Yli 20 vuotta EU-asioiden parissa työskennellyt juristi Antti Peltomäki on ehtinyt moneen mukaan toimiessaan Suomen hallituksen ja eduskunnan virkamiehenä, Euroopan komission tietoyhteiskunta- sekä sisämarkkina- ja teollisuuspääosastojen varapääjohtajana ja Suomen EU-edustuston päällikkönä.
Hän on neuvotellut muun muassa EU:n perussopimuksista, sähköisen viestinnän ja sisämarkkinoiden lainsäädännöstä sekä tietosuoja- ja standardisointiasetuksista.
Peltomäki sanoo olevansa unionin suhteen ”sisämarkkinauskovainen”. Perusperiaate eli ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden ydin.
– Haluaisin kaikkien ymmärtävän, miten vapaudet vaikuttavat elämäämme. Neljä vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan tanskalainen nelihenkinen perhe hyötyy 8 800 euroa vuodessa EU:n sisämarkkinoista. Pari vuotta sitten Akavan selvitys sisämarkkinoiden hyödyistä suomalaisille päätyi hieman alempaan arvioon, mutta suuruusluokka on sama eli todella merkittävä, Peltomäki toteaa.
Haluaisin kaikkien ymmärtävän, miten vapaudet vaikuttavat elämäämme.
Sisämarkkinoiden palveluiden hyötyjä voi Peltomäen mukaan olla vaikea hahmottaa. Ison-Britannian ero unionista kuitenkin viimeistään näyttää, mitä tapahtuu, kun valtio putoaa ulkopuolelle.
– Ilman sisämarkkinoita EU ei pysyisi kasassa. Sieltä tulee se taloudellinen voima, joka pitää talouden pyörät pyörimässä ja eurooppalaiset yritykset mukana globaalissa kilpailussa.
EU:n perusarvoja on vaikea valvoa
Oikeusvaltioperiaatteita jatkuvasti rikkovat jäsenvaltiot ovat unionissa pitkäkestoinen ongelma.
– Unkarissa ja Puolassa EU-jäsenyyden kannatus on hyvin vahva, kansalaiset eivät halua vaarantaa sitä. Liittyessään EU:n jäseneksi vuonna 2004 Puolan bruttokansantuote oli samalla tasolla kuin Ukrainan, nyt se on yli nelinkertainen. Puola ja Unkari ovat hyötyneet taloudellisesti jäsenyydestä valtavasti.
Puola ja Unkari ovat hyötyneet taloudellisesti jäsenyydestä valtavasti.
Sananvapauden ja riippumattoman oikeuslaitoksen kaltaiset perusarvot on sementoitu unionin perussopimuksiin, mutta niiden noudattamisen valvonta on ollut vaikeaa.
– EU-sopimuksen 7. artikla on ”ydinaseoptio”, jota on käytetty kerran Itävaltaa vastaan heikoin tuloksin. Se on hyvin massiivinen keino puuttua jäsenvaltion toimintaan estämällä sen osallistuminen EU-päätöksentekoon. Siksi kynnys käyttöönottoon on korkea.
Unkarin hallituksen toimia sanan- ja lehdistönvapauden kaventamiseksi on monen vuoden ajan pyritty estämään EU-lainsäädännön pohjalta, mutta laihoin tuloksin. Työ jatkuu, ja nykyään kaikki jäsenvaltiot ovat velvoitettuja raportoimaan oikeusvaltiokehityksestään.
– Koronaelvytyspaketin myötä onnistuimme myös asettamaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen rahoituksen ehdoksi.
Unkarin ja Puolan toimintaa ei yksinkertaisesti voi katsoa läpi sormien, Peltomäki sanoo.
EU-järjestelmän uskottavuus ei kestä poliittisesti motivoituneita oikeuslaitoksia.
– Oikeuslaitosten riippumaton toiminta on keskeistä koko EU:n toiminnalle. EU on perustaltaan itsenäinen oikeusjärjestelmä, jossa kansalliset tuomioistuimet vastaavat EU-oikeuden noudattamisesta jäsenvaltiossa. Järjestelmän uskottavuus ei kestä poliittisesti motivoituneita oikeuslaitoksia.
Näkökulmia turvapaikanhakijoihin
Uudesta pakolaistulvasta Antti Peltomäki sen sijaan ei ole huolissaan. Turvapaikanhakijoita riittää niin kauan kuin Euroopan ulkopuolella on sotia ja kriisejä. Mutta nyt tulijoiden määrä jakautuu rajoilla epätasaisesti.
Komission laaja maahanmuuttopaketti ja esitys taakan jaosta on parhaillaan parlamentin käsittelyssä. Esitys on monimutkainen, Peltomäki sanoo, mutta siinä on yritetty löytää kaikille jotenkuten poliittisesti hyväksyttäviä ratkaisuja.
– Yksinkertaistaen: jos jäsenvaltio ei ole valmis ottamaan pakolaisia vastaan, sen pitäisi ottaa vastuuta heidän palauttamisestaan.
Arvomaailman puolesta peli on selvä: unionin perusarvoihin kuuluu tarjota turvaa sitä tarvitseville.
Meidän on ehkä syytä miettiä tilannetta, jossa turvapaikanhakijoiden tulva tuleekin Venäjän rajan yli Suomeen.
– Suomessa tulijoiden määrä ei ole ollut merkittävä vuoden 2015 jälkeen, mutta olemme EU:n ulkorajavaltio. Meidän on ehkä syytä miettiä tilannetta, jossa turvapaikanhakijoiden tulva tuleekin Venäjän rajan yli Suomeen. Miten sitten suu pannaan, jos toiset EU-jäsenvaltiot eivät osoita meille solidaarisuutta?
EU-täysjäsenyys ainoa vaihtoehto
Suomen suhde Euroopan unioniin on EU-veteraanin mielessä kirkas: täysjäsenyys on ainoa vaihtoehto. Turvallisuuspoliittinen näkökulma ja unionin arvopohja ovat yhtä tärkeitä kuin liittymisvaiheessa 25 vuotta sitten.
– Brexitin alkuinnostuksessa jotkut poliittiset tahot täälläkin halusivat leikkiin mukaan, mutta nyt se näyttäytyy jo kauhukuvana.
Peltomäen mukaan Suomen EU-linja on pääministeri Paavo Lipposen yltiömyönteisistä ajoista muuttunut käytännönläheisemmäksi. Eduskunta ja hallitus näkevät unionissa jo voittopuoleisesti myönteisiä asioita. Pienen jäsenvaltion ei tarvitse pelätä erimielisyyttä, mutta perustelut pitää pystyä argumentoimaan.
EU-osaamista ja -innostusta tarvittaisiin lisää suomalaisiin yrityksiin, kansalaisjärjestöihin, mediaan ja politiikkaan.
Tekisi mieli kannustaa kaikkia olemaan Brysselissä läsnä, sillä tavoin unionista saisi enemmän irti.
– Tekisi mieli kannustaa kaikkia olemaan Brysselissä läsnä, sillä tavoin unionista saisi enemmän irti. Ihmisiä tapaamalla pääsee perille, mitä EU:ssa tapahtuu.
Yksi osa tätä suurta peliä on Suomen-edustusto, jonka johdosta Peltomäki jäi eläkkeelle helmikuussa 2021. Sen tehtävä on osallistua keskusteluun komission esityksistä.
– Siellä ei olla diplomaatteja, vaan tarvittaessa edustusto osallistuu suomalaiseen keskusteluun jopa vähemmän diplomaattisesti puolustaen komission näkemyksiä.
Kairamo vs. Suominen
Nuori Antti Peltomäki tuli valinneeksi juristin koulutuksen, sillä hän oli ahkerasti mukana nuoriso- ja opiskelijapolitiikassa. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat.
– Insinööriopinnot olivat aluksi mielessä, mutta oikeustieteet tulivat vähän suvun rasitteena, sillä isäni ja setäni olivat juristeja.
Insinööriopinnot olivat aluksi mielessä, mutta oikeustieteet tulivat vähän suvun rasitteena.
Syventävät opintonsa Peltomäki suoritti oikeusfilosofiasta.
– Tein graduni kirjailija Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaanista. Professori Kaarlo Makkonen houkutteli jäämään yliopistolle töihin. Viritykseni ei ollut niin akateeminen, vaikka aloitinkin valmistumiseni jälkeen Teknillisessä korkeakoulussa – siellä kuitenkin tutkimusvientiä hoitavan yrityksen palveluksessa.
Yksi mahdollinen latu olisi ehkä avautunut Nokian palveluksessa. Lopulta Kokoomus sai voiton puolueen opiskelijajärjestö Tuhatkunnan pääsihteerinä työskennelleestä nuorukaisesta.
– Kun puheenjohtaja Ilkka Suominen tarjosi puolueen kansainvälisten asioiden päällikkyyttä, oli helppo valita se toimitusjohtaja Kari Kairamon sijaan.
Poliitikon ura ei Peltomäelle kuitenkaan auennut. 1 502 ääntä vuoden 1987 eduskuntavaaleissa eivät riittäneet kansanedustajanpaikkaan. Onneksi eduskunnassa pääsi kuitenkin virkamiesuralle.
– Vuonna 1991 alkoi virkamiesurani eduskunnan ulkoasianvaliokunnan apulaissihteerinä. Joskus olen miettinyt, olisiko pitänyt siirtyä yksityisten yritysten palvelukseen, mutta virkamiesrooli on ehkä ollut lähimpänä perusviritystäni. Poliittisesta taudista ei koskaan oikein parane.
Virkamiesrooli on ehkä ollut lähimpänä perusviritystäni.
Komissiossa työskentelynsä aikana Peltomäki ei ole enää ollut poliittisissa luottamustehtävissä. EU-instituutioissa ollaan tarkkoja puolueettomuudesta.
– Joskus olen seurannut Belgian politiikkaa sillä silmällä, että osallistuisin jotenkin. Mutta sen verran sekavaa ranskan- ja flaaminkielisten kiistely on, että se jäi ajatuksen asteelle.
Eläkkeelle jääminen on tuonut Antti Peltomäelle tilaisuuden lähteä hiihtämään Lapin perukoille ja ajella Harley Davidson -moottoripyörällä. Sekä miettiä, mitä sitten tekisi.
Antti Peltomäen vinkki juristin polulle
Kehotan vakavasti harkitsemaan EU-uraa. Sisäänpääsy töihin ei ole helppoa – se perustuu yleiseen kilpailuun, joka muistuttaa korkeakoulujen pääsykokeita. Palkkaluokka AD 5 ei ehkä sovi heille, joilla on halu rikastua välittömästi. Mutta uralla voi siirtyä tehtävästä toiseen ja pääsee näkemään paljon. Monikulttuurinen työyhteisö on palkitseva, EU-instituutiot ovat värikkäitä paikkoja.
