Aulis Pöyhönen, 71, on pohdiskelija henkeen ja vereen. Hän teki komean karriäärin sisäministeriön päällikkötehtävissä. Eläkkeelle hän jäi neuvottelevan virkamiehen näköalapaikalta.
Pöyhönen on klassisen koulukunnan virkamiesälykkö, katoava luonnonvara. Hän ei jätä kylmäksi sitä, joka häneen tutustuu. Se joka pitää ajattelusta, pitää myös Pöyhösestä.
Pöyhönen on myös ministerinkasvattaja: hän ehti uransa aikana kouluttaa maan ja sen hallinnon tavoille kaikkiaan pariakymmentä ministeriä.
Pykälöikäämme.
1 luku. Juristiksi ajautumisesta ja juristeista
1 §. Miksi juristiksi? Päätin alun alkaen, että opiskelen sekä yhteiskuntatieteitä että oikeustietiedettä.
Halusin olla kaksineuvoinen – kuten kasvitieteilijä sanoisi. Tahdoin tarkastella yhteiskuntaa sekä oikeudelliselta kannalta että tarkoituksenmukaisuusnäkökulmasta.
2 §. Juridiikan tenhovoima? Sen universaalisuus. Kun oppii kunnolla juridiikan yleiset opit, pärjää niillä loppuelämän.
Huomattakoon, että uusi tulokas EU-oikeuskin on hallinto-oikeutta.
Kun nyt eläkkeellä ollessani osallistun julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, minulla on aina päässäni juridinen arkisto; ei tarvitse aina mennä kirjastoon.
3 §. Etevä juristi? Juristi, joka kykenee menemään pintaa syvemmälle, eli solidi juristi.
4 §. Huono juristi? ”Entinen juristi”. Tätä termiä viljelee – muka vitsikkäästi – juristi, joka ei enää hallitse alansa juridiikkaa ja joka on muutenkin laiminlyönyt juridiset harrastuksensa.
2 luku. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta
1 §. Miksi kirjoitat jatkuvasti sanoma- ja aikakauslehtiin? Siksi, että koen sen velvollisuudekseni – veronmaksajat ovat minut kouluttaneet ja maksavat eläkkeeni.
Urho Kekkosta lainaten: ”Kun kirjoittaa pitää enkä tiedä kenelle kirjoittaisin, niin kirjoitan Sinulle”.
Lisäksi myllystäni lähtee sähköpostitse lähes päivittäin vihaisiakin kirjeitä tutuille ja tuntemattomille.
2 §. Kumpi on tehokkaampi vaikuttamisen tapa, virkapäätökset vai kirjoittaminen? Lainaan tässäkin auktoriteettia. Sama kysymys esitettiin Max Jacobsonille. Hän vastasi, että kirjoittaminen, ja lisäsi, että se vain on hitaampaa.
Omakohtainen esimerkki: Kun kirjoitin Helsingin Sanomien sunnuntaidebatin aiheesta ”Potilaan omaistenkin on saatava tietoa sairaudesta”, siihen viitaten Lääkärilehti kirjoitti oitis pääkirjoituksen ja hankki lisäksi lehteensä neljän lääkäriasiantuntijan mielipiteet. Kirjoitukseni aiheutti myös HUS:ssa vilkkaan keskustelun.
3 §. Millaisista juridisista teemoista olet viimeksi kirjoittanut? Kirjoitin Helsingin Sanomiin maaliskuun alussa aiheesta ”Helsingin seudulla ei ole erityisasemaa kuntajaossa”. Arvostelin ankarasti hallitusta ja KHO:n ”Sipoo-päätöstä”.
Kirjoitukseni täydensi professori Kaarlo Tuorin hetkeä aikaisemmin samassa lehdessä kirjoittamaa sunnuntaidebattia ”Sipoo-päätös rikkoi itsehallintoa vastaan”.
Uusi ja mielenkiintoinen aluevaltaukseni on kysymys potilaan ja hänen omaistensa oikeustaisteluista. Aihe näyttää kyntämättömältä saralta. Kimmokkeen siihen sain, kun tuin vaimoani vuosikausia jatkuneessa taistelussa syöpää sekä terveyden- ja sairaanhoitobyrokratiaa vastaan – aina hänen kuolemaansa saakka (2004).
3 luku. Juridiikasta
1 §. Lempilakisi? Ehdottomasti perustuslaki, tuo lakien laki. Se on aina kuulunut harrastuspiiriini.
Siinä on paljon hyvää, mutta siinä on myös paljon heikkouksia. Kaikkein heikoimpaan asemaan jäi kunnallinen itsehallinto.
Jos pyritään aineelliseen totuuteen – kuten juristien ainakin pitäisi tehdä – niin minua kummastuttaa tasavallan presidentin asema ja tehtävät. Säännös ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kertakaikkisen kehno. Oli vastuutonta jättää se tietoisesti epäselväksi.
2 §. Kaipaako vuoden 2000 perustuslaki jo remonttia? Kyllä kaipaa!
Monet sanovat, että perustuslakia on syytä muuttaa vain painavista syistä. Tämä pätee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että laki on hyvä ja yksityiskohtia myöten huolella valmisteltu.
Väite siitä, että edellistäkään, vuodelta 1919 peräisin olevaa perustuslakia ei muutettu montakaan kertaa, on virheellinen. Sitä muutettiin lukemattomia kertoja siten, että säädettiin poikkeuslakeja perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Jopa presidenttejä on valittua poikkeussäännöksillä.
3 §. Surkein eteesi tullut laki? Perintöverolaki ja omaisuusveron poistolaki.
Säädösteknisesti ne tosin ovat moitteettomia, mutta asiallisesti aivan käsittämättömästä maailmasta.
Björn Wahlroosin lapset kyllä voisivat maksaa suurempiakin perintöveroja. Samoin niin sanotut nauravat perilliset.
4 luku. Kuntalaista ja kunnallishallinnosta
1 §. Kuntapuolen suurin lakiongelma? Valitettavasti kunnallinen itsehallinto jäi perustuslaissakin aivan liian vähälle huomiolle.
Uutta kuntalakia puolestaan pidän onnettoman heikkona siihen nähden, että se on kunnallisen itsehallinnon peruslaki. Melkein kaikki uusi, mitä siihen otettiin, on huonoa tai vain tyhjänpäiväistä julistusta.
Myös uusi kuntajakolaki on masentava.
2 §. Miksi kuntalaki muka on susi? Ensinnäkin kunta peruskuntana on enää vain yksi ”kunnallinen muodostelma” kuntayhtymien ynnä muiden koalitioiden joukossa.
Kuntien tehtäviä ulkoistetaan keskipakoisuusvoiman tavoin meidän kuntalaisten kontrollimme ulkopuolelle.
Myös esimerkiksi kunnan kirjanpidon siirtäminen kirjanpitolain, so. liikekirjanpidon alaisuuteen oli virhe.
Viimeisin villitys on kuntien laitosten liikelaitostaminen.
3 §. Etkö pure omaa nilkkaasi? Olit itse sisäministeriössä valmistelemassa uudistuksia neljännesvuosisadan ajan! Iskit ytimeen. Sisäministeriön kyky valmistella laadukkaita lakeja lakkasi, kun legendaarinen kansliapäällikkö Arno Hannus siirtyi eläkkeelle ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto siirrätti kansliapäällikkönsä Juhani Perttusen ministeriön kansliapäälliköksi.
Perttusen kaudella kunnallisministeriönä tunnettu sisäasiainministeriö muuttui yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ministeriöksi.
Ehdotin jo tuolloin, että kunnallistalouden asiat pitäisi siirtää valtionvarainministeriöön, kuten nykyinen hallitus sen sitten teki.
Samoin ehdotin, että yleisen kunnallishallinnon asiat pitäisi siirtää oikeusministeriöön. Siitäkös riemu nousi.
Minä itse puolestani siirryin viimeisinä virkavuosinani hoitamaan lähinnä kansainvälisiä asioita. Olin Euroopan neuvoston asiantuntijana muun muassa Venäjän paikallisen itsehallinnon periaatelain valmistelussa. Osaan venäjää.
Yksityiskohtaisemmin avustin Karjalan paikallishallinnon järjestämistä.
5 luku. Ministeriaineksesta
1 §. Palvelit pariakymmentä ministeriä. Millaista porukkaa se oli? Monenlaista vipeltäjää heissä oli.
Aikaisemmin, kun hallitukset vaihtuivat tuhka tiheään, ei ollut niin väliä, kuka oli ministerinä. Kyllä me virkamiehet mukavan ministerin kanssa asiat hoidimme.
Mutta kun hallitukset ottivat tavakseen istua koko vaalikauden, ministerit eivät enää selviä pelkällä puhumisella. Heiltä vaaditaan konkreettisia tekoja.
Heikoimpia ovat sellaiset ministerit, jotka eivät ole samalla kansanedustajia. Myös akateemisen loppututkinnon puuttuminen on näkynyt monen ministerin työssä.
2 §. Mukavin ministeri? Mieluisin heistä oli tietenkin Martti Viitanen, joka nimitytti minut ministeriön osastopäälliköksi.
Hän oli silloin Vaasan läänin maaherra ja sitä aikaisemmin Kotkan kaupunginjohtaja.
3 §. Toiseksi mukavin ministeri? Vikkelä Heikki Tuominen. Tosi mielenkiintoinen persoona. Toisaalta suurten linjojen taitaja; toisaalta pikkutarkka kamreeri.
Hän muuten oli autojen tuulilaseihin kiinnitettyjen verotarrojen isä!
Kun oli kysymys suurista asioista, hän kääntyi ”isojen juonittelijoiden” kuten Kalevi Sorsan ja Johannes Virolaisen puoleen.
4 §. Kolmanneksi mukavin ministeri? Mikko Jokela. Niin, tai ehkä hän oli jopa kaikkein paras ministerini, mies ohitse muiden.
Koulutukseltaan myös hän oli kaksineuvoinen: juristi ja valtiotieteilijä.
Hänen työkokemuksensa oli loistava: asianajaja, Rovaniemen maalaiskunnan kunnanjohtaja, Suomen kunnallisliiton toimitusjohtaja ja kansanedustaja.
Hän ei sietänyt esittelijöitä, jotka pyrkivät myötäilemään hänen mielipiteitään.
Jokela oli hauska heppu. Kerran, asianajajakaudellaan, hän avusti erästä kuntaa Kemijoen rakentamisasiassa. Kun he menivät joukolla Kemijoki Oy:n pääkonttoriin, isäntä toivotti heidät tervetulleeksi toteamalla, että ”jaha, täällä tulee kunnan kärki”, johon Mikko viimeisenä sisään tulijana totesi, että ”täällä tulee kunnan järki”!
6 luku. Kansliapäälliköistä ja omista saavutuksista
1 §. Palvelit myös kahta kansliapäällikköä, juristeja hekin. Mitä heistä? Arno Hannusta palvelin vuosina 1972–1983. Hän oli kansliapäällikkönä varsinainen Grand Old Man.
Hän peri KHO:n presidentiltä Reino Kuuskoskelta kunnallislain kommentaarien, kunnallismiesten raamatun, kirjoittamisen.
Kaiken kaikkiaan Hannuksen aikana sisäministeriön käytävillä huokui Geniuksen siipien suhina.
Hänen seuraajansa Juhani Perttunen oli koko lailla toisenlainen mies. Minusta tuntuu, että Perttuselle oli vaikeata laskeutua UKK:n ajan kabineteista omilla ansioillaan toimeentulevaksi virkamieheksi. Ihan mukava mies muuten.
2 §. Mittavin oma saavutuksesi? Kuntien eläkemaksujen rahastoiminen.
Se oli valtava vääntö. Sitä vastustivat rahalaitokset vakuutusyhtiöitä myöden, laidasta laitaan, koska ne pelkäsivät, että siinä on alku pelätylle kunnallispankille.
Miekannielijän taitoja ja kävynsyöjän sitkeyttä siinä vaadittiin.
7 luku. Harrastuksista
1 §. Olisiko jo muistelmien aika? Kyllähän ne muistelmatkin ovat mielessäni käyneet.
Kun siirryin eläkkeelle, luonnoksen sellaiseksi jo teinkin.
Valitettavaksi se jäi vain luonnokseksi, koska vaimoni sairastui vaikeaan, jo useita kertoja uusiutuneeseen syöpään, johon hän sitten menehtyikin.
Olen kuitenkin julkaissut muisteluksiani annoksittain. Esimerkiksi kirjoituksilla sanoma- ja aikakauslehtiin saa sanomalleen paremman levikin kuin kirjalla.
2 §. Onko Sinulla muita harrastuksia kuin kirjoittaminen? On kolme: kaunokirjallisuus, marathon ja marjojen poimiminen.
Tapanani on ollut juosta kerran vuodessa marathon. Virallisia (muun muassa Ateena, Tukholma ja Helsinki City) niitä on parikymmentä, epävirallisia kymmeniä.
Parasta on kuitenkin niiden harjoittelu. Siinä ehtii ratkaista monta työasiaakin, mutta ennen kaikkea keksiä uusia ideoita.
Kovin oli viimeinen Helsinki Cityni vuonna 2006, jolloin täytin 70 vuotta.
Tästedes tyydyn vain puolimarathoniin.
Myös marjojen poimimisessa ”Luojan temppelissä” on hohtoa. 100 litraa mustikoita kesässä ei ole temppu eikä mikään.
3 §. Tupakoitko? Lopetin piipun polton 35 vuotta sitten. Sikaria päätin polttaa vain ”in a good company”. Yhtäkään sikaria en ole vielä polttanut!
4 §. Mietelauseesi? Pitää säästää santaa, elämänvarsi on pitkä, sanoi sontiainen pojalleen.
