Demlan XXXV seminaari: Syrjintä

Demlan tämänvuotinen seminaari Lahdessa 12.–13. elokuuta vaati osallistujiltaan erityistä älyllisyyttä ja tarkkaavaisuutta. Seminaarin teema ”Tasa-arvo, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys” kuulosti ja näytti käsiohjelmassa käsittämättömältä metamutinalta. Raskaan sarjan luennoitsijat purkivat käsiterypästä konkretiaksi pala palalta.

Syrjinnästä kaikenkarvaisia määritelmiä

Akatemiaprofessori Kevät Nousiainen Helsingin yliopistosta totesi, että syrjinnän käsitteestä ei saa yrittämälläkään kunnon otetta.

– Määritelmiä tulee ja menee. Kansainvälisiä sopimuksia ja kotoista lakikirjaa selailemalla törmää suoranaiseen sekamelskaan. On oltava tarkkana käsitteiden kanssa.

Yhdenvertaisuus-käsitettä voi ensi alkuun yrittää hahmottaa vaikkapa perustuslain 6 §:n avulla: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.”

Perustuslain sanakäänne ”ilman hyväksyttävää perustetta” jättää kuitenkin jopa nokkelan juristin ymmälle.

– Soppa sen kuin sumenee, kun heti perään lukaisee vaikkapa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain, Nousiainen totesi.

– EU-oikeudessa syrjintäkiellot ovat yleisesti ottaen tiukempia, ehdottomampia, Nousiainen huomautti.

Suomessa keskeisin syrjinnän muoto on Nousiaisen mukaan edelleen sukupuolisyrjintä. Mutta murheita saattaa tulla lisää.

– Kun väestöpohja muuttuu monikulttuurisemmaksi, rotu- ja etnisestä syrjinnästä nähdään vielä hyvinkin karkeita esimerkkejä.

Pätkätyöt eritoten naisten riesa

SAK:n lakiasiain johtajan vakanssilta eläkkeelle jäänyt varatuomari Kirsti Palanko-Laaka esitteli työministeriölle tekemäänsä selvitystä pätkätöistä.

Pätkätyöläisiä – siis osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä – on Suomessa eurooppalaisittain paljon.

– Olimme pitkään pätkätyöläisten suhteellisissa määrissä kovana kakkosena heti Islannin jälkeen. Juuri nyt olemme viidentenä. Nykymeno työelämässä on hurjaa. Globalisaation paineet ja puristus kovenevat.

– Käyköhän tässä niin, että pian Kiina tai Aasian maat yleisemminkin asettavat raamit myös meidän työelämämme normeille, Palanko-Laaka heitti retorisesti.

Työmarkkinoilla on käynnissä uusjako.

– Väki jakaantuu yhä jyrkemmin toisaalta ydintyövoimaan ja toisaalta reunatyövoimaan. Määräaikaiset, osa-aikaiset ja vuokratyövoima ovat reunatyövoimaa. Talouselämän riskit kaatuvat niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa olevien kannettavaksi.

Vielä 1980-luvulla määräaikaisia työsuhteita oli 10 % työsuhteista. 1990-luvun laman jäljiltä määräaikaisten osuus on edelleen 17 %:n hujakoilla.

– Pätkätyöt kohdistuvat nuoriin, koulutettuihin ja synnytysikäisiin naisiin. Määräaikaisuudet kasaantuvat. Opetusalalla niitä on 29 %, terveydenhuollossa 25 % ja sosiaalialalla 24 %. Ilmiön takana on raskaussuoja, vaikka työnantajat eivät sitä tietenkään julkisesti myönnä, Palanko-Laaka täräytti.

Suomessa on muihin Euroopan maihin verrattuna yksi erikoisuus.

– Edes korkea koulutus ei avaa naisille miesten tavoin mahdollisuuksia vakituiseen työsuhteeseen. Muualla EU:ssa kova koulutus takaa yleisesti vakituisen työn myös naisille.

Näkymät ovat Palanko-Laakan mukaan kutakuinkin masentavat.

– Työnantajat haluavat välttää työntekijään sitoutumista sekä irtisanomissuojan toteutumista ja yt-menettelyä.

– Työntekijät puolestaan haluaisivat sitoutua työhönsä ja elämänhallintaa.

Vähemmistövaltuutetulla riittää äimistelemistä

Vähemmistövaltuutettu Rainer Hiltunen kertoi, että hänen toimistonsa keskittyy tätä nykyä yhä enemmän syrjintätapauksiin.

Viime vuonna jo liki 50 % vähemmistövaltuutetun käsittelemistä tapauksista koski syrjintää. Vielä pari vuotta sitten syrjintäjuttujen osuus oli 27 %.

Loput jutut koskivat etupäässä maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyviä ongelmia.

Kaksi vuotta sitten maahanmuuttojuttujen osuus kaikista tapauksista oli 60 %, nyt 19 %.

Järeimpänä aseenaan vähemmistövaltuutettu pitää keväällä 2004 voimaan tullutta yhdenvertaisuuslakia.

– Ongelmana on kuitenkin se, että yhdenvertaisuuslaki ei koske kahden yksityisen henkilön välisiä kahnauksia ja häirintää.

– Kunnianloukkausta, kotirauhan rikkomista ja lähestymiskieltoa koskevat säännökset soveltuvat melko huonosti häirintätapauksiin. Tältä osin lakiin olisi saatava muutos purevampaan suuntaan.

Viitisen vuotta toimineeseen syrjintälautakuntaan kohdistettiin suuria odotuksia. Rainer Hiltunen toivoo, että etnisen alkuperänsä takia syrjintää kokeneet saisivat asiansa käsittelyyn syrjintälautakunnassa ilman juridista apua, kuluttajavalituslautakunnan tyyliin.

– Opastamme kyllä jokaista joka ottaa meihin yhteyttä, mutta voimamme eivät riitä hakemusten laatimiseen kaikkien puolesta.

Hiltunen sanoi aina välillä hätkähtävänsä, kuinka räikeää syrjintä voi vielä joskus olla nyky-Suomessa.

– On kuntia, joissa romaneille ei ole annettu asuntoa sillä perusteella, että ”tämä kunta ei ole hyvä teille” tai että ”te ette viihtyisi täällä”.

Muukalaisfobiat vähentyneet

Kasvatustieteen professori Pirkko Pitkänen kertoi työryhmänsä tekemästä laajasta tutkimuksesta, joka selvitteli viranomaisten asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Pitkäsen opetusalana on koulutuspolitiikka ja monikulttuurisuuskasvatus.

Asennetutkimuksen kyselykirje lähetettiin 5000 virkamiehelle. Pääasiallisina kohteina olivat rajavartijat, poliisi, oikeusviranomaiset, työvoimaviranomaiset, sosiaali- ja terveystoimi sekä opettajat.

Valtaosa virkamiehistä pitää Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa hyvänä.

– Suomella ei ole niin sanottua aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Perinteenä on pikemminkin ollut maahanmuuton estäminen. Vain kolmasosa vastaajista katsoi, että täällä tarvitaan aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa työvoiman saamiseksi.

– Hieman yllättäen perustason työvoimahallinnon virkamiehet olivat ulkomaalaisten suhteen varsin varauksellisia – toisin kuin alan keskushallinto.

Myönteisimpiä asenteet olivat maantieteellisesti läheltä saapuvia eurooppalaisia kohtaan.

– Erityisen positiivisesti suhtauduttiin norjalaisiin. Herää kuitenkin kysymys, miksi ihmeessä joku norjalainen haluaisi tulla tänne töihin, Pitkänen naurahti.

Kaikkein kielteisimmin suhtauduttiin Afrikasta tulleisiin.

– Epäluuloisuus saattaa johtua siitä, että Suomella ei ole ollut juuri minkäänlaista yhteistyötä Afrikan maiden kanssa. Tuntemattomat kulttuurit askarruttavat.

Asenteet venäläisiä kohtaan olivat aika kielteisiä. Inkeriläisiin suhtautuminen taas oli aavistuksen verran kaksijakoista.

Kokemukset ulkomaalaisista työtovereina ovat olleet varsin myönteisiä.

– Asenteet ovat muuttuneet. Jos työtoveriksi on tullut ahkera ja etevä ulkomaalainen, heitä halutaan lisää.