Kevään 2023 eduskuntavaalit mielessään Lakimiesuutiset tavoitti joukon juristikansanedustajia ja kuulosteli heidän näkemyksiään oikeudenhoidon tilasta. Edustajat olivat yksimielisiä oikeudenhoitoon suunnatun lisärahoituksen tarpeesta. Myös Lakimiesliiton esittämä 50 miljoonan kriisirahoitus sai kannatusta.
– Kannatan oikeuslaitoksen rahoituksen lisäämistä niin, että se kohdistetaan erityisesti tuomioistuinlaitokseen. Näin siksi, että korona-aika on pidentänyt jutturuuhkia, sanoo Keskustan maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.
Hallituskumppani on samoilla linjoilla.
– Rkp on valmis sitoutumaan oikeudenhoidon perusrahoituksen merkittävään tasokorotukseen seuraavalla vaalikaudella. Nykyinen hallitus on osoittanut oikeusministeriön hallinnonalalle lisäresursseja noin 80 miljoonaa euroa, mikä on huomattava summa verrattuna edellisiin hallituksiin, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson lausuu.
Oikeusministeriön budjettiluokka tuppaa saamaan vähemmän lisärahaa kuin sisäministeriön. Kurvisen mukaan päättäjät tiedostavat sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten rahantarpeen mutta eivät ymmärrä, että riittävät resurssit tarvitaan koko oikeuslaitoksen ketjuun. Poliiseille osoitetut lisämäärärahat eivät riitä.
Riittävät resurssit tarvitaan koko oikeuslaitoksen ketjuun. Poliiseille osoitetut lisämäärärahat eivät riitä.
Kehitys on ollut tällainen viimeiset 10–15 vuotta. Kurvinen myöntää, ettei hallitus ole onnistunut ohjelmansa toimeenpanossa oikeusprosessien nopeuttamisen osalta.
SDP:n kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä toteaa, että vaikka puutteellisen perusrahoituksen vuoksi oikeushallinnon resursseja on lisätty koko ajan, oikeudenhoidon tarpeita tulee katsoa pidemmällä aikavälillä, yli vaalikausien.
Virkavapaalla syyttäjän työstä oleva kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen tietää hyvin, mitä oikeuslaitoksen resurssipula merkitsee käytännössä: virka-aika ei riitä, ja tämä näkyy henkilöstön jaksamisessa.
– Olin viimeisimmässä jutussani kiinni viisi vuotta 24/7, Aarnion tynnyrijutussa syyttäjänä toiminut kokoomuksen kansanedustaja Keto-Huovinen kertoo.
Mitä oikeuslaitoksen resurssipula merkitsee käytännössä: virka-aika ei riitä, ja tämä näkyy henkilöstön jaksamisessa.
Hän näyttää vihreää valoa perusrahoituksen lisäämiselle.
– Tarvitsemme lisärahoitusta turvaamaan resurssit niin, että käsittelyaikoja voidaan lyhentää. Tämä lisäisi kansalaisten luottamusta koko oikeusjärjestelmäämme kohtaan.
Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio korostaa valtion tarvetta säästää, mutta sanoo, että oikeuslaitoksen ”pitää olla saamapuolella”.
– Suhtaudun täysin myönteisesti Lakimiesliiton 50 miljoonan euron ehdotukseen. Tämäkään ei välttämättä riitä, sillä oikeudenhoidon rahoitus on jäänyt pahasti jälkeen.
Kansalaisten oikeudenhoidon kuluriski kuriin
Tuomioistuinlaitoksen muutos liki pelkiksi rikostuomioistuimiksi on havaittu eduskunnassakin. Huolta aiheuttaa se, että riita-asioita ei enää tuoda käräjäsaliin. Kansalaisten oikeudensaannin kuluriski on tunnistettu.
– Vähemmän riita-asioita per tuomari tarkoittaa sitä, että tuntuma niihin saattaa heiketä. Myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisutehtävän kannalta on haastavaa, että riita-asioita käsitellään siellä yhä vähemmän, toteaa Henriksson.
Vähemmän riita-asioita per tuomari tarkoittaa sitä, että tuntuma niihin saattaa heiketä.
Tavion mukaan kansalaisten tasavertainen pääsy oikeuteen ei tällä hetkellä toteudu. Hän kertoo esittäneensä oikeusministerille pyynnön, että oikeusturvavakuutusten tasoa nostetaan, jotta häviöstä aiheutuva riski pienenee ja myös vastapuolen kuluja voidaan korvata.
Henrikssonilla on aiheesta kerrottavaa:
– Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan ehdotuksia oikeudenkäyntikulujen pienentämiseksi, ja esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyn aikana.
Myös Ojala-Niemelä ja Kurvinen ovat huolissaan siitä, etteivät ihmiset uskalla viedä riita-asioitaan tuomioistumiin.
– Olen Lakimiesliiton kanssa samaa mieltä siitä, ettei asiallisia riita-asioita päädy riittävästi oikeuden käsittelyyn. Toisaalta riita-asian sovittelu on usein parempi kuin juridisesti täysin oikea tuomio, Kurvinen kommentoi.
Apuja sovittelusta ja kevennetystä menettelystä
Millä keinoilla oikeuslaitoksen tukalaa tilannetta sitten helpotetaan?
– Prosessit pitää saada sujuvammiksi ja prosessien johtoa tulee parantaa. Esimerkiksi tarpeettomasta todistelusta on päästävä eroon. Kannatan myös rikosasioiden pääkäsittelyiden tehostamista prekluusiouhan säätämisellä niin, ettei todisteita voi pimittää taktisista syistä ja heitellä niitä pitkin prosessia, ehdottaa Keto-Huovinen.
Prekluusio tarkoittaa, että määrättyjen edellytysten vallitessa asianosainen menettää oikeutensa esittää uusia seikkoja ja todisteita tietyn menettelyvaiheen jälkeen.
Prosessit pitää saada sujuvammiksi ja prosessien johtoa tulee parantaa. Esimerkiksi tarpeettomasta todistelusta on päästävä eroon.
Pienemmissä riita-asioissa Keto-Huovinen tukee Lakimiesliiton ehdotusta kevennetystä menettelystä, erilaisia sovittelukeinoja sekä välimiesmenettelyn uudistamista.
Ojala-Niemisen mielestä tuomioistuimia ei pidä kuormittaa sellaisilla riita-asioilla, joissa on pieni taloudellinen intressi.
– Sovittelun käytössä on suuria eroja tuomioistuinten ja jopa tuomareiden välillä. Tämä on alikäytetty voimavara, Ojala-Niemelä sanoo.
Tavio ehdottaa oikeusprosessien uudistamista kahdella tavalla.
– Hovioikeudessa voisimme mennä Ruotsin malliin ja katsoa todistamisen videolta. Se toisi säästöä ja oikeusvarmuutta. Turvapaikka-asioissa pitäisi sallia vain yksi valituskierros, koska kierrokset syövät nykyisin hallinto-oikeuksien resursseja.
Hovioikeudessa voisimme mennä Ruotsin malliin ja katsoa todistamisen videolta. Se toisi säästöä ja oikeusvarmuutta.
Myös Henriksson ehdottaa, että pienimuotoisiin riita- asioihin tulisi kevennetty menettely. Rikosasioissa hän haluaa nopeuttaa varsinkin lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyaikoja. Lisäksi hän sanoo haluavansa nähdä, mitä hallituksen käynnistämä oikeudenhoidon tilaa ja resurssitarpeita koskeva selonteko kertoo.
Oikeusjärjestelmän heikkous altistaisi uhille
Haastatellut juristitaustaiset kansanedustajat luonnehtivat toimivaa oikeudenhoitoa yhteiskunnan tukijalaksi, turvallisuuden ytimeksi ja valtion perustehtäväksi. Se on osa kokonaisturvallisuutta ja myös vetovoimatekijä yrityksille.
– Oikeuslaitos on osa ennustettavaa ja toimivaa yhteiskuntaa, jota sekä kansalaiset että yritykset tarvitsevat. Se on vetovoimatekijä, joka luo edellytykset kansantalouden kilpailukyvylle ja tuottavuudelle, sanoo Keto-Huovinen.
Kurvisen mukaan oikeusvaltiomme ei ole paras mahdollinen yrityksille, koska kaavoituksen ja ympäristölupien prosessit sekä niiden valitusten käsittely kestävät liian kauan.
Oikeusvaltion tunnusmerkistöön kuuluu ihmisten ehdoton tasavertaisuus lain edessä.
– Meillä tämä on selvä asia, mutta jo Puolassa ja Unkarissa ihmisten perusoikeudet ja oikeuslaitoksen riippumattomuus on asetettu kyseenalaiseksi, muistuttaa Ojala-Niemelä.
Oikeusvaltion rapautuminen heikentäisi turvallisuutta. Ojala-Niemelä varoittaa, että jos oikeusvaltio näyttäytyy heikkona, se saattaa joutua ulkopuolisten uhkien kohteeksi.
Jos oikeusvaltio näyttäytyy heikkona, se saattaa joutua ulkopuolisten uhkien kohteeksi.
Näin ajattelevat myös Henriksson ja Tavio.
– Toimiva oikeusjärjestelmä on ulkoista turvallisuutta ajatellen hyvin tärkeä. Sitä vahvistamalla voimme kitkeä sisäisen turvallisuuden uhat, joilla on kansainvälisiä elementtejä, Henriksson sanoo.
Oikeusvaltion ristiriitatilanteet vaativat harkintaa
Oikeusvaltion puolustaminen on kansanedustajien ja ministerien arkea.
– Pidän oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa perustavanlaatuisina arvoina, ja näiden eteen teemme oikeusministeriössä jatkuvasti töitä, Henriksson sanoo.
Oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista ei Keto-Huovisen mukaan tingitä edes Turkin Natoon liittyvien vaatimusten vuoksi.
– Tästä ei tingitä. Jos tingitään, jää mahdollisuus joustaa aina.
Tavion mukaan oikeusvaltion rajoja rikottiin Suomessa, kun EU otti yhteistä velkaa ja rikkoi perussopimuksensa kohdan, joka kieltää taloudellisen yhteisvastuun. Hänen mukaansa se oli synkkä päivä oikeusvaltiolle.
Oikeusperiaatteet, perusoikeudet ja ihmisoikeudet ovat absoluuttisia periaatteita, mutta niitä pitää punnita lain mukaan, jos ristiriitatilanteita tulee.
Entä mitä Tavio tekee, jos Turkin vaatimukset ovat ehtona Nato-jäsenyydelle?
– Oikeusperiaatteet, perusoikeudet ja ihmisoikeudet ovat absoluuttisia periaatteita, mutta niitä pitää punnita lain mukaan, jos ristiriitatilanteita tulee. Emme voi etukäteen sanoa, ettei ketään luovuteta, Tavio sanoo.
Ojala-Niemeläkin ymmärtää politiikan realiteetit.
– En halua tinkiä oikeusvaltiosta ja nähdä sitä kaupankäynnin kohteena. Ristiriitatilanteita kuitenkin tulee, jolloin on käytettävä harkintaa.
Oikeusvaltiolle on vaarallista, jos oikeutta ja politiikkaa sekoitetaan liikaa keskenään.
Kurvinen puhuu myös oikeusvaltiopuheen vaaroista ja juridiikan inflaatiosta.
– Oikeusvaltiolle on vaarallista, jos oikeutta ja politiikkaa sekoitetaan liikaa keskenään, Kurvinen sanoo. Hän huomauttaa, että lainsäädäntö ei ole ikuista ja absoluuttista, mutta jossain raja kuitenkin kulkee.
– Ihmisten perusoikeudet eivät saa olla alisteisia politiikalle.
Maalittamisen kriminalisoinnille kannatusta
Maalittamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin toimija yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yksittäisen ihmisen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa.
Tällainen toiminta heikentää oikeuslaitoksessa työskentelevien ja siellä asioivien ihmisten turvallisuutta. Maalittaminen pitäisikin Pihla Keto-Huovisen (kok.) mukaan kriminalisoida. Poliisit, syyttäjät ja tuomarit kertovat kohtaavansa työhönsä liittyvää uhkaa ja häirintää.
– Alan houkuttelevuus kärsii, jos henkilö joutuu pelkäämään työtehtäviensä vuoksi. Kunnianloukkaus ja yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen pitää saada yleisen syytteen alaisiksi rikoksiksi, silloin kun tällainen toiminta koskee työtehtäviä, Keto-Huovinen sanoo.
Alan houkuttelevuus kärsii, jos henkilö joutuu pelkäämään työtehtäviensä vuoksi.
Hän haluaa selvän rajan maalittamisen ja viranomaistyön sallitun arvostelun välille.
– Ei ole kyse virkatehtäviin liittyvästä arvostelusta, jos esimerkiksi postilaatikolle tuodaan hautakynttilöitä tai kehotetaan tiettyyn sävyyn ajamaan varovasti virkamiehen lapsen koulun lähistöllä, ”ettei mitään vain sattuisi”.
Myös Ville Tavio (ps.) ja Antti Kurvinen (kesk.) nostavat esiin maalittamiseen liittyvät ongelmat.
– Maalittaminen on liian kevyesti käytetty termi nykyään. Häirintäkokemus voi olla hyvin subjektiivinen. Tunteita ei voi suojata rikoslailla, Tavio sanoo.
– Samalla oikeuslaitoksessa pitää olla työrauha. Jos sitä rikotaan, siitä pitää seurata vankeustuomio.
Oikeuslaitoksessa pitää olla työrauha. Jos sitä rikotaan, siitä pitää seurata vankeustuomio.
Kurvinen kertoo, että lainsäädäntöä on jo muutettu: jos henkilöön kohdistuu työtehtäviin liittyvä laiton uhkaus, tämä on yleisen syyttäjän alainen juttu. Hän on valmis tarkastelemaan maalittamisen kriminalisointia myös kunnianloukkauksen ja yksityiselämään liittyvän tiedon levittämisen osalta silloin, kun se kohdistuu esimerkiksi tuomareihin tai poliiseihin.
Anna-Maja Henrikssonin (r.) mukaan useita nykyisiä rangaistussäännöksiä voidaan soveltaa maalittamiseksi ymmärrettävään toimintaan, ja lisää on luvassa.
– Laitonta uhkausta koskevan lainsäädäntömuutoksen yhteydessä eduskunta on edellyttänyt, että lainsäädännön muutostarpeet myös maalittamiseen puuttumisen tehostamiseksi rikosoikeudellisin keinoin selvitetään ja tarvittavat lakiehdotukset valmistellaan, Henriksson sanoo.
Maalittamisen kriminalisointi on Johanna Ojala-Niemelän (sd.) mukaan huomioitu pakkokeinolain uudistuksessa, jonka on määrä tulla eduskunnan käsittelyyn lokakuun alussa 2022. Sisäministeriö on puolestaan julkaissut selvityksen maalittamisen tilannekuvasta sekä ehdotukset uhrien paremmaksi suojelemiseksi ja yhtenäisiksi käytännöiksi poliisien toiminnassa.
