Matti Penttinen, Asianajotoimisto Matti Penttinen Oy, vuoden opiskelijatyönantajan kiitospuhe
Olen harjoittanut omassa asianajotoimistossani Helsingissä runsaat 20 vuotta asianajotoimintaa. Aivan alkua lukuun ottamatta palveluksessani on koko ajan ollut oikeustieteen ylioppilaita, tällä hetkellä runsaat puolenkymmentä. Osa heistä on aina ollut opintonsa vastikään aloittaneita, osa taas on valmistumassa olevia, joista jälkimmäiset ovat olleet poikkeuksetta jo vuosikausia palveluksessani. Aika moni heistä on näiden vuosien aikana valmistumisensa jälkeen jäänyt palvelukseeni. Tämän järjestelyn olen havainnut hyväksi lähinnä siksi, että nuoremmat saavat oppinsa vanhemmalta, eräänlaista mentorointia siis.
Opiskelijoiden työllistäminen ei suinkaan ole minun puoleltani pelkästään pyyteetöntä. Peruslaiskana yritän käyttää opiskelijatyövoimaa hyväksi niin paljon kuin mahdollista. Ennen kaikkea olen tehnyt niin siksi, että opiskelijat ovat monella tapaa minuun verrattuna ylivoimaisia.
Itse opettelin laskemaan laskutikulla. Nyt ATK-taitoni ovat siitä hieman kehittyneet, mutta opiskelijat ovat tässä suhteessa ylivertaisia. Se korreloituu suoraan esimerkiksi oikeudellisen tiedon hankkimisen helppouteen.
Kielitaidossa opiskelijat ovat huomattavan monipuolisia vanhempaan sukupolveen verrattuna. Tämä johtunee siitä, että suuri osa oikeustieteen opiskelijoistakin näyttää viettävän opiskeluaikanaan puolisen vuotta, vuoden opintojensa aikana ulkomailla. Erityisesti viimeksi kuluneiden 5–10 vuoden aikana tästä on tullut trendi.
Nuorilla on intoa yrittää. Olen pyrkinyt antamaan opiskelijoilleni vaativia tehtäviä, lähes samoja, joita toimistoni valmistuneet lakimiehet ja asianajajat tekevät. Luonnollisesti työ tehdään asianajajan valvonnassa. Olen huomannut, että mitä vaativamman työn opiskelijalle antaa, sitä paremmin se tulee hoidettua ja sitä parempi on yleensä lopputulos. Nuorilla on kunnianhimoa ja tarmoa kääntää kiviä ja kantoja, mitä asianajotyö välttämättä edellyttää.
Uskon, että minua on muistettu nyt saamallani huomionosoituksella juuri siksi, että teetän opiskelijoillani vaativia lakimiestehtäviä. He pääsevät tekemään juuri sitä samaa työtä, jota asianajaja joutuu tekemään tuomioistuinesiintymisiä lukuun ottamatta, minkä lainsäädäntö nykyään estää. Tämän metodin oletan kasvattavan ja opettavan ihmistä ja toisaalta se pakottaa vastuullisuuteen. En katso läpi sormien huolimattomasti tehtyä työtä.
Toisaalta olen pyrkinyt tarjoamaan opiskelijatyöntekijöilleni kohtuullisen kompensaation heidän tekemästään työstä, maksamaan heille kunnollista käypää palkkaa. Olen aina oudoksunut, kun olen kuullut joidenkin asianajotoimistojen palkkaavan opiskelijoita lähestulkoon sillä palkalla, että ikään kuin se, että saa tehdä työtä nimekkäässä toimistossa, olisi yksin riittävää. Työntekijä on palkkansa ansainnut, opiskelijakin.
Kiitän sydämellisesti saamastani palkinnosta.
