oikeudenkäynnin osapuolena viranomaispuolella. Hallinto-oikeuden riippumattomuus toimeenpanovallasta korostuu.
Työssämme tulee konkreettisesti esille oikeusvaltion toiminta.
Vaikka hallintolainkäyttö on vieraampi prosessi kuin siviili- ja rikosprosessi, todennäköisyys kohdata elämässä hallinto-oikeuden toimintaan liittyvä asia on suurempi kuin rikos- tai riita-asia.
– Arjessa voi koska vain tulla eteen itsestä riippumattomia asioita: tyytymättömyys verotuspäätöksiin, saatuun sosiaalitukeen tai vaikkapa naapuriston meluhaittaan. Hallinto-oikeus on halpa prosessi: esimerkiksi suuri osa sosiaaliasioista on vapautettu oikeudenkäyntimaksuista eikä tarvitse käyttää edes asiamiestä.
Hallinto-oikeus on halpa prosessi: esimerkiksi suuri osa sosiaaliasioista on vapautettu oikeudenkäyntimaksuista eikä tarvitse käyttää edes asiamiestä.
Hallinto-oikeuteen voi tulla matalalla kynnyksellä: maallikko pystyy itse esiintymään asiassaan.
Haalarit jäivät mielestä
Matka ylituomariksi on kestänyt Pitkärannalla vuosikymmeniä, mutta jo lukiossa juristin ura alkoi selkiintyä. Ennen sitä hän haaveili jopa Merimiesammattikoulusta, sillä lapsuudessa katsottu Lemmenlaiva lipui mielessä.
– Opinto-ohjaaja totesi, ettei alalla olla kuin Lemmenlaivalla valkoiset vaatteet päällä vaan haalareissa jynssätään kantta. Teoreettisena ihmisenä päätin sitten mennä ensin lukioon.
Taipumukset johdattivat juridiikan suuntaan: historia, yhteiskuntaoppi ja reaaliaineet kiinnostivat. Kirjoittaminenkin oli helppoa. Maalaistalon tyttöä isäkin kannusti yliopistoon, teoriat onnistuivat kuulemma paremmin kuin käytännön työt.
Juristiksi opiskelevan ei tarvitse kirkkaasti tietää, mitä rupeaa työkseen tekemään.
– Juristiksi opiskelevan ei tarvitse kirkkaasti tietää, mitä rupeaa työkseen tekemään. Joku tuttu sanoi, että niistä, jotka eivät osaa matematiikkaa eivätkä kieliä, tulee juristeja, naurahtaa ylituomari.
Kesäkuussa Pitkäranta ylitti yhden virstanpylvään täyttäessään 60 vuotta.
– Ei huono! Ei ole ikäkriisiä. Ikääntyminen on oikeudenmukaista: kaikki saavat olla eri-ikäisiä ihan samalla tavalla. Ikä seesteyttää ja helpottaa monta asiaa.
Nyt syksyllä elo jatkuu kuten ennenkin: pitkiä työpäiviä ja vapaalle pyhitettyjä viikonloppuja. Muutakin elämää on kuin työ. Pitkäranta tapaa ystäviään ja harrastaa kulttuuria laajasti ja paljon. Ehkä viime talvena viritetty leidisalsakin vetää puoleensa.
– Se on mukavaa ja hyvin vaikeaa. Siinä kokee olevansa todella huono, ja sekin kokemus on terveellistä.
Ann-Mari Pitkärannan vinkki juristin polulle
– Mieti omia vahvuuksiasi. Tuomioistuintyö sopii sellaiselle, joka on ratkaisukeskeinen, tarkka ja aikaansaava ja jolla on itsenäinen työote. Kaikki juristin työ vaatii elinikäistä oppimista ja pitkäjänteisyyttä opetella – hetkessä ei ole osaaja. Menestyjiä ovat ne, jotka pääsevät nopeimmin elämän väistämättömistä vastoinkäymisistä yli.
