Comi-Instituutin tutkimusten myötä VÄLIMIESMENETTELYN MYYTIT MURTUVAT

Välimiesmenettely ja muut vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot ovat eräs COMIn eli University of Helsinki Conflict Management Instituten painopistealueista. COMI on Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteydessä toimiva tutkimusyksikkö, jonka tutkimuskohteena on aineellisen oikeuden sekä prosessioikeuden ja laajemmin tarkastellen menettelyoikeuden suhde.

Uudentyppisen oikeustieteellisen instituutin toimintaa ja taustoja lupautuivat valottamaan professori Jarno Tepora, tutkimusjohtaja Risto Koulu ja tutkija Santtu Turunen.

Tutkijayhteisöjen kyettävä myös järjestämään rahoitusta

COMI perustettiin syksyllä 2004. Varsinaisen toimintansa instituutti aloitti vuonna 2005 yksityisoikeuden laitoksen yhteydessä. Vuonna 2006 sovittiin yhteistoiminnasta rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitoksen kanssa.

– Instituutin tehtävänä on toimia ennen muuta tutkimusyhteisönä. Tutkimuksellisena yhteisenä nimittäjänä on konfliktien hallinta. Perustettaessa tavoitteena oli koota instituuttiin joukko dynaamisia tutkijoita, jotka kokonaisvaltaisesti ja systemaattisesti tutkivat riidanratkaisua erilaisin tutkimuksellisin menetelmin, kertoo professori Jarno Tepora, joka toimii COMIn johtoryhmän puheenjohtajana.

– Alun pitäen oli selvää, että tutkimuksen rahoituksen järjestäminen kuuluu instituutin perustehtäviin. Riittävää rahoitusta ei nykypäivänä enää järjesty budjettivaroista. Tutkijayhteisöjen on pystyttävä olemaan omatoimisia ja innovatiivisia tässäkin suhteessa, Tepora jatkaa.

Rahoituksen onnistumisen strategiana on, että instituutti organisoi riidanratkaisua koskevaa tutkimusta jäntevästi ja pyrkii näin saattamaan alan tutkimukselliset tavoitteet paremmin tunnetuksi eri rahoittajille. Instituutti pyrkii saamaan tutkimushankkeilleen rahoitusta myös kansainvälisistä rahoituslähteistä. Tämän mahdollistaa se, että riidanratkaisu muodostaa universaalin kansainvälisen tutkimuskohteen. Instituutti onkin luonut kansainvälisiä yhteyksiä alan tutkimuslaitoksiin.

– Instituutin tavoitteiden saavuttamiseksi sen toimintamuodot jakautuvat neljään, osittain limittäinkin menevään osioon. Näitä ovat tutkimus- ja kehittämistyö, tutkimukseen perustuva opetus, julkaisutoiminta ja kevennetyn välimiesmenettelyn tarjoaminen palveluna kannatusyhdistyksen kautta, Tepora tiivistää.

Tutkimus ylittää oikeustieteen rajat

– Instituutti perustettiin nimensä mukaisesti oikeudellista konfliktitutkimusta harjoittavaksi ja sitä tukevaksi. Sen piirissä tehdään intensiivistä perustutkimusta, mikä muodostaa COMIn toiminnan painopisteen, COMIn tutkimusjohtaja Risto Koulu taustoittaa.

– COMIn tutkimus kohdistuu lähtökohtaisesti aineellisen oikeuden ja laajasti ymmärretyn prosessioikeuden väliseen suhteeseen. Tällä hetkellä tutkimuksemme painopistealueena on oikeudellinen konfliktiratkaisu, etenkin valtiollisen lainkäytön ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun yhteistarkastelu. Näin voidaan yhtäältä arvoida praktista lainoppia laaja-alaisemmin valtiollista lainkäyttöä. Toisaalta voidaan kehittää valtiollisen lainkäytön rinnalle kevyempiä ja joustavampia riidanratkaisun kanavia, Koulu tarkentaa tutkimuskohteita.

– Konkreettisia tutkimusteemoja ovat tällä hetkellä muun muassa institutionaalinen sovittelu ja välimiesmenettely. Muita ajankohtaisia tutkimusteemoja ovat eurooppalainen prosessioikeus, kansainvälinen insolvenssioikeus ja kansainvälinen varallisuusoikeus.

Lähtökohtana on alusta alkaen ollut, että yksikön tutkimuksen on ylitettävä oikeustieteen rajat. Esimerkiksi konfliktiratkaisua ja konfliktien hallintaa on tutkittu laajalti erityisesti antropologiassa, sosiologiassa ja kasvatustieteessä. Näiden tieteenalojen tulokset on otettava huo-mioon myös oikeudellisessa tutkimuksessa. COMI onkin luonut yhteistyösuhteita näiden alojen tutkijoihin.

– Verkottumisen edistäminen kuuluu muutoinkin Instituutin tehtäviin. Yhteydet yhtäältä kansainväliseen tutkimukseen, toisaalta eri tieteenalojen edustajiin nopeutuvat olennaisesti, kun yksittäinen tutkija voi turvautua valmiiseen yhteistyöverkkoon. Monet COMIn tutkimuslinjaukset vaativat sitä paitsi tieteidenvälistä lähestymistä, ja näitä rajat ylittäviä kontakteja ei oikeustieteen tutkijoilla yleensä ole, Risto Koulu kertoo.

Laajaa julkaisutoimintaa

Tavoitteet olivat alussa siis kovinkin kunnianhimoiset. Miten niiden toteuttamisessa on onnistuttu nyt, kun instituutin perustamisesta on kulunut lähes kolme vuotta?

– Erityisesti välimiesmenettelyn ja sovittelun tutkimus on käynnistynyt vauhdikkaasti, ja instituutin piirissä on saatu uusia tutkimustuloksia. Julkaisutoiminta takaa, että tulokset myös päätyvät kaikkien käytettäviksi, Risto Koulu toteaa.

Julkaisutoiminnan alueella COMI on lähes kolmessa vuodessa yltänyt jopa huomattaviin saavutuksiin.

– COMI julkaisee tutkimuksia ja seminaariraportteja sekä yhteistyössä kaupallisten kustantajien kanssa että toimien itse kustantajana. Tulevaisuudessa on tarkoitus myös julkaista sähköisiä julkaisuja COMIn verkkosivuilla. Kustantajana COMI onkin tällä hetkellä yksi suurimmista ei-kaupallisista kustantajista. Julkaisusarjalle on luotu graafikon avustamana yhtenäinen, tunnistettava ulkoasu riippumatta siitä, kuka on kustantaja. Julkaisut tunnistaa helposti oranssista väristä. Instituutin tavoitteena on saada julkisuuteen laadukasta tutkimusta, vaikka kysymys olisi julkaisuista, joista kaupalliset kustantajat eivät ole kiinnostuneita. Tähän ryhmään kuluvat muun muassa opinnäytetyöt, Risto Koulu taustoittaa instituutin julkaisutoimintaa.

Julkaisujen määrä on vajaassa kolmessa vuodessa peräti 14 kappaletta, joista COMI on itse kustantanut 9 ja Edita 5. Lisäksi tälläkin hetkellä on työn alla useita uusia oransseja kirjoja.

– Suurimmat vaikeudet ovat liittyneet rahoituksen hankkimiseen. Perusongelma on, että uuden tutkimusyksikön on vaikeaa saada pitkäjännitteisiä rahoitussitoumuksia ennen tieteellisiä näyttöjä. Nyt COMI lienee kuitenkin lunastanut paikkansa, ja tulevaisuus on varmasti helpompi.

– COMIN kaltaisen yksikön etuna on paitsi organisaation ja kulurakenteen keveys myös kyky vastata nopeasti tieteellisen tiedon kysynnän muutoksiin, kertoo Risto Koulu.

Välimiesmenettely eräs painopistealue

Välimiesmenettely on eräs COMIn tutkimuksellisista painopisteistä. Osana välimiesmenettelyn tutkimushanketta COMI asetti melko varhaisessa vaiheessa tavoitteekseen julkaista kansainvälisten mallien mukaisesti kokoelman välitystuomioita anonymisoituna. Tarve toimitettujen välitystuomioiden tiivistelmien julkaisemiseen myös Suomessa on ollut ilmeinen.

– Välitystuomioita annetaan runsaat sata vuosittain. Tarkasteltavaa aineistoa syntyy siis siinä määrin, että välitystuomioille tulee tunnustaa arvo oikeuslähteenä, Tepora kertoo.

Yhteisenä suurponnistuksena on saatu aikaan vastikään ilmestynyt kirja ”Välimiesmenettely lainkäyttönä ja lainkäytössä 2007”. Vuosiluku viittaa siihen, että teoksia on tarkoitus julkaista 2–3 vuoden välein ilmestyvänä julkaisusarjana.

– Eräs ongelma tälläisen kirjan aikaansaamisessa on aineiston kokoaminen. Instituutti toivoo teoksen käyttäjiltä palautetta julkaisusarjan kehittämistä varten. COMI toivoo myös, että sille toimitettaisiin korkeatasoisia, tiivistettäväksi ja julkaistavaksi sopivia välitystuomioita, Risto Koulu rohkaisee välitysmenettelyssä mukana olevia tahoja.

– Välimiesmenettelyyn on juridisessa keskustelussa tapana liittää sellaisia käsitteitä kuin salaisuus, ei-julkisuus ja luottamuksellisuus. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin selviää, että välimiesmenettely ei ole niin salaista kuin on usein ajateltu. Välimiesten, asiamiesten ja asianosaisten salassapitovelvollisuuden rajat ovat ohuesti säänneltyjä ja epäselviä. Materiaali on huomattavasti julkisempaa kuin usein ajatellaan. Välimiesmenettelyn salaisuutta voitaneen pitää jonkinlaisena myyttinä, kertoo tutkija Santtu Turunen, joka on toimittanut COMIn ensimmäisen välitystuomiokokoelman.

Toinen välimiesmenettelyyn liittyvä myytti on menettelyn kalleus ja välimiesten korkeat palkkiot. Tämäkin on osoittautunut virheelliseksi käsitykseksi.

– Kirjaa koottaessa ilmeni, että välimiesten palkkiot osoittautuivat normaalitapauksissa varsin maltillisiksi. Välimiesmenettelyn maine kalliina ja elitistisenä riidanratkaisukeinona ei kirjan tausta-aineiston valossa vaikuta oikeutetulta. Aineistossa oli toki intressiltään suuria asioita, joissa välimiehenä toimi alan huippuasiantuntija. Niissä palkkiot olivat odotetulla tavalla suuria. Toisaalta näissä välitystuomioissa oli nähtävissä, että asian ratkaiseminen oli vaatinut huomattavan työpanoksen, Santtu Turunen kertoo havainnoistaan kirjan toimittajana.