A nna-Maja Henriksson (rkp) on saanut kolmen ja puolen oikeusministerivuotensa aikana tottua vastaamaan kysymykseen siitä, miten käy suomalaisen oikeusvaltion, kun säästäminen vain jatkuu.
Ministerin vastaus on yksiselitteinen.
− Maan, joka liputtaa kansainvälisesti oikeusvaltioperiaatteen puolesta, on elettävä itse niin kuin se haluaa muiden elävän. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää kiinni oikeusturvasta.
Se kuitenkin vaatii jatkuvaa taistelutahtoa.
Elokuussa oikeusministeriön hallinnonalaa uhkasivat liki yhdeksän miljoonan euron lisäsäästöt, kun valtiovarainministeriö laati ehdotuksensa vuoden 2015 talousarvioksi.
Oikeusministeriö sai budjettineuvotteluissa torjuntavoiton, ja eduskunnalle annetussa esityksessä puhutaan reilun kahden miljoonan euron säästötarpeesta. Valopilkkuna hallinnonala on saamassa kolmen miljoonan edestä lisämäärärahoja.
− Pystymme elämään näillä summilla jotenkuten ensi vuoden. Esimerkiksi tuomioistuimet välttyvät yt-neuvotteluilta. Mutta jos rahoituslinjauksiin ei tule muutosta, seuraavista vuosista tulee hyvin haastavia, Henriksson kuvaa.
Oikeus, kohtuus ja terve järki
Henriksson tunnetaan juristina, jolle ihmisyys ja kansalaisten hyvinvointi ovat tärkeitä. Lähellä sydäntä ovat myös Lakimiesliiton tunnussanat ”oikeus ja kohtuus”.
− Niiden ja terveen järjen pitäisi aina olla mukana, kun tehdään yhteisiä päätöksiä. Pohdimme oikeusministeriössäkin joka viikko asioita oikeuden ja kohtuuden kannalta, hän toteaa.
Kireän taloustilanteen jatkuessa ministeri korostaa tarvetta huolehtia kansalaisten yhdenvertaisuudesta.
– Säästöpaineet uhkaavat monia hyvinvointivaltion keskeisiä palveluja, kuten oikeusapua. Yhteiskunnan mullistukset eivät kuitenkaan saa tapahtua niin, että osa ihmisistä putoaa tyhjiöön. Modernilla tekniikalla ja joustavilla toimintamalleilla pitää varmistaa palvelujen saatavuus myös syrjäseutujen asukkaille.
Oikeusministeriön osuus valtion kokonaisbudjetista on alle kaksi prosenttia. Valtiovarainministeriön ajama, kaikille hallinnonaloille tasasuuruinen ”juustohöylälinja” ei siis toisi suuria säästöjä.
– Juustohöylä on myrkkyä oikeuslaitokselle. Toimintamenomme ovat kokonaiskuvassa erittäin pienet, joten säästämällä edelleen oikeudenhoidosta ei pelasteta Suomen taloutta. Päinvastoin luodaan turvattomuutta ja epäuskoa, Henriksson huomauttaa.
Uudistusohjelma etenee
Vuoden 2013 keväällä julkistettu oikeudenhoidon uudistamisohjelma vie Henrikssonin mukaan asioita oikeaan suuntaan, vaikka se on saanut osakseen myös kritiikkiä.
Ministeriö ei kiistä ohjelman syntyneen säästöpaineiden tuloksena. Henriksson kuitenkin painottaa, että vanhoihin rakenteisiin jumittunutta oikeusjärjestelmää pystytään sen avulla uudistamaan tehokkaammaksi ja järkevämmäksi.
Keskeiseksi nousee etenkin tietotekniikan hyödyntäminen.
– Yli puolet uudistamisohjelman noin 60 toimenpiteestä on jo toteutettu tai valmistelussa. Parhaillaan etenee muun muassa jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentaminen, ministeri mainitsee.
Meneillään on monta merkittävää selvitystä oikeusjärjestelmän kehittämisestä. Yhdessä niistä pohditaan, olisiko korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden yhdistäminen järkevää. Selvityksen valmistuttua otetaan kantaa siihen, kartoitetaanko myös yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten yhdistämistä.
Riittääkö rahoitus?
Henriksson pitää tärkeänä muun muassa videoinnin lisäämistä oikeudenkäynneissä sekä muutoksia asteikon helpomman pään asioiden käsittelyyn.
– Rattijuopumukset ovat hyvä esimerkki rikoksista, joiden käsittelyketju on tekoon nähden liian raskas. Tarjolla on varmasti nykyjärjestelmää fiksumpiakin keinoja.
Uudistamisohjelmassa ehdotetaan myös siirtymistä itsenäisesti toimivaan tuomioistuinhallintoon. Sen toteutumisen suhteen Henriksson on realisti.
− Oman arvioni mukaan hyödyt olisivat haittoja suuremmat. Toinen kysymys sitten on, löytyykö uuteen hallintoelimeen rahaa. Ensi vaalikaudella rahoitusta on luultavasti hyvin vaikea löytää, mutta se ei tarkoita hankkeen hautaamista.
– Jos tuomioistuinhallinto ei toteudu neljän vuoden sisällä, tavoitteeksi voidaan ottaa kymmenen vuotta, ministeri pohtii.
Inhimillisyyttä työhön
Henriksson uskoo juristeille riittävän töitä jopa entistä enemmän, vaikka maailma muuttuu.
– Työnkuva ja ammatti-identiteetti ovat murroksessa, mutta laintuntijoiden rooli pysyy tärkeänä. Maailman monimutkaistuessa voi käydä niin, että juristit erikoistuvat vastedes samaan tapaan kuin lääkärit, hän miettii.
Yhä laajemman ammattiosaamisen rinnalla ministeri peräänkuuluttaa sosiaalisia taitoja. Niitä hän toivoisi korostettavan myös koulutuksessa.
− Helposti unohtuu, että juridiikassa puhutaan lähes aina ihmisistä ja heidän elämästään. Kun ammattitaitoon yhdistetään inhimillisyys ja sosiaaliset taidot, syntyy hyvä pohja menestykselle.
Henriksson pitää Lakimiesliittoa ja muita alan järjestöjä tärkeänä tekijänä ammatti-identiteetin muodostumisessa. Hän itse otti nuorena pankkijuristina ahkerasti osaa Lakimiesliiton koulutuksiin.
− Nykyisin muistan liittoa etenkin jouluisin koristellessani kuusta. Sain kauan sitten jäsenlahjana Kalevala-aiheisen kuusenkellon, joka on yhä käytössä, hän hymyilee.
Teksti: Hanna Rusila
Kuva: Vesa Tyni
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin haastattelu tehtiin Lakimiesuutisten 70-vuotisjuhlanumeroon.