Edunvalvonta tuottaa tulosta Ei pyöröovea KKO:n esittelijöille

Korkein oikeus jatkoi asian valmistelua ja antoi tammikuussa 2009 oikeusminis-teriölle ehdotuksen, jonka pohjalta oikeusministeriö valmisteli ja antoi hallituksen esityksen (HE 132/2009 vp) Eduskunnalle laiksi korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n muuttamisesta. Esityksen pääasiallinen sisältö on, että kolmasosa kaikista KKO:n 32 esittelijän viroista voi olla määräajaksi täytettäviä esittelijäneuvoksen virkoja ja vastaavasti pysyviä esittelijän virkoja lakkautetaan.

Esityksen mukaan määräajaksi täytettäviin esittelijäneuvoksen virkoihin voidaan nimittää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan eikä määräaikaisuuden tarvetta ole tarpeen perustella.

Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry, Suomen tuomariliitto ry ja Suomen Lakimiesliitto ry kannanotoissaan oikeusministeriölle ja eduskunnan lakivaliokunnalle vastustivat määräaikaisten esittelijän virkojen lisäämistä, koska määräaikaistamiseen liittyy perustuslaillisia ongelmia.

Kysymys on KKO:n esittelijän asemasta, siihen sovellettavasta tuomarin virassapysymisoikeudesta ja viime kädessä tuomioistuimen riippumattomuudesta. Määräaikaisten virkasuhteiden lisääminen on lisäksi yleensäkin selkeässä ristiriidassa valtionhallinnossa tavoitteeksi asetetun määräaikaisten virkasuhteiden vähentämisen kanssa. KKO:n esittelijän virkojen määräaikaistaminen kertauttaa edellä mainittuja ongelmia myös muualla, kun se luo pitkiä viransijaisuusketjuja muihin tuomioistuimiin ja virastoihin.

Riippumattomuus vaarassa

Suunnitellut muutokset olisivat mahdollistaneet KKO:n esittelijöiden nimittämisen myös vain lyhyiksi määräajoiksi niin, että esittelijä olisi voitu ottaa vain käväisemään KKO:een ilman mahdollisuutta pitkäjänteiseen tuomioistuintyöhön. Järjestöt vaativat perustuslakivaliokunnan kuulemista.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan (PeVL 26/2009 vp) huomiota siihen, että lakiehdotus mahdollisti hyvin lyhyetkin määräaikaisuudet. Laajasti käytettyinä lyhyet määräaikaiset virkasuhteet saattaisivat vaikuttaa kielteisesti esittelijän riippumattomuuteen sekä arvioon siitä, näyttääkö tuomioistuin riippumattomalta. Valiokunnan kannan mukaan ehdotettua säännöstä oli syytä täsmentää siten, että viiden vuoden määräaika asetetaan pääsäännöksi, josta voidaan poiketa vain erityisistä syistä.

Lakivaliokunta mietinnössään (LaVM 16/2009 vp) ehdotti 13 §:n 2 momentin täydentämistä sanotulla tavalla lausuen. Mietinnön mukaan nimittäminen tapahtuu enintään viideksi vuodeksi kerrallaan ja uudelleen valinta on mahdollinen, mutta nimittämiseen viittä vuotta lyhyemmäksi ajaksi on oltava aina erityinen syy, joka tulee perustella nimittämisen yhteydessä. Lainmuutos vahvistettiin 22.12.2009 sellaisena, että viiden vuoden määräajasta tuli pääsääntö.

Yhteistä edunvalvontaa

Tapaus osoittaa, että lakimiesjärjestöjen edunvalvontatyössä voivat yhtyä merkityksellisellä tavalla järjestöjen oikeutetut ja perustellut tavoitteet johdonmukaisuudesta, pitkäjänteisyydestä ja virkasuhdeturvasta sekä koko yhteiskunnan yhteinen huoli perustuslain takaamasta riippumattomasta tuomioistuimesta ja kansalaisten luottamuksesta näihin riippumattomiin tuomioistuimiin.

Parhaimmillaan lakimiesjärjestöjen edunvalvonta on siis sekä järjestöjen omaa että yhteiskunnan edunvalvontaa. Nyt perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta lausumillaan vahvistivat sekä KKO:n esittelijöiden riippumatonta asemaa että perustuslain vahvaa viestiä riippumattomasta tuomioistuimesta.

Marja-Liisa Judström Kirjoittaja on Lakimiesliiton julkisen sektorin valiokunnan jäsen ja Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry:n puheenjohtaja