Axel Reuterholm (s. 1753, Skåne, k. 1811, Espoo) auskultoi vuonna 1768 Svean hovioikeudessa, mutta siirtyi pian sotilasuralle. Kyllästyttyään siihen Reuterholm sai asessori-nimityksen Turun hovioikeuteen.
Hän yleni tuomariuralla ajan tavan mukaan pääasiallisesti niin sanottujen virkaostojen avulla. Vaasan hovioikeuden presidenttinä Reuterholm toimi 1796–1808.
Elämää Ruotsin, Suomen ja Venäjän melskeissä
Reuterholmin veljestä Gustaf Reuterholmista tuli Kustaa III:n murhan (1792) jälkeen valtakunnankansleri, joka hallitsi Ruotsia itsevaltiaan tavoin. Veljen aseman
suosiolla Axel Reuterholm kutsuttiin vuonna 1773 korkeimman oikeuden jäseneksi ja edelleen seuraavana vuonna Götan hovioikeuden presidentiksi. 1795 hänet nimitettiin valtiokonttorin esimieheksi.
Pahenevan alkoholiongelman vuoksi ja veljen poliittisen aseman heikennyttyä Reuterholm joutui siirtymään Tukholmasta Vaasaan hovioikeuden presidentin virkaan 1796. Virkaa oli aikaisemminkin käytetty karkotukseen pääkaupungista.
Suomen sodan aikana Vaasan l808 vallanneet kasakat tunkeutuivat presidentin asuntoon hovioikeuteen. Reuterholm oli menettää henkensä. Sotilaat heltyivät vaimon rukouksille ja säästivät miehen hengen.
Kaupungin valtaaja kenraali Deminoff, upporikas siperialaiskaivosten ja yksityisarmeijan omistaja, ryösti Reuterholmilta kolme vaunuhevosta ja ratsun. Reuterholmin oli vaikea antaa anteeksi. Venäläiset neuvoivat häntä olemaan hiljaa. Deminoff sai pitää hevoset ja Reuterholm sai venäläisen eläkkeen.
Reuterholm teki uskollisuudenvalan keisarille, mutta matkusti pois sukukartanoonsa Siuntioon. Hän ei eronnut virastaan. Ylipäällikö Buxhoevden kuitenkin käsitti Reuterholmin eronneen ja tarjosi presidentinvirkaa Viaporin taisteluitta luovuttaneelle Carl Olof Cronstedtille.
Reuterholmin presidenttikausi muodostui pisimmäksi siihenastisista pääasiassa siksi, ettei ollut laillisia keinoja hänen poistamisekseen virasta. Vaasa oli Reuterholmille turvapaikka maailman myrskyiltä.
Ansioitui kirjaston perustajana
Pääasiassa Vaasan hovioikeuden henkilökunnan piirissä perustettiin 2. elokuuta 1794 lainakirjasto nimeltään ”Läse-Bibliothetket i Wasa”. Perustajien pääaktiivina toimi hovioikeudensihteeri Olof Langenstein. (Langensteinista ja kirjastosta tarkemmin LMU 1/2013 ja DL 7/1994.)
Suomen yleisen lainakirjastolaitoksen matkaan pääsyssä Reuterholmilla oli ansiokas rooli. Ilman hänen osallisuuttaan alkuvuosina yleisen, säätyrajat ylittäneen lainakirjaston toiminta hovioikeuden tiloissa tuskin olisi lähtenyt liikkeelle yhtä ripeästi. Tunnetun kirjasuvun edustajana Reuterholm kuului osakkaisiin ja hänen eurooppalaisen sivistyksen saanut vaimonsa Charlotta kirjaston suosijoihin.
Tätä kirjastoa pidetään Suomen yleisen lainakirjastolaitoksen alkupisteenä, koska se todellisuudessa oli monipuolisine kokoelmineen, demokraattisine hallintoineen ja hyvine palveluineen enemmän nykyaikaisen yleisen kirjaston kaltainen kuin kokoelmiltaan yksipuoliset patriarkaalisesti hallitut ja palveluiltaan heikot kansankirjastot. Hovioikeuden lainakirjasto, jossa oli myös muutamia suomenkielisiä kirjoja, ylitti toiminnassaan säätyrajat, koska kuka tahansa sai lainata kirjoja luettavakseen.
Axel Reuterholmin poika, hänkin Axel, luovutti isänsä omasta kirjastosta perimänsä osuuden, 5 000–6 000 sidosta, Suomeen jaettavaksi Helsingin yliopiston ja Vaasan lukion kesken.
