Korkeimman oikeuden taidehankintoihin kuuluu taiteilija Elina Luukasen hienostunut grafiikan teos Ennen istuntoa (2005), joka kuvaa täysistuntosalia. Sali on entinen eversti Standertskjöldin yksityisasunnon juhlasali. Korkein oikeus tilasi vedoksen yksinoikeudella muistolahjaksi muun muassa kansainvälisiä arvovieraita varten. Aloitteen teoksen hankinnasta teki silloinen korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevón. Hänen toivomuksenaan oli, että teoksen tulisi kertoa antajastaan. Koska korkeimmassa oikeudessa oli jo entuudestaan taidegraafikko Elina Luukasen töitä, taiteilija valittiin teoksen tekijäksi. Hänet tunnettiin taidokkaana vanhojen, arvokkaiden sisätilojen kuvaajana.
Oikeusmiljöön kuvaamisen taiteilija koki mieluisaksi tehtäväksi. Opiskellessaan taidehistoriaa hän valitsi proseminaariesitelmän aiheeksi Vanhan Vaasan hovioikeudentalon (1967).
– Oikeus on jotain korkeampaa, se tulee viime kädessä Jumalalta. Oikeus on myös arkkitehtuuria, taiteilija kertoi appensa Niilo Luukasen sanoneen.
Niilo Luukanen toimi aikanaan korkeimmassa oikeudessa oikeusneuvoksena ja myös Helsingin kaupungin oikeuspormestarina.
Taiteilija valitsi korkeimman oikeuden tiloista kiintoisimmat kohteet teostensa aiheiksi. Hän valmisti kolme ehdotusta, joista korkein oikeus päätti tilata Ennen istuntoa -aiheisen vedossarjan ja siitä kaikkiaan 80 kappaletta. Teoksen maksoi korkein oikeus. Kahdesta muusta ehdotuksesta, Sisäpihalle (2005) sekä Avoimet ja suljetut (2005), se osti arkistoonsa molempia 10 kappaletta 80 vedoksen sarjasta. Seuraavana vuonna korkein oikeus osti vielä yhden työn Näköalahuone (2006) ja sitä 25 kappaletta 100 vedoksen sarjasta. Kaikki vedokset on kuvattu korkeimman oikeuden tiloista. Grafiikanpaja Himmelblau Tampereelta toimi Luukasen teosten välittäjänä ja myyjänä ja Himmelblaun Janne Laine teosten vedostajana.
Ennen istuntoa -teosta on sittemmin jaettu onnittelulahjana ja sitä on myös lahjoitettu vierailujen yhteydessä oikeusviranomaisille kotimaassa ja ulkomailla. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa (Högsta domstol) on teoksen ensimmäinen vedos. Kaikista Luukasen neljästä vedoksesta on sijoitettu kappaleet korkeimman oikeuden tiloihin.
Ovi on odottavasti auki – istunto voi alkaa
Ennen istuntoa -teos avaa arvokkaan ja tunnelmallisen näkymän täysistuntosaliin eli plenumsaliin. Täysistuntosalissa kaikki on valmista ja istunto voi alkaa. Taiteilija on kuvannut näkymän viereisen istuntosalin avoimesta ovesta. Täysistuntosalista ovi on edelleen auki presidentin työhuoneeseen. Interiöörin arkkitehtoniset elementit ja sisustuksen yksityiskohdat ovat tarkasti kuvatut.
Teoksessa näkyy viitteellisesti osa istuntosalin tyylikästä empirekalustoa. Pöydän päädyssä on puheenjohtajan korkeaselustainen istuin ja ympärillä rivi jäsenten tuoleja. Pöydälle on asetettu valmiiksi istunnossa käsiteltäviä asiakirjoja, jotka voivat symboloida esimerkiksi ylintä tuomiovaltaa ja korkeimman oikeuden tärkeää tehtävää ennakkopäätöstuomioistuimena. Taiteilija ei halua kuitenkaan puhua kuvan sisällöistä. Hän antaa katsojalle vapaan tulkinnan. Pöydän yllä on valoa säteilevä kristallikruunu. Valonkäsittely varjoineen ja heijastuksineen onkin taiteilijan vahvuuksia. Takaseinällä häämöttävä muotokuva ikään kuin muistuttaa henkilöistä, jotka kohta saapuvat paikalle. Taiteilija ei tietoisesti kuvaa aikaa. Hänen töitään katsellessa tulee kuitenkin tunne, kuin ihminen olisi niistä juuri poistunut tai kohta saapumassa paikalle, niin kuin tässä teoksessa. Interiöörin pienet yksityiskohdat, esineet ja niiden sijoittelu kuvassa, toimivat viestinä henkilöiden olemassaolosta ja ajasta. Muotokuva muistuttaa myös toiminnan jatkuvuudesta.
Yleensä Luukasen kuvien lähtökohdat ovat visuaalisia muistikuvia, mutta harvoin todellisia olemassa olevia rakennuksia, tiloja tai esineitä. Ennen istuntoa -teos on kuitenkin todenmukainen esitys korkeimman oikeuden täysistuntosalista. Joitain pieniä yksityiskohtia on muutettu sommitelmallisista syistä.
Taiteilija on onnistunut teoksessa saavuttamaan oikeuden näyttämön hienon hiljaisen ja arvokkaan tunnelman tarkan mittakaavan, harkittujen kuvaelementtien sommittelun ja hillityn väriskaalan sekä herkän valonkäsittelyn ansiosta. Ennen istuntoa -teos on saajalleen kaunis muisto, joka kertoo antajastaan.
Elina Luukanen taidegraafikkona
Marja Elina Luukanen (s. 1941 Helsinki) on suomalaisen taidegrafiikan keskeisiä edustajia. Elina Luukanen opiskeli aluksi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla 1961–64 ja lisäksi Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella 1965–68. Hän suoritti myös taidehistorian opintoja ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi keväällä 1970. Toimiessaan äitinsä taidegraafikko ja -maalari Lea Ignatiuksen avustajana hän kiinnostui taidegrafiikasta. Grafiikka muotoutui opinnoiksi taideteollisessa oppilaitoksessa Pentti Kaskipuron oppilaana 1970–74, ja sitten Aukusti Tuhkan työhuoneella 1975 Berliinin taideakatemian opettajan Arndt Maibaumin johdolla.
Luukanen aloitti metalligrafiikan tekemisen 1970-luvun alussa mustavalkografiikalla. Hän alkoi kuitenkin pian tehdä värillistä grafiikkaa. Luukanen tunnetaan ennen muuta hienostuneena vanhojen rakennusten tunnelmallisten sisätilojen, pihojen, porttien, puutarhojen ja katunäkymien kuvaajana. Salit, huoneet, portaikot ja kirjastot kauniine ikkunoineen ja koristekuvioitune oviaukkoineen sekä interiöörit yksityiskohtaisine esineineen ovat Luukaselle tyypillisiä aiheita. Hän avaa usein näkymän tilasta toiseen ja jopa kolmanteen, sisältä ikkunasta pihalle tai kadulle ja sieltä taas sisälle. Taiteilija muuntelee ja yhdistelee näkymiä.
Luukasen teoksia on lukuisissa merkittävissä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa. Tuotantoa on esitelty laajasti sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänet palkittiin ensimmäisessä Graphica Creativassa Jyväskylässä 1975 parhaana suomalaisena taiteilijana ja Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1988. Hänelle on myönnetty Valtion pitkäaikainen taiteilija-apuraha 1994–2004 ja Valtion taiteilijaeläke 2005. Hän on asunut vuodesta 2001 Helsingin Etu-Töölössä, johon hän muutti Kauniaisista. Hänellä on myös erillinen työhuone Töölössä.
Korkeimman oikeuden toimitilat
Kustaa III perusti Yhdistys- ja vakuuskirjalla vuonna 1789 Ruotsin valtakunnan korkeimman oikeuden, joka toimi Tukholman kuninkaallisessa linnassa. Sittemmin Suomen hallituskonseljin (vuodesta 1816 Keisarillisen Suomen senaatin) oikeusosasto määrättiin maamme korkeimmaksi oikeusasteeksi. Turussa oikeusosasto toimi vuosina 1809–1819 porvaristalossa, niin sanotussa Rothstenin talossa. Oikeusosasto aloitti vuonna 1819 toimintansa uudessa pääkaupungissa Helsingissä väliaikaisissa tiloissa kauppias Jegor Uschakoffin talossa (Pohjoisesplanadi 19). Vuonna 1822 oikeusosasto muutti senaatin omaan rakennukseen (nykyinen Valtioneuvoston linna), jossa se toimi vuodesta 1918 Suomen korkeimpana oikeutena aina vuoteen 1934.
Korkein oikeus muutti vuoden 1934 alussa nykyiseen päärakennukseensa eli eversti Standertskjöldin taloon (alkuaan satamakapteeni Castegrenin talo, valmistunut 1816), joka sijaitsee osoitteessa Pohjoisesplanadi 3. Ylimmässä kerroksessa toimi korkein hallinto-oikeus. Valtio osti vuonna 1978 Pantti Osakeyhtiön kiinteistön talon viereiseltä tontilta, Helenankatu 3:sta, muutettavaksi lisätiloiksi. Korkeimman hallinto-oikeuden muutettua vuonna 1984 Fabianinkatu 15:n vanhaan radiotaloon, korkein oikeus sai koko Pohjoisesplanadi 3:n käyttöönsä. Lisäksi sille kunnostettiin viereinen Helenankatu 3:n rakennus.
Korkeimman oikeuden toimitilat kokonaisuudessaan muodostuvat Pohjoisesplanadin ja Helenankadun puoleisista, alun perin erillisistä rakennuskomplekseista sekä näiden väliin jäävästä, vuonna 1982 valmistuneesta kolmikerroksisesta uudisrakennuksesta, johon on sijoitettu esittelijöiden ja toimistohenkilökunnan työtiloja.
Päärakennus edustaa uusrenessanssia. Se uudistettiin perusteellisesti Frans A. Sjöströmin laatiman suunnitelman mukaan vuonna 1883, jolloin se sai nykyisen ulkomuotonsa ja -asunsa. Päärakennuksessa sijaitsevat istuntosalit ja presidentin työhuone. Siellä on myös oikeusneuvosten työhuoneita ja hallinnollisia tiloja. Aulatiloissa on korkeimman oikeuden vanhaan kirjastoon kuuluvia kokoelmia. Toisessa kerroksessa ovat juhlava täysistuntosali ja istuntosali sekä presidentin työhuone. Toimitilojen viimeisin peruskorjaus ja sisätilojen restaurointi valmistuivat kesäkuussa 2009 korkeimman oikeuden 200-vuotisjuhlien alla. Pääsuunnittelijana toimi arkkitehtitoimisto Timo Jokinen Oy.
Korkeimmalle oikeudelle on karttunut itsenäisyyden aikana merkittävä muotokuvakokoelma. Täysistuntosalissa on korkeimman oikeuden presidenttien muotokuvat, joita on yhteensä 11. Muihin tiloihin on valtion taideteostoimikunta sijoittanut omia hankintojaan. Lisäksi on Valtion taidemuseon ja Suomen kansallismuseon kokoelmista deponoitu taideteoksia.
