Asianajaja Salme Sandström säntillinen sovinnon hieroja

Salme Liisa Sandström, 60, on yksi asianajajakuntamme sitkeistä sisseistä – legenda jo eläessään. Sandströmin advokaattiura alkoi 37 vuotta sitten.

Uran alussa nuoren asianajajan oli hoidettava juttuja laidasta laitaan – kaikkea mitä käsiinsä sai. Kokemuksen kartuttua nimensä brändiksi kasvattaneella juristilla oli jo varaa erikoistua. Sandström valitsi leipäpuukseen perhe- ja perintöoikeuden.

Pykälöikäämme.

1 luku. Juristiksi ajautumisesta

1 §. Juristiksi herääminen. Keskikouluvuosinani tulimme hyvän ystävättäreni kanssa taas kerran näytelmäkerhosta ja tuo ystäväni joutui väkivaltarikoksen uhriksi.
Jouduin siinä tilanteessa todistajaksi ja tekemisiin poliisin kanssa.
Minua puhutteli ja kuulusteli eräs hyvin empaattinen ja lämminsydäminen naispoliisi. Naispoliiseja oli tuohon ­aikaan erittäin vähän.
Kaikki tuo jäi takaraivooni. Lukioaikana ajatus oikeudenmukaisuuden edistämisestä elämäntehtävänä sitten vain vahvistui.
2 §. Opiskelu. Asuin opiskeluvuodet vielä vanhempieni luona. Se tuli edulliseksi.
Opiskelijaelämäni oli kohtalaisen sosiaa­lista. Päivät luettiin tentteihin Domuksella ja illat kikatettiin KY:llä.
Kesätyöjaksot vietin virkamiesharjoittelijana Helsingin kaupunginkansliassa.
3 §. Asianajajaksi. Valmistuin juristiksi 23-vuotiaana.
Muuan tuttava vinkkasi, että Asianajotoimisto Kauko Taipale tarvitsee apulaista.­
Jouduin heti tuleen. Oikeussalissa esiintymiset alkoivat saman tien.
Tuomarinurakin kutkutti, mutta pysyvän viran saaminen raastuvanoikeudesta olisi vaatinut ensin pitkää kitkuttamista ja odottelua hovioikeuden esittelijänä.
Tuohon aikaan – ja joskus vielä nykyäänkin – ihmiset saattavat olla pätkätöissä siellä täällä oikeuslaitoksessa jopa 40–50-vuotiaiksi, ennen kuin he saavat vakituisen käräjätuomarin viran. Se oli, ja on edelleen, väärin.
Niinpä sitten jäin hoitelemaan ihmisten lakiasioita privaattipuolella.

2 luku. Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Avioliittolaki. Ainakin tunnen sen Suomen laeista parhaiten.
Vaikka avioliittolaki on osin vanhentunut, sen kanssa voi elää ja sen kanssa saa myös kohtuullisia lopputuloksia ­aikaiseksi.
Valtaosa ihmisistä ei vieläkään täysin ymmärrä, että avioliitto ja sen myötä syntynyt perhe on merkittävässä määrin myös taloudellinen yksikkö.
2 §. Kamala laki. Viimeisimpiin oikeudenkäyntiuudistuksiin liittyvät lait.
Vuoden 1993 uudistuksella muutettiin kertarysäyksellä liian paljon. Oikeuslaitoslaiva alkoi uida tosi syvällä, sen köli karahteli kivillä.
Suullisen menettelyn ylikorostaminen johti järjettömyyksiin.
Esimerkiksi elatusavun muuttaminen on yksinkertainen kanneasia. Ennen vanhaan sen hoitamiseen meni puoli tuntia. Nykyisin siihen voi tärvääntyä kokonainen päivä.
Ihmiset – myös asianosaiset itse – saavat puhua ja höpöttää käsittelyssä ummet ja lammet ikään, kuin se jotenkin nostaisi jutun painoarvoa.
Kaiken kukkuraksi eritoten siviiliprosessit ovat menneet niin monimutkaisiksi, että asianosainen ei pärjää siellä ilman juristin apua.

3 luku. Asianajajan työstä

1 §. Ihaninta. Oikeudenmukaiseen lopputulokseen pääseminen.
Joskus päämiestä saatetaan hutkia prosessin aikana armottomasti ja säälimättömästi. Mutta kun sitten itse on saanut asiat näyttämään päämiehen kannalta lohdullisilta ja vähintäänkin siedettäviltä, se lämmittää mieltä.
Tuomareidenkin joukossa on avarakatseisia ja suurisydämisiä ihmisiä. Oikeudenmukainen lopputulos on kaikkien etu. Tiukka lain kirjaimeen tapittaminen ilman kohtuusajattelua on raivostuttavaa.
2 §. Inhottavinta. Asianomistajan nöyryyttäminen käräjillä.
Olen ajanut paljon asianomistajien juttuja seksuaalirikoksissa. Kyse on aina äärimmäisen intiimistä, kipeästä ja herkästä asiasta.
Jos siinä sitten vastaajapuoli käyttäytyy ylimielisesti ja öykkäävästi, sappeni kiehahtaa.

4 luku. Tuomareista

1 §. Ihannetuomari. Hyvä tuomari on oikeamielinen, rauhallinen ja tasa­puolinen.­
Hän osaa pitää prosessin kurissa. Hän ei salli sekoilua, vaan vaatii asianosaisia pysymään tiukasti asiassa.
2 §. Onneton tuomari. Passiivisuus ja hitaus ovat yleisimpiä heikon tuomarin merkkejä. Tuomarin on uskallettava tehdä päätöksiä.
Räyhäävät tuomarit ovat jo onneksi kuolleet sukupuuttoon.
Erityisen paheksuttavana pidän sitä, jos tuomari käyttäytyy töykeästi tai muutoin epäasiallisesti todistajia kohtaan. Silloin todistajat menevät kipsiin, ja aidon totuuden esille saamisesta ei enää tule mitään.

5 luku. Asiakkaista

1 §. Ihanneasiakas. Toivon hartaasti, että ihmiset selvittäisivät keskinäiset oikeutensa ja velvollisuutensa jo, ennen kuin he ovat viimeisen pakon edessä.
Kun esimerkiksi puolisot ovat keskenään ja etukäteen saaneet toiveensa selvitetyiksi myös takaiskujen varalta, asianajajalla on helppo työ pukea nuo toiveet juridisesti kestäviksi dokumenteiksi. Suomalainen juridiikkahan on täynnä kaikenkarvaisia muotomääräyksiä.
2 §. Hankala asiakas. Besserwisser. Joskus asiakkaalla on jo eteisessä toimistoomme sisään tullessaan lukkoon lyöty käsitys siitä, kuinka hänen asiassaan tulee toimia.
Kun sitten yritän saada puhutuksi järkeä ja realismia asiakkaan päähän, tämä aloittaa kinaamisen ja jankutuksen.
Yli-innokas asiakas sössii oman juttunsa liiallisella puhumisella ja selittämisellä. On osattava olla tyyni ja ytimekäs.
Etenkin perhe- ja perintöriidoissa ovat tunteet pelissä täydellä skaalallaan lähes aina.
Asianajajana en ikinä lähde hoitamaan lähiystäväni tai lähisukulaiseni asiaa – saati mahdollista omakohtaista käräjäasiaa.

6 luku. Mediasta

1 §. Laatumedia. Parikymmentä vuotta siten perustettu Oikeustoimittajat ry. on tehnyt erinomaista työtä. Poliisi- ja käräjäasioista kirjoittavien toimittajien ammattitaito on kasvanut kohisten.
Termivirheitä näkee enää kesätoimittajien ja aloittelijoiden teksteissä.
Kaikki Suomen valtamediat osaavat jo asiansa. Yli- tai alilyöntejä ei enää juuri satu.
Erityisen kiitoksen hyvästä kehityksestä ansaitsevat oikeustoimittajayhdistyksen pitkäaikaiset puuhaihmiset Susanna Reinboth ja Jarkko Sipilä.
2 §. Roskamedia. Olen kyllä kuullut, että sellaistakin meillä olisi.
Itse en ole mihinkään erityisen järkyttävään törmännyt. En osta enkä lue sensaatiojulkaisuja. En tiedä, mistä ja millä tavoin ne nykyisin kirjoittavat.
Joskus toimittajat ilmestyvät tunkiolle liian varhain. Jos prosessi on pahasti kesken, objektiivinen raportointi siitä on liki mahdotonta.
Ihannetilanne juristin näkökulmasta olisi tietysti se, että oikeusjuttua analysoitaisiin – ja tarvittaessa sitten vaikka riepoteltaisiinkin – vasta sitten kun se on lainvoimainen. Mutta realisti ollakseni: sellainen ei nykymaailmassa ole mahdollista.

7 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Herbes de Provence.
2 §. Herkkuruoka. Kesällä Porkkalan selältä itse pyydystetyt ja savustetut kampelat.­
Muulloin grillatut karitsan sisäfileet, jotka on ennen kypsentämistä marinoitu valkosipuli-, Herbes de Provence- ja oliiviöljyliemessä.
3 §. Paras juoma. Punaviini.
4 §. Kaunein kukka. Keväinen tulppaani. Siihen liittyy tunnelma uuden kesän lähestymisestä.
5 §. Väri ylitse muiden. Musta.
6 §. Elämän tarkoitus. Elä ja anna toistenkin elää kantamalla vastuu teoistasi.