Lakimiesliiton hallituksen tuore puheenjohtaja, apulaispoliisipäällikkö Antero Rytkölä on tarttunut tammikuussa alkaneeseen pestiinsä innostuneesti.
– On erittäin pysähdyttävää, että työkaverit ja kollegat luottavat minuun niin paljon, että ovat valinneet tällaiseen tehtävään. Haluan olla tämän luottamuksen arvoinen.
Uudessa luottamusroolissaan Rytkölä korostaa lakimiesidentiteetin merkitystä.
– Vaikka lakimiesammatteja on paljon, täytyy liiton toimia niin, että kaikki lakimiehet tuntevat sen omakseen. Meitä kaikkia yhdistää se ajatus, että laki ja oikeus ovat niitä peruskiviä, joille yhteiskuntaa rakennetaan.
Laki ja oikeus ovat niitä peruskiviä, joille yhteiskuntaa rakennetaan.
Rytkölä muistuttaa samalla, että yhden lakimiessektorin menestys poikii aina hyötyä myös muille.
– Hyvä esimerkki tästä on tuomioistuinvirasto. Olen vakuuttunut siitä, että jokainen lakimies hyötyy siitä, että tuomioistuinten kehittämisessä saadaan uusi vaihe käyntiin. Osalle tämä tuo hyötyä välittömästi, mutta koko lakimieskunnallekin vähintään välillisesti.
Omalla agendallaan Rytkölä haluaa pitää myös lakimiesten työolojen kohentamisen. Tällä hetkellä työlistalla on työaikalain uudistus sekä liiton mahdollisuudet vaikuttaa uudistetun lain sisältöön.
– Otetaan esimerkiksi puheet työelämän joustavuudesta. Nykymaailmassa joustaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että työntekijä joustaa. Tämän pitäisi olla kuitenkin kaksisuuntaista, eli työolosuhteiden ja työnjärjestelyjen pitää joustaa tarvittaessa myös työntekijän tarpeiden mukaan.
Tärkeä osa työaikalaki- ja joustamiskeskustelua on Rytkölän mukaan matka-ajan lukeminen työajaksi.
– Ajatus siitä, että matka-aikaa ei voi lukea työajaksi, on peräisin kaudelta, jolloin työvälineinä olivat vain lyijykynä ja paperilehtiö. Nykymaailmassa ajatus on vanhentunut. Kaikkien yhteyksien avulla voidaan matka-aikanakin olla työnantajan käytettävissä.
Suvun musta lammas
Antero Rytkölästä ei alun perin pitänyt tulla lakimiestä. Vielä aikuisiän kynnykselläkin hän ajatteli seuraavansa suvun perinteitä ja suuntaavansa merimiehen ammattiin. Lukion viimeinen vuosi, koulun 50-vuotisjuhlallisuudet sekä niiden yhteydessä järjestetty Studia Generalia -luento muuttivat kaiken.
– Kaksi merkittävää juristia, hovioikeudenneuvos Tapio Kilpi ja professori Martti Kairinen luennoivat koulussani. He kertoivat paitsi omasta kouluajastaan myös lakimies- ja tuomarietiikasta sekä työoikeudesta. Heidän tarinansa olivat niin vaikuttavia, että päätin pyrkiä oikeustieteelliseen. Aiemmin en ollut uskonut, että juridiikka voisi olla niin kiinnostavaa.
Rytkölä pääsi haluamaansa tiedekuntaan heti ensi yrittämällä.
Ennen opintojen alkua hänellä ei ollut juurikaan kokemusta oikeustieteistä.
– Aluksi tuntui, että juridiikka on irrallaan todellisuudesta eikä sillä ole mitään tekemistä käytännön elämän kanssa. Kun pääsin ensimmäiseen oman alan kesäharjoittelupaikkaan, huomasin, ettei näin ollutkaan.
Ihmiset organisaation sijaan
Varsinaisen työuransa Rytkölä on tehnyt poliisihallinnon palveluksessa. Ensimmäisessä työpaikassaan apulaisnimismiehenä hän toimi syyttäjänä ja tutkinnanjohtajana. Tänä aikana Rytkölä oli mukana tutkimassa muutamaa isoa ja raskasta rikosta.
– Työ oli hyvin konkreettista ja ihmisläheistä. Yhteiskunnan kaikki puolet tulivat tutuiksi, samoin eri yhteiskuntaluokat sekä inhimillisen elämän asteikko hyvyydestä raakuuteen.
– Syyttäjän työ on erittäin vaativaa ja raskasta. Monissa muissa tehtävissä voi aina rakentaa uutta menestyksen tai saavutuksen päälle. Syyttäjän työssä tämä ei ole mahdollista, vaan jokainen juttu aloitetaan nollasta. Tapaukset ovat usein murheellisia: menestyksestä ei juurikaan tee mieli iloita.
Sittemmin Rytkölä on työskennellyt muun muassa poliisikoulussa hallintopäällikkönä ja opettajana, Ikaalisissa nimismiehenä sekä nykyisin Sisä-Suomen poliisilaitoksen lupahallinnon apulaispoliisipäällikkönä.
Pitkään uraan on sisältynyt myös useita isoja poliisiorganisaation uudistuksia: 20 viime vuoden aikana poliisissa on viety läpi neljä organisaatiomuutosta.
– Itse olen päässyt valtaosin mukaan uudistusten suunnitteluun sekä tekemään strategisia valintoja. Jälkeenpäin ajatellen meillä on kuitenkin ollut aivan liian paljon uudistuksia. Ehkä olisi pitänyt tehdä kerralla enemmän tai sitten vain tyytyä siihen, mikä ei ole paras mahdollinen, mutta riittävä.
Olisi pitänyt tehdä kerralla enemmän tai tyytyä siihen, mikä on riittävää.
Rytkölä toteaa oppineensa uudistusten keskellä erityisesti sen, että keskeisiä ovat organisaatioissa työskentelevät ihmiset – ei niinkään organisaatiorakenne.
– Halutessaan ihmiset saavat toiminnan sujumaan varsin huonossakin organisaatiossa. Paljolti on kysymys ihmisten johtamisesta ja siitä, miten alaiset saadaan innostumaan.
Valintojen äärellä
Rytkölä uskoo, että poliisin organisaatiouudistuksissa suurin ongelma on ollut valtion krooninen rahapula.
– On koettu, että jo saavutettujen säästöjen lisäksi pitää saada aina vaan enemmän.
Siksi poliisin pienenevät resurssit ovatkin yksi julkisen keskustelun kestoaiheista. Vuonna 2016 poliisien määrä laski reilut 140 henkilötyövuotta; Rytkölän arvion mukaan vähennystä on tällä vuosikymmenellä kertynyt aina 800 henkilötyövuoden verran.
– Suomen turvallisuustilanne ei kuitenkaan ole isossa kuvassa parantunut niin paljon, että tähän olisi oikeasti varaa.
– Vaikka turvallisuustilanne on Suomessa valtaosin viranomaisten hallinnassa, joutuvat esimerkiksi poliisin rivimiehet venymään. On valitettavaa, että joissain toiminnoissa joudutaan tekemään huonompaa jälkeä, kuin henkilöstö haluaisi. Pitää myös muistaa, että resurssikysymyksessä oleellisia ovat koko ketjun voimavarat poliisista syyttäjätoimeen, tuomioistuimeen ja aina vankeinhoitoon. Kokonaisuuden pitää olla tasapainossa.
Antero Rytkölän mukaan resurssipula on jo johtanut tilanteisiin, jossa arkityössä joudutaan tekemään valintoja.
– Suurin ongelma on se, ettei valintoja ole tehty lainsäädännössä eli poliittisella tasolla, vaan niiden teko jää käytännön tilanteisiin. Vuosittain noin 100 000 hälytystehtävää jää hoitamatta. Osa näistä on poliisin näkökulmasta vähäpätöisiä asioita, mutta soittajalle tai asianomistajalle yksikään juttu ei ole vähäpätöinen.
Vuosittain noin 100 000 hälytystehtävää jää hoitamatta.
Vahva passi tuo turvaa
Nykyisin Rytkölän arjessa korostuvat lupahallinnon asiat. Erityisen keskeisiksi hän näkee kaksi tärkeää kysymystä. Ensimmäinen niistä on yksityinen turva-ala:
– Nykytilanteessa yksityinen turva-ala on hyvin vahva toimija – jopa vahvempi kuin poliisi. Yhteiskunta on tehnyt tämän valinnan resurssipulan vuoksi. Parhaimmillaan yksityinen turva-ala on merkittävä ja välttämätön apu yhteiskunnan turvallisuudelle, mutta pahimmillaan seuraukset voivat olla huonot.
– Suomen poliisi on erittäin hyvin koulutettu, erittäin tarkasti valittu, hyvin johdettu ja eettisesti korkealla tasolla oleva organisaatio, joka antaa palveluja tasapuolisesti. Onko yksityinen turva-ala tätä kaikilta osin?
Toisena lupahallinnon asiana Rytkölä nostaa esiin poliisin myöntämät identiteettiasiakirjat.
– Suomen passin laatu on erittäin korkea muun muassa tarkan väestökirjanpidon ansiosta. Onkin kaikkien etu, että Suomen passi ei ole käyttökelpoinen terroristin taskussa. Tämän ansiosta Suomen passi on eri valtioiden rajoilla hyvin vaivaton. Lisäksi Suomen passi on kärkisijoilla tilastoissa siitä, kuinka moneen maahan pääsee ilman viisumia.
12 vuotta politiikkaa
Antero Rytkölällä on takanaan poliisin uran lisäksi myös aktiivinen jakso kunnallispoliitikkona.
– Kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista jo lukioiässä ja toimin silloin kouluneuvoston puheenjohtajana. Ikaalisten kunnallispolitiikassa olin 12 vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana.
Rytkölän mukaan lakimieskoulutuksesta oli iso hyöty politiikassa. – Juristin koulutus antaa valmiudet nähdä yhteiskuntaa analyyttisesti.
Rytkölän valtuustovuosina kuntien talous oli koetuksella ja valtio-osuusjärjestelmää uudistettiin useita kertoja. Useimmiten Rytkölän kotikaupunki Ikaalinen jäi kärsiväksi osapuoleksi. Väestörakenteen muutos alkoi orastaa, ja ikäihmisten määrä lisääntyi. Lomautuksia oli paljon ja kyläkouluja jouduttiin lakkauttamaan.
Monista kovista päätöksistä huolimatta kunnallispolitiikka oli Rytkölälle mieleistä aikaa.
– Vaikka paikallispoliisi on laajasti kosketuksissa eri toimialojen kanssa, ei arkityössä silti pääsyt kärryille esimerkiksi siitä, mitä sosiaalitoimi oikein tekee. Kunnallishallinnon sisältä sosiaalitoimen merkityksen ja toiminnan vasta oivalsi oikein.
Perhearki tuo vastapainoa
Kunnallispolitiikan jälkeen Rytkölä on siirtynyt ammattiyhdistystoimintaan, ja viimeisimpänä luottamustehtävänä on Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtajan pesti. Liittoon hän on kuulunut valmistumisestaan, vuodesta 1984 lähtien, hallituksessa on menossa viides vuosi.
– Olin myös nimismiesyhdistyksen hallituksen rivijäsenenä 1990-luvulla, kunnes 2007 minut sieltä valittiin puheenjohtajaksi. Olen sen jälkeen vetänyt poliisin akavalaista kenttää.
Rytkölän työ- ja luottamusmieselämä näyttää kovin hektiseltä, mikä sitten tuo vastapainoa?
– Arki perheessä. Se on harvinaista herkkua. Meillä on kesäpaikka Turun saaristossa, jossa luonto ja meri ovat lähellä. Se on jo sinänsä vastapainoa. Lisäksi Rytkölä nauttii historiasta.
Työn ohessa liiton hallituksen puheenjohtaja suorittaa EMBA in policing -tutkintoa, jonka järjestävät yhteistyössä Tampereen teknillinen yliopisto sekä poliisiammattikorkeakoulu. – Valmistunen näillä näkymin joulukuussa 2017.