Eija Velitski saa venäläisen kollegan

Suomen ja Venäjän välille solmitun tuomitun siirtosopimuksen mukaan vanki voi anoa siirtoa kotimaansa vankilaan. Tämä toimiikin aika hyvin, joten suomalainen on yleensä parin kolmen kuukauden kuluttua päässyt Venäjältä kotimaahansa. Mutta oikeutensa pitää tuntea. Siirtoa on osattava anoa, muuten asianomainen jää Venäjän vankilaan.

Näin kertoo vuodesta 2003 lähtien Pietarissa yhteyssyyttäjänä toiminut Eija Velitski. Hänen tehtävänään on pitää yhteyttä Venäjän oikeusviranomaisiin ja seurata rajat ylittäviä oikeusprosesseja. Vaikka Velitskin titteliin sisältyykin sana ”syyttäjä”, ei hänellä Venäjällä sentään ole syyttäjänoikeuksia – Suomessa kylläkin.

Alkukesästä Suomi ja Venäjä sopivat siitä, että yhteyssyyttäjäjärjestelmästä tehdään molemminpuolinen. Myös Venäjä nimeää oman yhteyssyyttäjänsä, joka ainakin aluksi toimii mitä ilmeisimmin Venäjällä. Myöhemmin hänen virkapaikkansa saattaa siirtyä Suomeen.

Naisia ei kätellä

Eija Velitski siirtyi Suomen syyttäjälaitoksen palvelukseen kymmenen vuotta sitten. Hän ehti toimia niin talousrikosten kuin huumeasioidenkin parissa, kunnes kolmisen vuotta sitten haki ja pääsi uuteen yhteyssyyttäjän virkaan Pietariin. Samalla hän sai konsulin tittelin ja diplomaatin statuksen.

Venäjälle siirtymistä helpottivat aikanaan aloitetut venäjänkielen opinnot. Pietariin saavuttuaan Velitski kertoo olleensa aluksi innoissaan uudesta ympäristöstä, kunnes eräänlainen kulttuurishokki palautti hänet maan pinnalle. Nyttemmin Velitski on oivaltanut, että hän ei voi muuttaa Venäjää, vaan hänen itsensä on sopeuduttava vallitsevaan ympäristöön.

– En ole kuitenkaan sitä mieltä kuten monet suomalaiset, että venäläisten kanssa ei pärjää, ellei jaksa nostella aamuöihin asti maljoja sekä jaella lahjoja oikealle ja vasemmalle. Olen lähtenyt siitä, että työasiat hoidetaan työasioina. Tällä konseptilla olen mielestäni pärjännyt aika hyvin eikä tällainen suhtautuminen ole estänyt ystävyyssuhteiden solmimista venäläisiin kollegoihin, Velitski vakuuttaa.

Monenlaisiin asioihin on Pietarissa pitänyt tottua. Kuten esimerkiksi siihen, että naisia ei kätellä. Korkea-arvoiset viranomaiset ovat suhtautuneet Suomesta tulleeseen naispuoliseen yhteyssyyttäjään korrektisti, joskin aluksi yleensä testataan, tajuaako suomalainen ylipäänsä asioista mitään. Kun huomataan, että vastapuolella on asiat tunteva ja osaava henkilö, on suhtautuminenkin kunnioittavaa.

Yhteydenpitoa ja seuraamista

Yhteyssyyttäjä Eija Velitskin työ koostuu rajat ylittävien oikeudenkäyntien järjestelyjen koordinoinnista, rikosoikeudellisten oikeusapupyyntöjen toimittamisesta sekä yhteydenpidosta paikallisiin syyttäjä- ja lainvalvontaviranomaisiin. Kun suomalainen on osallisena vähänkin merkittävämmässä oikeusjutussa Venäjällä – joko uhrina tai syytettynä – seuraa Velitski juttua viran puolesta.

– Aika hyvin venäläiset viranomaiset pitävät minut ajan tasalla, jos oikeudenkäynnissä on suomalainen osapuolena. Muutenkin saan helposti yhteyden asemamaani korkeisiinkin virkamiehiin ja tapaamiset järjestyvät.

Velitskin tehtäviin kuuluu myös yhteydenpito Suomen oikeus- ja lainvalvontaviranomaisiin. Niinpä Keskusrikospoliisi saattaa pyytää hänet mukaan tapaamisiin tutkinnan aikana. Joskus Velitskiä pyydetään hankkimaan lisäselvityksiä Venäjän viranomaisilta sen jälkeen, kun esitutkinta Suomessa on tehty.

– Varsinaisen oikeusmurhan kohteeksi en ole nähnyt kenenkään suomalaisen täällä joutuneen. Tuomiot ovat olleet aika hyvin perusteltuja silloin, kun kysymyksessä on valtakunnanrajat ylittävä juttu. En ole myöskään havainnut, että suomalaiset olisivat saaneet kansalaisuutensa takia täällä erityiskohtelua, sen paremmin myönteisessä kuin kielteisessäkään mielessä. Samoissa ankeissa oloissa he joutuvat istumaan tutkintavankeutensa kuin venäläisetkin.

Joskus venäläinen tuomari saattaa pyytää yhteyssyyttäjä Velitskiä osallistumaan jopa jutun valmisteluun. Häneltä saatetaan pyytää myös kirjelmää.

– Ei siinä mitään, kyllähän minä osallistun jos pyydetään. Täällä ei välttämättä aina tunneta niitä kansainvälisiä sopimuksia, joissa Venäjä on mukana. Esimerkiksi rahanpesusopimus on tällainen. Silloin on vain hyvä, jos pääsen jättämään juttuun puumerkkini.

Raiskausjutussa joutuu painamaan päälle

Oikeudenkäynti Venäjällä saattaa olla erilainen prosessi kuin Suomessa. Yhteyssyyttäjä Eija Velitski ottaa esimerkiksi raiskausjutut, joissa on muutaman kerran ollut uhrina suomalainen.

– Täällä raiskausta ei meinata millään ottaa vakavana rikoksena. Siinä saa painaa tosissaan päälle, jos aikoo saada syyllisen tuomiolle. Kerran kovan väännön jälkeen suomalaisen uhrin raiskannut mies sai neljän ja puolen vuoden tuomion. Vaikutti siltä, että tokkopa hän olisi saanut mitään, ellei jutussa olisi ollut ulkopuolista valvontaa.

Raiskauksia ei edelleenkään Venäjällä läheskään aina ilmoiteta miliisille. Eikä miliisi lähde kaikkia juttuja tutkimaan. Naisiin kohdistuvissa seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksissa nousevat esille kulttuurierot. Tällaisia rikoksia ei pidetä siinä määrin paheksuttavina kuin Suomessa.

Velitski kertoo törmänneensä myös korruptioon oikeusjuttujen yhteydessä. Yhtäkkiä syyttäjä tai tuomari ovat ”menettäneet mielenkiintonsa” juttuun. Kysymyksiä herää myös, kun näkee esitutkinta- tai tuomariviranomaisten ajelevan loistoautoilla tai asuvan hulppeissa taloissa.

Henkilösuhteet ratkaisevat

Sellaisen havainnon Eija Velitski on Venäjällä viettämiensä vuosien aikana tehnyt, että henkilösuhteet ratkaisevat paljon. Niinpä toimivat suhteet korkeisiin viranomaisiin niin oikeuslaitoksessa kuin tutkintapuolellakin ovat tärkeitä.

– Olen järjestänyt täällä seminaareja eri järjestäytyneen rikollisuuden aloista, kuten huumeista, talousrikollisuudesta ja ihmiskaupasta. Mukana on ollut viranomaisia niin Suomesta kuin Venäjältäkin. Ilokseni olen saanut havaita, että näitä seminaareja on toivottu lisää. Mitä enemmän naapurimaiden viranomaiset kohtaavat toisiaan, sitä vähemmän jää sijaa ennakkoluuloille.

Velitski pitää hyvänä asiana, että Venäjäkin saa nyt yhteyssyyttäjän. Tämän jälkeen kollegat voivat yhdessä setviä rajat ylittäviä oikeusjuttuja.

– Onhan Venäjän federaation syyttäjänvirastossa tähänkin asti ollut Suomen asioiden hoitaja, jonka kanssa olen ollut yhteistyössä. Mutta kyllä kuviot selkiytyvät, kun naapurikin saa oman yhteyssyyttäjänsä.

Vastavuoroisuus on kansainvälisissä asioissa tärkeä periaate. Se ei kuitenkaan aina toimi symmetrisesti. Kun suomalaiset vangit hakevat innokkaasti siirtoa venäläisestä vankilasta Suomeen, ei päinvastaista liikennettä juuri esiinny. En muista tapausta, että Suomessa istuva venäläinen vanki olisi käyttänyt oikeuttaan tulla siirretyksi Venäjän vankilaan, Velitski sanoo.