Juristien täydennyskoulutus on pitkälti kunkin alan lakimiesten ja työnantajien vastuulla. Esimerkiksi syyttäjät ja tuomarit saavat laadukasta ja kattavaa koulutusta. Toisaalta monella sektorilla koulutuksen tarjonta ja markkinointi on hajanaista.
Niin tärkeää kuin jatkuva kouluttautuminen onkin oikeusjärjestyksen ja työelämän vaatimusten muuttuessa, moni juristi on jäänyt vaille osuvaa täydennyskoulutusta. Myöskään oikeustieteellisten tiedekuntien yhteistyömahdollisuuksia ei ole hyödynnetty kylliksi.
Täydennyskoulutuksen puutteita on nyt alettu paikata. Tiedekunnat kehittävät opetusministeriön myöntämän erillisrahoituksen avulla juristeille entistä laadukkaampaa ja kattavampaa täydennyskoulutusta. Hanketta ohjaavat professorit Kimmo Nuotio ja Ari Saarnilehto sekä koulutuspäällikkö Sauli Mäkelä.
Portaali tietoa jakamaan
Hankkeessa rakennetaan juristien täydennyskoulutukselle oma internet-portaali. Kimmo Nuotio korostaa portaalin tärkeyttä.
– Portaalista juristi voisi hakea juuri omia tarpeitaan vastaavaa koulutusta. Esimerkiksi perheoikeudellinen tai vaikkapa Tampereella toteutettava koulutus löytyisi vaivattomasti.
Portaalin ansiosta kaikki koulutustarjonta löytyisi yhdestä paikasta. Tähän asti kukin koulutuksen tuottaja on tiedottanut omista tilaisuuksistaan. Sopivan koulutuksen löytäminen on ollut toisinaan vaivalloista ja sattumanvaraista.
– Jatkossa useiden koulutuskalentereiden selaamisen voi lopettaa, lupaa Nuotio.
Portaalia voidaan käyttää paitsi markkinointi- ja tiedotuskanavana, myös koulutuksen toteuttamisen välineenä. Portaaliin liitettävien etäopiskelutekniikoiden mahdollisuudet selvitetään tarkasti.
Portaali rakennetaan näillä näkymin Turun yliopiston Iuristin-virtuaalitiedekunnan yhteyteen. Ari Saarnilehto korostaa, että juuri tällaisin tavoin tiedekuntien vahvuudet koituvat koko lakimieskunnan hyväksi.
– Iuristin on jo monelle juristille tuttu ja toimivaksi osoittautunut väline, joten portaali on mielekästä liittää siihen.
Asiakaslähtöisyys
Tiedekunnissa on nähty selvästi, kuinka erilaisia lakimiessektorien tarpeet ovat. Jos syyttäjät tai tuomarit voivatkin irrottautua useamman päivän kestäviin koulutuksiin, asianajajille tämä olisi mahdotonta.
– Käärmettä ei saa ajettua pulloon väkisin, vaan koulutus pitää virittää käyttäjien tarpeisiin, korostaa Ari Saarnilehto.
Tarkoitus on siis tarjota kullekin lakimiesryhmälle niin sisällöltään kuin toteutukseltaankin sopivaa koulutusta. Lyhytkestoisten täsmäkoulutusten ohella kehitetään systemaattisempia ja pitkäkestoisempia kokonaisuuksia. Koulutukset suunnitellaan alusta pitäen kiinteässä yhteistyössä lakimiesjärjestöjen kanssa.
– Myöskään työnantajia ei sovi unohtaa, painottaa Saarnilehto. He vastaavat työntekijöidensä osaamisesta ja myös usein kustantavat koulutusta.
Asiakaslähtöisyys on hankkeen elinehto myös sikäli, että täydennyskoulutuksen tulee olla tiedekunnille taloudellisesti kannattavaa. Hankkeessa pyritään yhä vahvemmin siihen, että koulutuksen tilaaja voisi asioida vain yhden tahon kanssa. Tiedekuntien välisellä yhteistyöllä huolehdittaisiin siitä, että kutakin koulutusta suunnittelemaan ja toteuttamaan saadaan parhaat mahdolliset osaajat.
Monialaista osaamista
Moni juristi tarvitsee työssään rutkasti muutakin kuin juridista osaamista. Hanketta valmisteltaessa on käynyt selväksi, että esimerkiksi ura-, kieli- ja johtamiskoulutukselle olisi paljon kysyntää. Myös näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan.
– Tiedekuntien anti voisi olla ei-juridisen opetuksen nivomisessa juristien erityistarpeisiin ja oikeudelliseen koulutukseen, toteaa Sauli Mäkelä.
Myös juridisen arkityön teoreettisen perustan päivittämiseen on tarkoitus panostaa. Esimerkiksi oikeuslähdeoppien muutokset on syytä ymmärtää mitä moninaisimmissa juristiammateissa, joskin näiden teemojen opiskelussa on omat haasteensa.
– Yleinen puhe teorian ja käytännön vuoropuhelusta koetaan helposti vieraannuttavaksi, tunnustaa Nuotio.
Tutkinto-opetuksen hyvät kokemukset teoreettisten teemojen ongelmalähtöisestä, käytännön pulmiin kytketystä oppimisesta antavat kuitenkin Saarnilehdolle aihetta optimismiin.
– Juristit ovat kyllä valmiita myös teoreettisten kysymysten pohdintaan, kunhan heidän arkikokemustaan arvostetaan eikä aleta julistaa kateederilta yksioikoisia totuuksia.
Ylipäätään täydennyskoulutuksessa nähdään tärkeäksi hyödyntää niin yliopistojen teoreettisempaa kuin eri alojen juristien käytännöllisempääkin osaamista. Myös täydennyskoulutuksen ja tieteellisten jatko-opintojen raja-aitaa pyritään madaltamaan.
Laatu ja valtakunnallisuus
Yliopistoissa opetuksen ja oppimisen laatu – tai pikemminkin sen systemaattinen, näkyvä varmistaminen – on käynyt yhä tärkeämmäksi. Laatuajattelulla on annettavaa myös täydennyskoulutuksessa.
– Vaikka laatupuheessa piilee myös itseisarvoisen paperinpyörittelyn vaara, itse asiaa ei käy kiistäminen, huomauttaa Mäkelä.
Täydennyskoulutuksen laatua voidaan parantaa lopulta varsin yksinkertaisesti. Jo tiedekuntien yhteistyön tehostuminen ja kunkin alan parhaiden opettajien voimavarojen yhdistäminen koituu koulutuksen käyttäjien hyväksi.
Hanke osoittaakin tiedekuntien tunnustavan, että ne kantavat suhteessa juristikuntaan yhteisvastuun täydennyskoulutuksesta.
– Täydennyskoulutuksen aito valtakunnallisuus on tärkeää myös koulutuksen saavutettavuuden takaamiseksi, muistuttaa Mäkelä.
Hankkeen edistymisestä tullaan tiedottamaan jatkossa muun muassa Lakimiesuutisten sivuilla.
Suunnittelija Sampo Mielityinen (sampo.mielityinen@helsinki.fi).
