Asianajaja Jukka Varviala: Pakinoitsija – tuo vanha velho

Jukka Antero Varviala, 66, maiskuttelee sanoilla. Hän voimistelee kielellä. Hän taikoo tarinoita. Varviala hörppää iltapäiväkahviaan kotonaan Helsingin Lauttasaaressa. Miehen katse siirtyy ikkunasta ulos kaukaisuuteen.

– Kun jään lopullisesti eläkkeelle, muutan Keski-Suomeen. Siellä puhutaan kaunista, puhdasta suomea. Savon murre ei istu suuhuni.

Varviala on kirjoittanut aina – paljon muutakin kuin tiukkaa juridiikkaa. Sadas pakina – Salkunhoitaja – Lakimiesuutisiin on luettavissa tästä numerosta.

Muuten hän on sitä mieltä, että Suomi on ihan asiallinen oikeusvaltio.

– Syytekirjelmätkin ovat nykyisin niin korrekteja, että myös puolustus saa niistä paljon eväitä. Tuomioiden taso ja perustelut ovat nousseet häikäisevällä tavalla.

Pykälöikäämme.

1 luku. Asianajajaksi ajautumisesta

1 §. Urahaarukointi. Tiesin jo neljävuotiaana, että minusta tulee asianajaja. Isäni piti kotiamme asianajotoimistossaan.

Asianajotoimisto rytmitti myös pikkupojan elämää. Puhelinnumero oli 33304, ja sitä minäkin päivystin.

Kokeilin myös lainsäädäntötyötä 10-vuotiaana. Kirjoitin lain lumisodankäynnistä pihapiirissä. Se oli teknisesti moitteeton laki. Ongelmia tuli vasta, kun yritin soveltaa sillä tosi tilanteessa: sain lumipesut.

Ainoastaan RUK:n aikana oli hairahdus lähellä. Kadettikoulu kuulosti hienolta ja järkevältä vaihtoehdolta. Onneksi tulin järkiini. Olisin nyt eläkkeellä oleva evp-vääpeli Kontiolahdella.

2 §. Kimppahommia isäukon kanssa. Isäukkoni pestasi minut apulaisekseen, kun olin suorittanut prosessioikeuden tentin. Se oli ehdoton pääsyvaatimus.

Teimme hommia porukassa muutaman vuoden. Sitten meille alkoi siunaantua kaikenlaisia näkemyseroja. Minulle kasaantui rikosjuttuja; isä taas hoiteli mieluummin siviilitapauksia.

3 §. Itselliseksi toimistonhoitajaksi. Olen aina ollut vähintäänkin pienimuotoinen elämäntaiteilija.

Haluan liikkua elävien ihmisten keskellä. Konkurssipesien kuivat konttorihommat eivät sovi minun sielulleni.

Hoitelin nuorena paljon maksuttomia oikeudenkäyntejä. Se oli kätevä tapa saada säännöllisiä tuloja perheen juokseviin menoihin.

2 luku. Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Asetus hunajasta. Lopetin säädöskokoelman tilaamisen samana päivänä, kun tuo säädös tipahti postiluukusta toimistoni lattialle.

2 §. Kamala laki. Vanhan avioliittolain avioerosäännökset. Eroon tarvittiin syyllinen. Ne oikeudenkäynnit olivat kamalia likaämpärinäytelmiä. Todistajina oli talkkareita ja anoppeja.

Kerrankin muuan todistaja piti selvänä, että mies oli täysi juoppo. Puheenjohtaja pyysi täsmennystä. ”Näin, kuinka himokkaasti mies otti lauantaina olutpullon jääkaapista.”

Ikävä puoli lain muuttamisessa oli se, että monelta pikkutoimistolta loppui tai kapeni leipä.

3 luku. Asianajajan työstä

1 §. Innostavinta. Asiakkaiden kirjo. Jokainen päivä on erilainen.

Yhden miehen toimistossa on itse kaikki vastuu kannettava.

2 §. Ikävintä. Toisten ihmisten nolaaminen.

On halpamaista heitellä kiviä nykyisten tahi entisten työtovereiden päälle. Siitä puuttuu tahti.

4 luku. Pakinoitsijan elämästä

1 §. Tuska. Yhden pakinan on mahduttava aaneloseen.

Lyhyesti kirjoittaminen vie kamalasti aikaa.

Haluan aina tietää myös sen, miltä pakinani kuulostaa. Istun kukkatuoliin, ja kuulostelen sanojeni poljentoa.

Hyvässä tarinassa on aina koukuttava alku – ja lukijan palkitseva lopputiivistys. Pakinan kasassa pitäminen on joskus kivulloista.

2 §. Hyvä aihe. Olen kaikkiruokainen. Mikä tahansa ihmisen kokoinen asia kelpaa.

3 §. Pyhä aihe. Asiakassalaisuus. Sitä en riko ikinä.

En kirjoita hoitamistani jutuista – tai jos joskus kirjoitan, jymäytän lukijan perin pohjin. Kukaan ei löydä itseään pakinoistani.

Minulla on vain A ja B, ja hädän tullen myös C. Helsingistä tulee Ivalo.

Ihmistä – hänen arvojaan ja maailmankatsomustaan – ei saa pilkata.

5 luku. Onnellisuudesta

1 §. Onnellinen minä. Kun huomaa lastensa päässeen omille jaloilleen, löytäneen siippansa ja perustaneen perheensä, se on mahtava tunne. Olen tehnyt tehtäväni miehenä.

Origo sanoi joskus, että elämä on liian pitkä, koska vähemmässäkin ajassa ehtii nähdä kaiken. Olen eri mieltä.

Elämyksiäkään ei saa ahnehtia. Silti seuraan äärimmäisen innostuneena lastenlasteni kehitystä.

2 §. Onneton minä. Kun ruoka palaa uuniin.

Raha-asiat. Oli aika, jolloin maksoin laskuni ulosottomiehen ystävällisellä avustuksella. Nyt on vähän omituista, kun ulosottomies ei soita säännöllisesti.

Kiertävä maha.

6 luku. Omasta urasta

1 §. Makein voitto. Väärin kysytty. En ikinä voita tai häviä juttujani.

Joskus oikeus toteutuu, joskus ei. Jos oikeus ei toteudu heti käräjäoikeudessa, hovioikeus oikaisee.

2 §. Karvain tappio. Ks. edellä, 6 luku 1 §.

7 luku. Turhan katoavaisuudesta

1 §. Tavaroista. En kerää mitään. Paitsi salaa kirjoja. Ajan 14 vuotta vanhalla Nissanilla.

Appiukkoni lahjoitti minulle kerran arvokkaan mitalikokoelman. Myin sen heti. Säästin vain Pakinoitsija Olli -mitalin.

Näin on hyvä.

2 §. Omista teksteistä. Muistelmien kirjoittaminen olisi kuin naputtelisi hautakiven itselleen.

Pysyttelen visusti pakinoissa. Pieni ilo kerrallaan, pitkin elämää.

3 §. Kirjallisuudesta. Sängyssä lukemiseni rajoittuu nykyisin lintupelikortteihin.

Eilen opiskelin harjalinnun tieteellisen nimen – upupa epops – ja sitten nukahdin.

Kaikki ylenmääräinen on turhaa – paitsi venäläiset klassikot ja Iijoki-sarja.

4 §. Uralla hellittämisestä. Kuuloni on heikentynyt.

En kuule oikeussalin pylvään takana kuiskivaa syyttäjää, enkä myöskään saa selvää kravattiinsa puhuvasta puheenjohtajasta saati selkäni takana nenä paperissa kiinni olevan asianajajan aatosten soihdun sanaisesta loisteesta.

Olen siis saanut laillisen syyn vetäytyä hieman sivummalle. Ennen kuin pääni lopullisesti pehmiää ja munaan itseni.

8 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Sokeri ja suola.

2 §. Herkkuruoka. Hirvipaisti. Ja tietysti omatekoinen lasagne. Perunat ja soosi.

3 §. Paras juoma. Rasvaton maito. Arlaa tai Valiota, samantekevää.

4 §. Kaunein kukka. Tulilatva.

5 §. Väri ylitse muiden. Sininen ja

valkoinen.

6 §. Elämän tarkoitus. Jatkuvuus. Puoliso, lapset, lastenlapset.

7 §. Lempilausahdus. Työasioista: Asiakkaat tulevat, ja asiakkaat menevät, mutta kollegat pysyvät.

Kotona aamusuihkun jälkeen: Kaikki on päin helvettiä ja tuhoon tuomittua.

 

Jukka Varviala

• s. 1944, Äänislinna
• OTK 1970
• Asianajotoimisto Olavi Varvialan avustava lakimies 1969–1972
• Oma asianajotoimisto 1973–
• Helsingin asianajajayhdistyksen hallituksen jäsen 1977–1981
• Suomen Asianajajaliiton maksutonta oikeudenkäyntiä valmistelleen tmk:n jäsen 1985–, puh.joht. 1988–1996
• Suomen Asianajajaliiton valtuuskunnan jäsen 1996–2002
• OM:n rikosuhritoimikunnan asiantuntija 2000–2001
• Defensor Legisin toimitusvaliokunnan jäsen 2002–
• Suomen Asianajajaliiton historiatoimikunnan jäsen 2005–
• Defensor Legis, kirjoittajapalkinto 1995
• Perhe: vaimo ja kaksi lasta
• Harrastukset: Lukeminen ja kirjoittaminen
• Julkaisuja: Oikeuselämää koskevia kirjoituksia ja pakinoita Defensor Legisissä, Lakimiesuutisissa, Advokaatissa ja juhlajulkaisuissa sekä radiopakinoita (1986–1987) ja TV-ohjelmia (1990)