Suomen Asianajajaliiton perustaminen vuonna 1919, pian sisällissodan päättymisen jälkeen voidaan nähdä symbolisena pyrkimyksenä vahvistaa oikeuden ja lain merkitystä ristiriitaisuuksien ratkaisemisessa ja yhteiskunnan kehittämisessä, tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi Asianajajaliiton 90-vuotisjuhlien päätilaisuudessa 16.10.2009 Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa.
Rooli oikeudenhoidossa aluksi vähäinen
Juhlien yhteydessä julkistettiin dosentti Heikki Pihlajamäen kirjoittama suomalaisen asianajajakunnan historiateos Kansan ja esivallan välissä. Teos on laaja tieteellinen tutkimus asianajajien ammattikunnan kehityksestä Suomessa ja koko Euroopassa aina Rooman valtakunnan ajoista nykypäivään.
Asianajajaliitto perustettiin vuonna 1919 yksityisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Liiton perustamiskokoukseen Turussa osallistui myös kaksi tunnettua juristia, joista tuli myöhemmin maamme presidenttejä: K.J. Ståhlberg ja P.E. Svinhufvud.
Jo ennen Suomen itsenäistymistä oli perustettu paikallisia asianajajayhdistyksiä, joista ensimmäinen 1901 Viipuriin. Helsingin Asianajajayhdistys perustettiin 1909.
Vuonna 1959 laki asianajajista muutti aiemman yhdistyksen julkisoikeudelliseksi yhteisöksi, jolla on laissa säädettynä tehtävänä muun muassa asianajajien valvonta ja kurinpito.
Pihlajamäen mukaan suomalaisten asianajajien rooli oikeudenhoidossa oli pitkään poikkeuksellisen vähäinen ja yksipuolinen verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan.
Menossa suuri murros
Viime vuosina asianajajista on tullut suomalaisen oikeuspolitiikan merkittäviä toimijoita. Ammattikunnan arvostuksen nousu on ollut nopeaa.
Asianajajien arvostuksen nousun taustalla on suomalaisen oikeudenkäyntimenettelyn nopea uudistuminen 1990-luvulta alkaen.
Pihlajamäki kuvaa Suomen asianajajakunnassa 1990- ja 2000-luvuilla tapahtunutta kehitystä suureksi murrokseksi. Tänä aikana asianajajista on tullut yhteiskunnallisesti arvostettu ammattikunta, joka osallistuu oikeuspoliittiseen keskusteluun tuomareiden, syyttäjien ja tutkijoiden ohella. Asianajajakunta on näkynyt voimakkaasti myös lainsäädännön valmistelussa. Ala on kansainvälistynyt ja asianajotoimistojen keskimääräinen koko on kasvanut. Yhä useampi asianajaja myös erikoistuu vain yhteen tai kahteen oikeudenalaan
