Elina Pirjatanniemi: Ihmisoikeudet ovat arkipäiväistyneet

– Tutkijoiden ohjauskeskustelut ovat parhaimmillaan mahtavia, lähes elämää suurempia hetkiä, Elina Pirjatanniemi sanoo.

Pirjatanniemi tunnetaan työmyyränä ja värikkäänä persoonana. Hän on hyvä suustaan. Pykälöikäämme.

1. luku: Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Suurin unelmani oli hakea Teatterikorkeakouluun. Se jäi kuitenkin tekemättä.

2 §. Valaistuminen. Ajauduin juristiksi mutkan kautta. Hakeuduin aikoinaan Åbo Akademin yhteiskuntatieteelliseen opiskellakseni kansainvälistä oikeutta ja valtio-oppia. Halusin tuolloin diplomaatiksi. Melko pian kuitenkin tajusin, että oikeus on juttuni. Hurahdin oikeustieteeseen täysin ja hain myös Turun yliopiston oikeustieteelliseen.

2. luku: Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Perustuslaki. Kaiken kivan alku ja juuri.

2 §. Kamala laki. Valtioneuvoston asetus traktoreiden, niiden perävaunujen ja traktoreilla vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden EY-tyyppihyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen muuttamisesta.

Tomppeli juristi on itsepintainen jumittaja, joka ei näe metsää puilta.

3. luku: Lakimiehistä eliölajina

1 §. Taitava juristi. Taitavalla juristilla on hyvä oikeudellinen mielikuvitus ja kyky nähdä asiat monesta näkökulmasta. Selkeä ulosanti on samoin tärkeää.

2 §. Tomppeli juristi. Tomppeli juristi on itsepintainen jumittaja, joka ei näe metsää puilta.

4. luku: Ihmisoikeuksista

1 §. Ilon aihe. Nuoret ovat muuttuneet tietoisiksi oikeuksistaan. Ihmisoikeuksista keskustellaan yhteiskunnassa ylipäätään paljon, ne ovat arkipäiväistyneet hyvällä tavalla.

2 §. Murheen paikka. Murehtimisen paikkoja riittää. Kansainvälisen oikeusperustaisen järjestelmän kyseenalaistaminen on suurimpia riskejä. Keskustelussa ihmisoikeuksista unohtuu toisinaan, että kyse on oikeudellisesti sitovista normeista.

On antoisaa tarjota asiantuntemuksensa suoraan lainsäätäjän käyttöön.

5. luku: Valiokuntavierailuista

1 §. Antoisinta. Vierailen eduskunnan valiokunnissa silloin tällöin. On antoisaa tarjota asiantuntemuksensa suoraan lainsäätäjän käyttöön.

2 §. Ankeinta. Valiokuntakuulemisen muodot ovat melko vanhakantaisia. Uudistaisin tapaa kuulla asiantuntijoita.

6. luku: Perustuslakivaliokunnasta

1 §. Fundamentalistit – onko heitä? En jaksa tätä keskustelua enää, se on ad hominem -väritteistä höttöä, joka ei vie mihinkään.

2 §. Nihilistit – onko heitä? Tottahan heitäkin löytyy. Toivottavasti ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnasta tai sen asiantuntijakunnasta.

7. luku: Professorin työstä

1 §. Ihaninta. Professorin työssä keskeistä on toisten ihmisten projektien tukeminen. Ohjauskeskustelut ovat parhaimmillaan mahtavia, lähes elämää suurempia, hetkiä. Ihania ovat myös ne hetket, jolloin uppoutuu jonkin oikeudellisen pähkinän pohtimiseen niin, että unohtaa kaiken muun ympärillään.

2 §. Inhottavinta. Luovan työn jatkuva keskeytyminen yliopiston hallinnollisten rutiinien ylläpitämiseksi on inhokki numero yksi. Itsepalvelumentaliteetti raivostuttaa myös. Töiden tehostamiseen suunnitellut prosessit ja sovellutukset tunnistavat liian harvoin tämän työn luonteen. Sitten sählätään.

Opiskelijat ovat kiinnostuneita maailmanlaajuisista kysymyksistä, heillä on palo parantaa maailmaa.

8. luku: Opiskelija-aineksesta

1 §. Hyvä trendi. Opiskelijat ovat kiinnostuneita maailmanlaajuisista kysymyksistä, heillä on palo parantaa maailmaa.

2 §. Huono trendi. Tiukat rajat opintoajoissa, jatkuva suorituspaine, liiallinen opintojen ohella työskenteleminen ja opiskelijoiden tiukka taloustilanne rapauttavat yliopiston ideaa yhteisönä, jossa tehdään muutakin kuin suoritetaan opintokokonaisuuksia. Opiskelijoita en tästä syytä.

9. luku: Omasta urasta

1 §. Makein voitto. Olen ollut onnekas, sillä urapolkuni on ollut melko sujuva. Akateemisessa maailmassa meriitit ratkaisevat, mutta ajoitus on myös tärkeä. Loistavatkin tutkijat saattavat olla vuosia epävarmoissa työsuhteissa, koska vakipaikat ovat täynnä. Paikan avautuminen oikeaan aikaan voi olla sattumasta kiinni.

2 §. Karvain tappio. Ainahan se ottaa pannuun, kun tutkimushakemus tai julkaisu jää rannalle. Mutta nämä pettymykset kuuluvat työnkuvaan.

10. luku: Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Mustapippuri.

2 §. Herkkuruoka. Joku äitini tekemä kotoinen juttu.

3 §. Paras juoma. Tummapaahtoinen vahva kahvi.

4 §. Kaunein kukka. Orkidea. Ärsyttävän vaikea hoidettava ja häkellyttävän kaunis.

5 §. Viehättävin väri. Vihreä.

6 §. Rakkain romaani. Tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Viime vuosina sydämeeni ovat jääneet Haniya Yanagiharan Pieni elämä ja Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa.

7 §. Inspiroivin oikeudellinen teos. Thomas Wilhelmsson, Senmodern ansvarsrätt.

8 §. Esikuva. Vastaan tähän Paula Vesalan sanoin: Mul ei oo lapsuudensankarii. Ihailen monia ihmisiä.

9 §. Elämän tarkoitus. Elämä itsessään on luultavasti elämän tarkoitus.

10 §. Motto. Elämä on liian lyhyt.