Kari Hämeen-Anttila on syntynyt ja kasvanut kirjojen keskellä.
Hänen isänsä oli tähtitieteen professori, joka rahoitti nuorena opintojaan kääntämisellä. Hänen isoisänsä oli Kariston kirjallinen johtaja, hänen isoisänsä isä puolestaan kustansi kirjoja jo 1800-luvun puolivälissä.
– Isoisäni tunsi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suuret mestarit henkilökohtaisesti. Esimerkiksi Eino Leino ja Larin Kyösti olivat hänen luokkatovereitaan. Minulla on hallussani V.A. Koskenniemen ja Ilmari Kiannon kirjeitä isoisälleni. Isoisän vieraskirja paljastaa, että muiden muassa MikaWaltari on ollut hänen luonaan yökylässä.
– Selvitin äskettäin sukuani eteen, taakse ja sivuille. En löytänyt joukosta yhtään sielua, joka ei olisi ollut jollain tavalla kytköksissä kirjallisuuteen.
Kari Hämeen-Anttila itse sai äskettäin valmiiksi V.A. Koskenniemen bibliografian.
Pykälöikäämme.
1. luku: Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma-ammatti. Jo polvihousuiässä minulle oli selvää, että minusta tulee ammattisotilas. Varusmiespalveluksen jälkeen hain kadettikouluun. Pisteet riittivät, mutta sitten tuli seinä vastaan: silmälasit! Jotenkin piti porukkaa karsia, ja sinä vuonna yhtenä hylkäyskriteerinä olivat silmälasit. Se otti pannuun monta vuotta.
2 §. Valaistuminen ja juristiksi ryhtyminen. Kun sotilasuraputki oli ummessa, oli keksittävä jotain muuta. Tajusin, että juristin koulutus avaa ovet melkein mihin tahansa.
Oikeustieteen ylioppilaana pääsin kesätöihin asianajaja Jukka Varvialan toimistoon. Jukka oli loistava oppi-isä. Oli lottovoitto päästä Jukalle töihin. Sillä tiellä ollaan.
2. luku: Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Tuttu ja turvallinen rikoslaki on selkeä. Sen sijaan paras laki on se, jota ei koskaan säädetä.
2 §. Kamala laki. EU:sta meille tuupattu säädösmössö. Nykyisin se on tunkeutunut jo rikosoikeuteenkin. Se tulee ja jyrää koko rintamalla. En pidä siitä.
3. luku: Lakimiehistä eliölajina
1 §. Taitava juristi. Etevä juristi hallitsee suvereenisti oman erikoisalansa ja pysyy lestissään. Hyvä asianajaja on myös hyvä ihmistuntija. Hän kykenee sopeuttamaan oman esiintymisensä kulloisenkin kuulijakunnan mukaiseksi.
2 §. Tomppeli juristi. Pölvästi juristi ärsyttää ja suututtaa toiset – joko tahallaan tai tahattomasti. Hänellä on liian suuri ego, eikä hän hallitse asiaansa. Hän tekee öykkäröimisellään sekä itselleen että päämiehelleen hallaa. Hän on vaarallinen asiakkaalleen.
4. luku: Rikosasianajajan työstä
1 §. Ihaninta. Olen erikoistunut rikosjuttuihin, koska juridiikan koko kenttää ei kukaan kykene hallitsemaan. Tämä on käsityöläisammatti. Yhden miehen toimisto sopii siihen hyvin. En kaipaa ympärilleni konsernia.
Ei ole kahta samanlaista päivää, ei ole kahta samanlaista päämiestä, ei ole kahta samanlaista juttua. Tässä ei pääse leipääntymään.
2 §. Inhottavinta. Ruuhkahuiput. Kun on tehnyt seitsemänpäiväistä työviikkoa pari viikkoa putkeen, aivot huutavat lepoa.
Kun olen töissä, en ota päämiesteni juttuihin mitään moraalista kantaa. Yksityishenkilönä siviilissä minulla on hyvinkin vahvat moraalikäsitykset.
5. luku: Rikosprosessista
1 §. Hyvät trendit. Siirtyminen suulliseen pääkäsittelyyn 1990-luvun alussa sopi minulle mainiosti. Pidän suullisesta esiintymisestä. On saatava eri osapuolet vakuuttuneeksi jostakin kasvokkain.
2 §. Huonot trendit. Prosessi on yhä enemmän menossa amerikkalaiseen suuntaan. Kukaan ei piittaa materiaalisesta totuudesta. Kaikki pelaavat vain shakkia. Lisäksi kaikenkarvaiset näyttökiellot kaventavat koko ajan tuomarin vapaata todistusharkintaa.
6. luku: Keräilystä ja V.A. Koskenniemestä
1 §. Keräilyhimosta. Jotkut keräävät pullonkorkkeja, toiset tulitikkurasioiden kansia. Minä olen kerännyt V.A. Koskenniemeä ja muita kirjallisuuden suomalaismestareita – Leinoa, Larin Kyöstiä, Lehtosta…
Ei keräilyharrastusta voi selittää järjellä. Joillekin meistä se on vaan sisäänrakennettu käyttäytymisen tapa.
2 §. Koskenniemen keräilystä. V.A. Koskenniemi on juuri sopivan vaikea tapaus keräilyn kohteeksi. Hänen tuotannossaan on yllin kyllin – vaikeatakin – kerättävää.
Koskenniemellä on valtava tuotanto. Runoja, esseitä, kirja-arvosteluja, teatteriarvosteluja, sisä- ja ulkopoliittisia kannanottoja, lehtien pääkirjoituksia, ajankohtaisia kielikysymyspohdintoja, kirjallisuushistoriaa – kaikkea mahdollista, laidasta laitaan.
7. luku: Elämän pienistä suurista asioista
1 §. Mielimauste. Sahrami.
2 §. Herkkuruoka. Äyriäiset kaikissa muodoissaan.
3 §. Paras juoma. Hyvä punaviini, tilanteen mukaan.
4 §. Kaunein kukka. Orkidea.
5 §. Lempiväri. Harmaa. Juristi, joka pukeutuu harmaaseen, ei ole koskaan muodissa, mutta on aina asiallinen.
6 §. Rakkain romaani. Jos on ihan pakko valita yksi, se on Lawrence Durrellin Aleksandria-kvartetti.
7 §. Runo ylitse muiden. V.A. Koskenniemen Finlandia. Se on juhlava ja perisuomalainen. Sen ensiesitys oli 7.12.1940.
8 §. Elämän tarkoitus. Ainakin minun elämäni tarkoituksena on toimia sekä geneettisenä että kulttuurisena lenkkinä menneiden ja tulevien sukupolvien välissä.
9 §. Motto. Oppi-isäni, asianajaja Jukka Varvialan viisaus: ”Ei ole suuria ja pieniä juttuja, on vain suuria ja pieniä asianajajia.”
**
Kari Hämeen-Anttila
- s. 1959, Helsinki
- Oma asianajotoimisto 1990–
- Oma lakiasiaintoimisto 1986
- OTK 1986, Helsinki
- Perhe: Eronnut, kolme lasta
- Harrastukset: Kirjallisuus, kirjallisuus ja kirjallisuus
**
Teksti ja kuvat: Ari Mölsä
