Jo muutaman vuoden ajan tuomioistuinharjoittelu on ollut mahdollista suorittaa kahdessa eri oikeusistuimessa – esimerkiksi osin käräjäoikeudessa ja osin hovioikeudessa.
– Hovioikeudessa harjoittelunsa osin suorittaneet ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä harjoittelun sisältöön, kertoo tuomarinkoulutuslautakunnan puheenjohtaja Kirsti Uusitalo.
Myös Nuorten Lakimiesten puheenjohtaja Jesse Viljanen pitää hyvänä mahdollisuutta suorittaa halutessaan auskultointi kahdessa eri paikassa.
– Se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia saada kokemuksia erilaisista työtehtävistä tuomioistuinlaitoksessa sekä antaa mahdollisuuden saada tietoa erilaisista prosesseista. Harjoittelun laajentaminen käräjäoikeuksien ulkopuolelle lisää mielenkiintoa suorittaa auskultointi esimerkiksi ympäristö-, vero- tai kunnallisasioiden parissa työskenteleville.
Auskultoimaan kannattaa hakeutua pian valmistumisen jälkeen
Lapin yliopiston jatko-opiskelija Juhana Riekkinen päätyi auskultoimaan sekä Lapin käräjäoikeuteen että Rovaniemen hovioikeuteen. Käräjäoikeuden pesti on jo takana, hovioikeudessa harjoittelu päättyy maaliskuun lopussa.
– Opiskelujeni alkuvaiheessa ajattelin uraa tuomarina, syyttäjänä tai asianajajana. Tällöin oli selvää, että haluaisin auskultoida mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen. Vaikka sitten harjoittelujakson ja gradun kirjoittamisen ansiosta kiinnostuin tutkimuksen tekemisestä ja päädyin yliopistolle, mielenkiintoni auskultointiin säilyi. Halusin auskultoida, jotta saisin käytännön tuntumaa antamaan näkemystä tutkimukselleni. Prosessioikeudesta ja todistelusta on vaikea tehdä – ainakaan hyvää – tutkimusta, jos ei ole lainkaan kokemusta käytännön menettelystä ja oikeussaleista. Toisaalta halusin kokeilla tuomioistuintyöskentelyä ja selvittää, haluaisinko sittenkin mieluummin tuomioistuinuralle.
– Hain Lapin käräjäoikeuden Rovaniemen kanslian paikkoja vuodelle 2016 syksyllä 2015. Haastattelussa kuulin, että yhteispaikka hovioikeuden kanssa oli tulossa erikseen hakuun vielä syksyn aikana. Olin ilman muuta kiinnostunut siitä. Ajattelin, että yhteispaikassa näkee laajemmin prosessia, saa monipuolisempaa kokemusta ja pääsee työskentelemään monenlaisten, myös oikeudellisesti hieman haastavampien juttujen kanssa. Yhteispaikan valintaa helpotti se, että sekä käräjäoikeus- että hovioikeusjaksot olivat asuinpaikkakunnallani – tuomioistuimet ovat Rovaniemellä kadun vastakkaisilla puolilla.
Käytännön työ istuntosalissa opettaa paljon
Riekkinen kertoo, että auskultointi on ollut positiivinen kokemus.
– On ollut tärkeää nähdä, miten asiat käytännössä toimivat ja miten istuntosalissa tulee vastaan tilanteita, joita ei pelkästään lakia lukiessa osaa edes ajatella. Käytännön työstä erilaisten ihmisten kanssa, esiintymisestä, yllättäviin tilanteisiin reagoimisesta ja prosessin johtamisesta on saanut myös hyvää kokemusta.
– Miinuksena auskultoinnissa on näin yliopistotaustaiselle jonkin verran vähäisempi vapaus – työajattomanakin käräjänotaari on tutkijaa enemmän sidottu työpaikkaan ja normaaleihin virastotyöaikoihin. Palkka voisi toki olla vähän parempi, mutta minunkaltaistani yliopistolaista auskultointivuosi ei kirpaise niin pahasti kuin yksityisen sektorin palkkoihin tottunutta.
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden jutuissa on eroa
Riekkisen mukaan käräjäoikeudessa oli hyvää se, että perusasioita tuli kerrattua ja opittua. Myönteistä oli myös itsenäinen ratkaisuvalta ja siihen liittyvä vastuu sekä suora kontakti monenlaisten asiakkaiden kanssa.
Myönteistä oli myös itsenäinen ratkaisuvalta ja siihen liittyvä vastuu sekä suora kontakti monenlaisten asiakkaiden kanssa.
– Miinuksena oli ehkä se, että käräjänotaarien jutuissa on aika paljon yksinkertaisia rutiiniasioita.
– Hovioikeudessa puolestaan jutut ovat olleet oikeudellisesti mielenkiintoisempia ja muutenkin erilaisia kuin käräjäoikeudessa. Juttujen tutkimiseen on aikaa enemmän ja tämä osa on varsin itsenäistä, mutta ratkaisun aikaansaamiseksi tarvitaan myös tiimityötä. Itsenäinen ratkaisuvalta puuttuu, eikä käräjänotaari pääse hovioikeudessa johtamaan puhetta istunnoissa.
– Yhteispaikan miinuksena on lähinnä se, että kuusi kuukautta on varsin lyhyt aika – käräjäoikeudessa kaikkia juttuja ei ehtinyt saattaa loppuun ja siviilipuolen istuinnoista ei juuri tullut kokemusta, kun kesä meni lähinnä rikosistuntojen ja kansliassa ratkaistavien riita- ja hakemusasioiden parissa. Hovioikeudessakin on vaikeaa löytää pääkäsittelyjuttuja, jotka näkisi alusta loppuun.
