Bisneksen tekemisen taito

Suomen asuntokanta vanhenee vauhdilla. Korjausvelkaa on silläkin sektorilla melkoisesti. Tämän ovat monet remonttiyritysten myyntimiehet huomanneet ja niinpä he ottavat puhelimitse yhteyttä oma­kotikiinteistöjen omistajiin ja tarjoavat ilmaista kartoituskäyntiä. Paikalliset yritykset markkinoivat itseään myös tiedotusvälineissä ja saavat sitä kautta yhteydenottoja remonttia suunnittelevilta. ­Joidenkin mielestä paikallisuus tuntuu luotettavammalta.

Eräs iäkkään omakotitalon omistava tuttavani oli huolissaan talonsa hormien kunnosta ja otti yhteyttä paikalliseen yrittäjään, joka tuntui varsin luotettavalta ja osaavalta. Sovittiin tapaaminen, ja työnjohtaja saapui paikalle työvälineidensä kanssa. Luvassa oli muun muassa hormien kuntoarvio.

Tultuaan katolta työnjohtaja ryhtyi tekemään tarjousta. Tehtyään hetken laskelmiaan hän kertoi, että kyseisten kahden hormin massaus maksaa noin 4 000 euroa. Tuttavani kertoi, että tässä vaiheessa tarjouksen tekijä piti pienen tauon. Hän kertoi vasta myöhemmin ymmärtäneensä, että työnjohtaja halusi vähän kuulostella sitä, minkälaisia reaktioita tämä herättäisi. Kun mitään erityistä ei tapahtunut, kerrottiin tarjouksen tarkaksi hinnaksi 3 600 euroa.

Seuraavaksi avattiin tarjouksen sisältöä vähän tarkemmin. Ensin suojataan huonetilat ja sitten irrotetaan takkasydämet. Sen jälkeen hormit puhdistetaan erityisellä harjauslaiteella ja kuvataan vielä tarkemmin. Hormien sisukset päällystetään erikoismassalla, jota kuluu kymmenen säkkiä ja jonka kokonaishinta on 800 euroa. Kerroksia tulee jopa kuusi kappaletta. Sitten takkasydämet laitetaan paikalleen ja siivotaan jäljet. Asiakkaalle tuli sellainen käsitys, että työ vie useita päiviä, kun massan pitää välillä antaa kuivua. Niinpä sopimus alle­kirjoitettiin.

Sovittuna aamuna työporukka saapui paikalle ja työt lähtivät käyntiin. Talon omistaja seurasi työn etenemistä ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Iltapäivän puolella työmiehet alkoivat viimeistellä työtään ja koota tavaroitaan. Kun asiakas ihmetteli tätä, hänelle kerrottiin, että työ on valmis. ”Mutta eihän tähän laitettu kuin yksi kerros massaa”, sanoi asiakas. ”Mutta se on hyvin paksu kerros”, sanottiin. Kun erikoismassaa oli kulunut vain alle puolet kerrotusta, asiakas vaati hinnan alennusta. Mutta vaatimus tyrmättiin kokonaisurakkaperusteella. Tässä olisi varmaan ollut juristille työtä, mutta asiakas ei jaksanut lähteä riitelemään, kun työ kuitenkin tuntui onnistuneen. Luvattua kuntoarviota hän ei kuitenkaan koskaan saanut. Oliko syy siinä, että arvion mukaan mitään massausta ei olisikaan tarvittu, se jäi arvoitukseksi.

Huonommin kävi eräälle naapuruston asukkaalle, joka oli tehnyt kattoremonttisopimuksen ovelle tulleen tarjokkaan kanssa ja maksanut osan edullisesta kauppahinnasta etukäteen. Vanha katto purettiin ripeästi, mutta uutta kattoa jouduttiin odottamaan koko kesä. Onneksi se tuli kuitenkin ennen syyssateita. Sitä en tiedä, kuka sen lopulta teki ja kuka maksoi.