Asekaupan salaiset kansiot

Maaliskuun 22. päivänä eduskunnassa äänestettiin pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen esityksestä turvallisuusluokitellun tiedon vasta­vuoroisesta suojaamisesta Suomen ja Israelin valtioiden välillä. Kansanedustajista 153 sanoi "jaa", kaksi "ei" ja 44 oli poissa. Valtakunnan mediat­ eivät vaivanneet kansalaisia uutisilla, jotka olisivat kertoneet eduskunnan hyväksymän sopimuksen sisällöstä.

Vain vuorokausi aiemmin kansainvälisille lukijoille kohdennettu viikkolehti ­Helsinki Times tiesi kertoa, että Suomen eduskunta on hyväksymässä sopimuksen, joka tekee asekaupasta Israelin kanssa jatkossa vähemmän läpinäkyvää. Uutinen ei noussut suomen­kielisten medioiden otsikoihin eikä edes pikkupalstoille.

Helsinki Timesin artikkelin kirjoitti ICAHD Finland -kansalaisjärjestössä työskentelevä Bruno Jäntti. ICAHD on israelilaisen poliittisen aktivistin ja entisen Nobelin rauhan­palkinnon ehdokkaan Jeff Halperin vuonna 1997 perustama järjestö, joka vastustaa palestiinalaisalueiden miehitystä. ICAHD Finland on kansainväliseksi laajentuneen kansalaisjärjestön Suomen osasto.

– Hallitus väittää, että eduskunnan hyväksymässä sopimuksessa on vain kysymys mahdollisuudesta osallistua projekteihin, jotka edellyttävät Israelin vaatimaa turvaluokitusta, Jäntti selvittää.

Jäntin mukaan kysymyksessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen kahden valtion välinen sopimus.

– Puolustustarvikekauppa on sensitiivinen ala valtioiden välillä. Nykyinen sopimus integroi Suomen ja Israelin puolustus­teollisuudet lähemmäs toisiaan. Jatkossa molemmilla on oikeus saada turvaluokitus ja toimia kumppaneina, Jänni tiivistää.

ICAHD: "Kova kolaus oikeusvaltiolle"

On vielä avoin kysymys, millaista tietoa tulevaisuudessa aiotaan salata.

– Israelin kohdalla on kuitenkin mahdollista, että salauksen piiriin siirretään verrattain paljon käydystä kaupasta, Jäntti ennakoi.

Israel on johtava korkean aseteknologian osaaja. Suomi ostaa Israelilta muun muassa Ranger-lennokit, joilla paikataan heinäkuun alussa käytöstä poistuvien jalka­väkimiinojen jättämää aukkoa.
Jäntti nostaa esiin kaksi isoa periaatteellista kysymystä.

– Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä verovaroilla hankitaan. Jos Suomen ja Israelin välisen asekaupan läpinäkyvyys vähenee, se on kova kolaus demokratialle ja oikeusvaltiolle.

Kysymyksistä toinen ei ole yhtään ­vähäpätöisempi.

– Suomi solmii sopimuksen sellaisen valtion kanssa, joka miehittää vierasta aluetta ja rikkoo ihmisoikeuksia, Bruno Jäntti toteaa.

ICAHD Finland on vaatinut Suomen ja Israelin välisen asekaupan lopettamista. Järjestön vetoomuksen on allekirjoittanut yli 250 tieteen, taiteen ja politiikan kärkivaikuttajaa. Joukossa ovat muun muas­sa oikeustieteen professorit Martti Koskenniemi, Lauri Hannikainen ja Jukka Kekkonen sekä ulkoministeri ­Erkki Tuomioja (sd.), kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.).

Valonarka valiokuntakäsittely

Eduskunnassa Suomen ja Israelin välistä sopimusta vastaan äänestivät vain vasemmistoliiton ryhmästä erotetut vasen­ryhmän kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho.

Jyrki Yrttiaho on puolustusvalio­kunnan jäsen. Hänen mukaansa asian käsittely valiokunnassa ei kestä läpivalaisua.

– Puolustusvaliokunta kuuli ainoastaan puolustusministeriön virkamiehiä, ja käsittely yritettiin pitää mahdollisimman teknisluonteisena. Keskustelua ei haluttu kääntää Suomea velvoittaviin kansainvälisiin ihmisoikeus­sopimuksiin ja Israelin toimintaan palestiinalaisalueen miehittäjänä.

Kuvaavaa on, että asiaa ei viety yhdenkään toisen valiokunnan käsiteltäväksi.

– Hallituspuolueet äänestivät nurin esitykseni pyytää lausunto ja käsittely perustuslakivaliokunnalta viranomaispäätösten julkisuuden rajoittamisesta, Yrttiaho selventää.

Kansanedustaja kertoo, että jopa ­puolustusvaliokunnan jäsenenä hänen oli vaikeaa saada kaipaamiaan tietoja.

– Puolustushallinnossa päätök­sen­tekoa on leimannut viime aikoina laajalti salailu niin puolustusvoimauudistuksessa kuin Nato-kysymyksissä, ja lisää salailua on tulossa tämän sopimuksen myötä, Yrttiaho summaa.

Puolustusministeriö: "Normaali sopimus"

Puolustusministeriöstä kerrotaan, että Suomi on tehnyt nykyisen kaltaisia ­turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamista koskevia kahdenvälisiä valtiollisia sopimuksia vuodesta 2004 lähtien.

– Vastaavanlainen sopimus on voimassa lähes jokaisen EU-valtion kanssa, sanoo hallitussihteeri Jenni Herrala.

Herralan mukaan sopimus on silkka työväline.

– Eri valtioiden välillä liikkuu salassa pidettävää tietoa. Olkoonpa kysymys Israelista tai Suomesta, sopimus mahdollistaa tiedon vaihtamisen. Se ei kuitenkaan liity millään tavalla lainsäädäntömme avoimuuteen, eikä tässä ole tarkoitus salata mahdollista asekauppaa.

Herrala vakuuttaa, että Suomen ja Israelin välinen sopimus on sisällöltään samanlainen kuin muidenkin valtioiden kanssa allekirjoitetut sopimukset.

– Suojaamme siis sopimuksen velvoittamina toisen valtion tietoa samoin kuin suojaamme omaamme. Mitään sen ihmeellisempää tähän ei liity.

Kaupalliset intressit etusijalla?

Viime kädessä Suomen ja Israelin välisessä sopimuksessa on kysymys oikeusvaltion­ periaatteiden toteutumisesta, painottaa Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen.

– Mutta ei oikeusvaltiossakaan kaikki ole julkista ja avointa. Kysymys on siitä, mihin vedämme julkisen ja ei-julkisen rajan.

Professori katsoo, että kyseisessä tapauk­sessa salaaminen on viety liian pitkälle.

– Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvat julkisuus, läpinäkyvyys, demokratia, kansalaiskeskustelu, kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja valtion ulkopolitiikan suuntaaminen siten, ettei se ole länsimaisten, inhimillisten perusarvojen vastaista.

Kekkosen mielestä on vähintäänkin arveluttavaa, että Suomi käy asekauppaa sellaisen valtion kanssa, joka ei noudata mitenkään tunnontarkasti yleisiä ihmisoikeusperiaatteita.

– On aiheellista kysyä, onko tämä sopimus päänavaus jonkinlaiselle aikaisempaa salailevammalle linjalle kaupallisten intressien suojaamiseksi, hän toteaa.

– Tehtyä sopimusta ei voida pitää sellaisena, että se sataprosenttisesti istuisi ­oikeusvaltion lainsäädäntökulttuuriin.

Kekkonen saa näkemyksilleen sivustatukea kansainvälisen oikeuden puolelta: Suomen ja Israelin välinen sopimus ei ole ongelmaton myöskään Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikaisen mielestä.

Hannikainen kertoo, että niin Israelin kuten myös Marokon kohdalla Eurooppa näyttää ummistavan silmänsä siltä, mitä näiden valtioiden miehittämillä alueilla tapahtuu. Israel miehittää Jordan-joen länsirantaa ja Marokko Länsi-Saharaa.

– Kansainvälinen yhteisö on tunnustanut itsemääräämisoikeuden molempien alueiden väestölle, mutta miehittäjät ovat estäneet sen toteuttamisen, Hannikainen sanoo.

Lisäksi miehittäjät syyllistyvät jatkuvasti räikeisiin ja laajamittaisiin ihmis­oikeus­loukkauksiin.

Hannikainen muistuttaa kovista realiteeteista. Israelin aseteknologia on ­korkeatasoista ja sofistikoitua. Jos valtiot tavoittelevat kauppakumppanuutta Israelin kanssa, sillä on hintansa.

– Euroopan unioni ei ole asettanut minkäänlaisia esteitä ase­yhteistyölle Israelin suuntaan. Kauppapolitiikka ja taloudelliset argumentit näyttävät painottuvan myös eduskunnan hyväksymässä Suomen ja Israelin välisessä sopimuksessa.

Salaaminen säästää selityksiltä

Valtakunnallisen median vaikenemista ihmettelevät molemmat professorit sekä kansanedustaja Jyrki Yrttiaho. Mutta kaikki viestimet eivät vaipuneet syvään hiljaisuuteen.

Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Pekka Ervasti kirjoitti 29. maaliskuuta lehden verkkosivuilla kattavan analyysin Kataisen hallituksen salailulinjasta.

Ervasti niputti joukon hallituksen hankkeita, joiden perusvire oli salailu: Kreikan takuusopimus, talousvalio­kunnan päätös salata Finnairin johdon palkitsemiseen liittyvät asiantuntijakuulemiset, puolustusvoimauudistus sekä yhdysvaltalaisen asevalmistajan kanssa solmitut kaupat Hornet-hävittäjien ohjuksista.

Suomen ja Israelin välinen sopimuskaan ei jäänyt huomaamatta. "Ase­kauppoihin liittyvä salailu näyttää tulevaisuudessa vain vahvistuvan, sillä viime viikolla eduskunta hyväksyi hallituksen esityksestä sopimuksen, joka periaatteessa antaa mahdollisuuden jatkossa salata Israel­in kanssa tehtävät asekaupat", Ervasti kirjoittaa.

Ervasti on kokenut politiikan toimittaja ja löytää selityksen salailun lisääntymiselle: pääministeri Kataisen hallituksen puolueilla ei ole minkäänlaista ideologista yhtenäisyyttä. Samassa hallituksessa istuvat kokoomus ja vasemmistoliitto.

– Jos päätös on kokoomukselle hyvä, se voi olla lähes ylivoimainen vasemmistolle ja päinvastoin. On siis kova tarve selittää ratkaisuja tai jättää kokonaan selittämättä, eli päätökset pyritään salaamaan, hän analysoi.

Se, mikä onnistui vielä muutama ­vuosikymmen sitten, ei Ervastin mukaan toimi tänään.

– Salatuiksi kaavaillut asiat tihkuvat aina lopulta kuitenkin ulos.