Edessä hyinen työmarkkinakevät

Ilma on sakeanaan Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n esityksistä työelämäuudistuksiksi, huolenilmauksista Suomen kilpailukyvyn menettämisestä ja näkemyksistä eri toimialojen heikoista luottamusindikaattoreista. Samalla EK on rajusti trimmannut omaa organisaatiotaan. Palkansaajapuoli on samaan aikaan vaatinut työnantajia noudattamaan jo solmittuja sopimuksia sekä tiivistänyt entisestään keskinäistä yhteistyötään.

EK:n uusi työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ilmoitti juuri ennen joulua, että maan talous voidaan tervehdyttää liittokohtaisilla sopimuksilla ja että EK:n jäsenliitot haluavat liittokohtaisen kierroksen.

Suomen Lakimiesliitolla on keskeisiä perusperiaatteita, jotka koskevat ensi syksyn työmarkkinasopimuksia. Ensinnäkin vakaan ja vahvan talouskasvun aikaansaaminen edellyttää pitkäjänteistä työmarkkinapolitiikkaa. Vakaus ja ennakoitavuus lisäävät työllisyyttä. Toiseksi liitto näkee, ettei talouskriisiä voida ratkaista ilman vero- ja työmarkkinapolitiikan tasapainoista yhteensovittamista. Kolmanneksi liitto edellyttää, että työ­elämää ja työelämän laadullisia kysymyksiä on voitava kehittää kaikilla aloilla.

Kaikki edellä mainitut tavoitteet ovat parhaiten saavutettavissa keskitetyn työmarkkinasopimuksen avulla. Valtakunnansovittelija Esa Lonka on julkisuudessa todennut, että lähihistorian merkittävin kilpailukyvyn menetys tapahtui viimeistä keskitettyä ratkaisua eli raamisopimusta edeltäneillä liittokierroksilla.

Kun maan talous on heikossa tilassa ja yritysten taloudellinen asema on epävarma, voidaan silti työmarkkinoita kehittää keskittymällä erityisesti työelämän laadullisiin asioihin. Työhyvinvoinnilla, työssäjaksamisella, vaikutusmahdollisuuksilla, yhdessä tuloksen tekemisellä sekä johtamistyötä parantamalla voidaan merkittävästi lisätä tuottavuutta ja tuloksellisuutta.

Konkreettisia keinoja vahvistaa työtehoa ovat esimerkiksi työaikapankkien käyttöönoton edistäminen, panostaminen työaikojen ja työmäärien valvontaan, työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevan lainsäädännön noudattaminen ja vapaa-aikana työasioissa matkustamisen huomioiminen työaikana. Nämä keinot lisäävät tuottavuutta, ja tuloksellisuuden kohentuessa saadaan talous nousu-uralle, mikä mahdollistaa koulutettujen osto­voimasta huolehtimisen.

Sopimusneuvotteluihin valmistaudutaan jo nyt

Yksityisellä sektorilla toimialoittaiset raami­sopimukseen perustuvat akavalaiset työehtosopimukset päättyvät eri aikoihin. Ensimmäisenä ensi syksynä päättyy teknologiateollisuuden työehtosopimus. Valmistautuminen neuvotteluihin on käynnissä, sillä Lakimiesliitto on yksityissektorin osalta valmistellut yleisiä neuvottelutavoitteitaan seuraavalle neuvottelukierrokselle. Tavoitteissa painottuvat erityisesti työ­elämän laadulliset kysymykset.

Julkisen sektorin virka- ja työehto­sopimukset ovat voimassa valtion, yliopistojen ja kirkon sektorin osalta 31.3.2014 saakka ja kunnan sektorin osalta 28.2.2014 saakka. Sopimusten mukaan valtion sektorilla maksetaan 1.4.2013 lukien 1,4 prosentin yleiskorotus ja tämän lisäksi virastotasolla sovitaan 0,5 prosentin järjestelyerästä. Yliopistoissa työskentelevät saavat 1.1.2013 lukien 1,2 prosentin yleiskorotuksen ja vastaavasti suorituskorotuksiin käytettävä järjestelyerä tulee maksuun lokakuussa 2013.

Kirkon sektorilla sopimuskorotukset ovat 1,9 prosenttia, ja tästä määrästä voidaan käyttää 0,5 prosenttia harkinnan­varaiseen suoriutumisosaan. Kunnan sektorilla KVTES:n ja Teknisten sopimuksen piirissä työskentelevät saavat 1.2.2013 lukien 1,46 prosentin yleiskorotuksen sekä sen lisäksi paikallisesti, luottamusmiehen toimesta, neuvotellaan 0,6 prosentin järjestelyvarasta.

Vaikka julkisen sektorin keskustason sopimukset ovat vielä voimassa reilusti yli vuoden, työmarkkinajärjestöissä valmistaudutaan seuraaviin neuvotteluihin. Lakimiesliitossa on asetettu julkisen sektorin työelämätavoitteet eli tavoitteet, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla, sekä tekstitavoitteet eli muutosehdotukset palvelussuhteen ehtoja määrittäviin keskustason virka- ja työehtosopimuksiin.

Lakimiesliitto tavoittelee myös julkisella sektorilla vapaa-ajalla työasioissa matkustamisen korvaamista niin työajassa oleville kuin työajattomillekin sekä muita työaikaan liittyviä parannuksia, kuten työaikapankkien käyttöönoton edistämistä. Lakimieskunnassa on paljon työajattomia virkamiehiä, kuten tuomarit, esittelijät, syyttäjät sekä yleiset oikeusavustajat. Heidän työhönsä käyttämää aikaa tulee voida seurata ja tasata jollakin ajanjaksolla. Perusteettomia määrä­aikaisia palvelussuhteita on edelleen. Niiden määrää tulee vähentää erilaisin toimenpitein.

Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua siitä, millä toimenpiteillä voitaisiin välttyä veronkorotuksilta ja leikkaus­listoilta. EK on väläytellyt eläkeiän ala­rajan nostamista sekä työajan pidentämistä ja todennut, että palkkoja tulisi mieluimmin laskea kuin nostaa. Kuntasektoria edustava KT Kuntatyönantajien valtuuskunta on puolestaan todennut, että tässä taloudellisessa tilanteessa olisi syytä keskustella siitä, onko kuntasektorilla varaa raamisopimuksen mukaisiin palkankorotuksiin.

Valtiotyönantajaa edustava Valtion työmarkkinalaitos ei ole tehnyt vastaavia avauksia. Jokaisessa valtion virastossa ja laitoksessa on kuitenkin tehty vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaan liittyvä selvitys siitä, miten ne selviäisivät, jos toimintamenomäärärahoja leikattaisiin kymmenen prosenttia.

Palkankorotuksia, ei leikkauksia

Palkankorotukset ovat olennainen osa sopimus- ja neuvottelutoimintaa. Valtiovarainministeriön joulukuussa tekemän suhdannekatsauksen mukaan BKT:n kasvuksi ennustetaan 0,5 prosenttia vuonna 2013 ja 1,7 prosenttia vuonna 2014. Inflaation ennustetaan olevan yli kaksi prosenttia vuosina 2013 ja 2014. Verotus puolestaan kiristyy, kun ansiotuloveroasteikkoon ei tehdä inflaatiotarkistuksia ja arvonlisäveroa nostetaan.

Lakimiesliitto edellyttää, että palkkaratkaisujen tulee turvata palkansaajien ostovoiman kasvaminen. Koulutettujen suomalaisten palkan ostovoima on tilastojen mukaan jo nyt Länsi-Euroopan heikoimpia, joten ostovoiman heikentämiseen ei ole varaa.

Palkkaratkaisuissa tulisi myös aloittaa toimet, joilla korjataan julkisen sektorin asiantuntijoiden ja esimiesten palkkojen jälkeenjääneisyys yleisiin työmarkkinoihin nähden. Samoin miesten ja naisten välisten perusteettomien palkkaerojen poistamiseen tulisi toden teolla paneutua.