Ennakoitavuus vs. tapauskohtainen oikeudenmukaisuus

Vahingonkorvausoikeuden tehtävänä on päättää siitä, kenen kannettavaksi vahingoista aiheutuvat negatiiviset seuraukset jäävät. Suomen vahingonkorvauslain mukainen korvausjärjestelmä on pääpiirteissään selkeä: ensin määritetään, minkä lajinen vahinko on aiheutunut, ja sen jälkeen arvioidaan, täyttyvätkö vahingonkorvauslaissa sen korvaamiselle asetetut edellytykset.

Selkeyden kääntöpuolena on kuitenkin järjestelmän joustamattomuus, joka voi yksittäistapauksissa johtaa kohtuuttomiin ja jopa oikeustajua loukkaaviin lopputuloksiin.

Tunnetuimpana esimerkkinä tästä voi mainita ns. Jammu Siltavuoren tapauksen KKO 1991:146, jossa mies murhasi kaksi kahdeksanvuotiasta tyttöä ja poltti heidän ruumiinsa surmateon jälkeen. KKO hylkäsi äitien kärsimyskorvausta koskevat vaatimukset lakiin perustumattomina, koska korvausta voitiin tuomita vain välittömälle vahingonkärsijälle, ei kolmansille henkilöille, joiksi äidit katsottiin.

Vaikka se ei lasten äitejä lohduta – sikäli kuin tuossa tilanteessa olevia vanhempia korvaus ylipäätään lohduttaa – ratkaisu johti lainmuutokseen, joka mahdollistaa surmatun läheisille tuomittavan kärsimyskorvauksen.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen (2020) mukaan vanhemmalle lapsen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä tuomittava korvaus on 3 000–12 000 euroa, mikä on kansainvälisellä mittapuulla hyvin vähän.

Suomalainen alhainen korvaustaso herättää ihmetystä kansainvälisissä seminaareissa.

Suomalainen alhainen korvaustaso herättääkin ihmetystä kansainvälisissä seminaareissa. Monien muiden maiden korvaustapaukset puolestaan hämmästyttävät suomalaista.

Eurooppalaisessa vahingonkorvausoikeuden seminaarissa esiteltiin muun muassa tapaus, jossa pankin asiakas sai 1 994 euron korvauksen kolme vuotta kestäneen posttraumaattisen stressireaktion vuoksi, kun pankki oli vahingossa lähettänyt hänelle pantin realisoinnista ilmoittavan kirjeen. Tosiasiassa henkilö ei ollut antanut panttia, ja pankki oli kahden päivän kuluttua oikaissut virheensä ja pyytänyt anteeksi.

Koronatartuntaa pelänneelle ja itsensä testiä tekemättä viikoksi eristäneelle henkilölle oli puolestaan tuomittu 250 euron korvaus toisen henkilön yskäistyä häntä kohden.

Monissa maissa tuomitaan suuria korvauksia myös sikiön terveydentilaa koskevien virhearvioiden vuoksi.

Monissa maissa tuomitaan suuria korvauksia myös sikiön terveydentilaa koskevien virhearvioiden vuoksi. Eräässä brittiläisessä tapauksessa äidille korvattiin lapsen hemofiliasta aiheutuneet kustannukset tämän väitettyä, että hän olisi abortoinut sikiön, jos olisi tiennyt sairaudesta. Miltäköhän lapsesta mahtoi tuntua oikeudenkäynnin aikana?

Suomalainen tarkoin määritelty korvauksen peruste luo ennakoitavuutta ja tukee siten oikeusturvaa sekä ihmisten ja yritysten toimintavapautta. Modernin korvausoikeuden periaatteita otetaan huomioon antamalla tapauskohtaisesti merkitystä myös vahinkotilanteelle sekä vahingonaiheuttajan ja vahingonkärsijän asemalle, toiminnalle ja olosuhteille kokonaisuudessaan.

Myös perus- ja ihmisoikeudet huomioon ottavalla laintulkinnalla pyritään välttämään kohtuuttomia lopputuloksia.

Vahingonkorvauslaki on ollut voimassa kohta 50 vuotta. Odotan mielenkiinnolla julkisyhteisön korvausvastuuta selvittävän työryhmän ehdotusta, joka annettaneen marraskuussa.

Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi