Asiasta vai asian vierestä

”Näin ei voi jatkua. Onko tarkoituksena estää minua tekemästä työtäni?”

Näin kyseli ohjaaja Aku Louhimies lokakuussa Facebook-päivityksessään. Hänen ohjaustyönsä BBC:n historiallisessa sarjassa oli juuri mennyt jäihin, koska ohjaajan epäasiallisesta käytöksestä uutisoinut Ylen toimittaja Sara Rigatelli oli ollut yhteydessä brittiyhtiöön. Louhimiehen mukaan Rigatelli oli ”asiansa tueksi” toimittanut BBC:lle Ylen maaliskuisesta jutusta ainakin englanninkielisen tiivistelmän, jossa ”hänen alkuperäisen juttunsa huomiota herättävimmät asiavirheet kertautuivat”.

Yhteydenoton seurauksena BBC päätti ottaa aikalisän selvittääkseen, mistä on kyse.

Mutta mistä Louhimiehen päivityksessä oli kyse?

Siinä oli kyse klassisesta spinnauksesta, huomion siirtämisestä muualle. Näin se tehdään:

Askel 1: Siirrä huomio omasta toiminnasta jonkun muun toimintaan.

Jos ketään muuta ei kehtaa syyttää, epäselvyydet paljastunut toimittaja on loistava vaihtoehto. Kyseenalaista siis toimittajan motiivit. Toimittaja on selvästi omalla asiallaan.

Jos ketään muuta ei kehtaa syyttää, epäselvyydet paljastunut toimittaja on loistava vaihtoehto.

Ei haittaa, vaikkei toimittajan epäpuhtaille motiiveille löytyisi mitään järjellistä syytä. Kaikenlaista voi vihjailla, ja jos mikään muu ei auta, voi antaa ymmärtää toimittajan nyt vain olevan niin kertakaikkisen ikävä ihminen, että hän nauttii viattomaan kohdistuvasta ajojahdista. Olennaista on antaa kuva, että itse asiassa ei ole mitään uutisen arvoista.

Louhimies tuntui pitävän erityisen järkyttävänä sitä, että Rigatelli oli yhteydessä BBC:hen ollessaan opintovapaalla Yhdysvalloissa. Tämä argumentti näytti resonoivan hyvin hänen kannattajakunnassaan ja riitti todisteeksi toimittajan henkilökohtaisista motiiveista. Eihän tietenkään ole mahdollista, että journalismi olisi niin iso osa toimittajan identiteettiä, ettei se valahdakaan toimituksen kuramatolle, kun ulko-ovi sulkeutuu työpäivän päätteeksi.

Olennaista on antaa kuva, että itse asiassa ei ole mitään uutisen arvoista.

Askel 2: Vihjaile massiivisista asiavirheistä uutisoinnissa, mutta vältä yksilöimästä niitä.

Louhimies kirjoittaa postauksessaan, että Ylen maaliskuisessa julkaisussa olisi ollut ”minua, perhettäni ja läheisiäni vahingoittavia virheellisiä ja halventavia väitteitä”. Nämä väitteet ovat hänen mukaansa alkaneet elää omaa elämäänsä ja muuttuneet faktoiksi.

Hän ei kuitenkaan kerro, mitä virheet olivat ja mikä on asian oikea laita.

Taktiikka oli sama maaliskuussa, kun hän kirjoitti pitkän Facebook-päivityksen tuoreeltaan, samana päivänä, kun Yle paljasti hänen työmenetelmiinsä kohdistuvan kritiikin. Silloin Louhimies aloitti päivityksensä näin: ”Tuntuu järkyttävältä, että niin moni ihminen, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä, on kokenut sen niin loukkaavana.”

Hän suri sitä, ettei hänelle ole aiemmin huomautettu asiasta. (Näyttelijä Matleena Kuusniemi tosin sanoi Louhimiehelle päin naamaa A-studiossa, että tälle on useita kertoja sanottu asiasta, mutta tämä ei ole kuunnellut.)

Askel 3: Heittele omia arvailujasi totena. Etenkin hardcore-kannattajat uskovat väitteesi ilman mitään todisteita. He tuskin hylkäävät sinua, vaikka väitteesi osoittautuisivat virheellisiksi.

Virheelliseksi osoittautui esimerkiksi Louhimiehen väite siitä, että Rigatelli olisi toimittanut BBC:lle englanninkielisen tiivistelmän maaliskuisesta jutusta. Helsingin Sanomien toimittaja Taika Dahlbom pyysi ja sai nähtäväkseen Rigatellin ja BBC:n välisen sähköpostikirjeenvaihdon. Siihen ei sisältynyt tiivistelmää.

Tähän päättyi lyhyt oppimäärä spinnauksesta.

Kiinnitä huomiota siihen, miten epäselvyyksistä epäilty vastaa syytöksiin.

Tämän omaksumisesta on hyötyä myös kaikille median kuluttajille. Kiinnitä siis huomiota siihen, miten epäselvyyksistä epäilty vastaa syytöksiin. Jos hän siirtää keskustelun muuhun kuin itse asiaan, kannattaa olla tarkkana.