Yhteiskunnan toimivuuden kannalta hyvin keskeisessä asemassa on poliisiorganisaatio, toki monen muun tahon kanssa. Maailma on pullollaan esimerkkejä siitä, miten eri valtioissa järjestelmä ei toimi siten kuin pitäisi. Hyvin usein lähtökohtainen syy on poliisiorganisaation toiminnassa ja epäluotettavuudessa.
Poliisi on kuitenkin se viranomaistaho, joka on päivittäisessä tekemisessä hyvin moninaisissa asioissa kansalaisten kanssa. Näissä kohtaamisissa arvioidaan henkilötasolla, miten yksittäinen poliisimies arjen asioita hoitaa, miten kohtelee kansalaista, saako tämä apua silloin, kun sitä kipeästi tarvitsee, ja saako apua kohtuullisessa ajassa.
Toinen merkittävä tarkastelukulma on poliisiorganisaation yleisessä luotettavuudessa. Koetaanko, että poliisi on luotettava, rehellinen ja osaava, vai pidetäänkö koko organisaatiota läpeensä mätänä ja korruptoituneena. Tämä kaikki luo osaltaan kuvaa kokonaisuudesta.
Suomen poliisi nauttii varsin korkeaa arvostusta ja luotettavuutta kansalaisten silmissä. Yli 90 prosenttia katsoo, että Suomessa on hyvä poliisi. Aina ei ole ollut näin. Sotien jälkeen, kun poliisiksi tultiin huomattavasti nykyistä harvemman seulan läpi, ei poliisimiesten osaaminen ollut kaikilta osin riittävällä tasolla. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa poliisimiehillä oli usein tollon rooli. Vitsailtiin sillä, oliko kyseinen poliisimies luku- vai kirjoitustaitoinen.
Merkittävä käänne parempaan tapahtui 1960-luvun lopulla, kun melkoinen joukko alalle pyrkivistä oli ylioppilaspohjaisia. Kun organisaation arvostus kohosi, se houkutteli entistä parempaa hakijajoukkoa, mikä taas lisäsi arvostusta.
Poliisin arvostus ei ole itsestäänselvyys, ei edes Euroopassakaan, jossa alle 50 prosentin lukemat eivät ole epätavallisia. Suomessakin riittää haastetta luottamuksen säilyttämisessä. Suurin haaste on työmäärästä selviäminen koko ajan vähentyneiden voimavarojen kanssa. Arjen työssä se arvostus kuitenkin varsinaisesti ansaitaan. Tilannetta eivät tietenkään helpota viime aikoina esillä olleet uteliaiden poliisimiesten saamat tuomiot tai yksittäiset, varsin raskaat rikosepäilyt. Toisaalta kansalaiset ja etenkin juristit tietävät, että epäilyt ovat epäilyjä niin kauan, kunnes lainvoimainen oikeuden päätös toista todistaa.
