Tuomarin on tunnettava laki, osattava ammattinsa, mutta se ei ole dygd. Tuomarin ensimmäinen dygd on, että hän käsittelee jutut ennakkoluulottomasti. Mutta se on mahdotonta. Ihminen kasvaa ennakkoluuloihin. Kasvamme tiettyjen vanhempien lapsina, saamme koulussa ideologisen kasvatuksen (jota emme sellaiseksi ymmärrä) ja kielikin vaikuttaa – tuomarin toimeen ehdittyä ihmisen asenteet ovat suuresti ennalta määräytyneet. Selvimmin tämän havaitsee kun työskentelee toisessa kulttuurissa. Hindun ja muslimin asenteet ovat peruskysymyksissä toiset kuin kristityn.
Miten siis ennakkoluulottomuus on mahdollista? Ajattelemalla itsenäisesti ja tunnistamalla ennakkoluulonsa.
Ihmisen toimintaa ohjaavat halut, toiveet ja tunteet; ne ohjaavat kantajan ja vastaajan, syyttäjän ja syytetyn toimintaa. Suomen poliisi ja syyttäjät ovat toki erinomaisia, mutta tuomarin on tuumittava, olisivatko ennakkoluulot tässä tapauksessa kuitenkin johtaneet väärään arvioon. Kun katsoo asiaa aina samasta näkökulmasta, se muokkaa asennetta; erityisesti syyttäjän riski.
Ennakkoluulottomuuden saavuttaminen edellyttää elettyä elämää, kokemusta. Siksi tuomariksi nimittämisen alaikärajaksi sopisi 45 vuotta.
Tuomarin toinen dygd on puolueettomuus. Se ei ole itsenäinen, riippumaton asia: julmin tyranni voi olla puolueeton, yhtä julma kaikkia kohtaan.
”Tahdon tehdä ja teen kaikissa tuomioissa oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen lain ja laillisten sääntöjen mukaan” kuvataan tuomarin valassa. Puolueettomuudella on siis pohja: laki ja sen tulkinta. Puolueettoman tuomarin on oltava puolueellinen lain hyväksi, vain silloin hän voi olla puolueeton.
Puolueeton on osapuolten ”yläpuolella”, tuomari samoin kuin vanhemmat, opettajat ja esimiehet. Puolueettomuus edellyttää jonkin säännön tai säännöstön tunnustamista, tuomarin on tunnustettava lain ja oikeusperiaatteiden pätevyys, hän on puolueeton niiden pohjalta. Hän ei ole puolueeton niiden suhteen.
