Ensimmäinen vakivirka

Oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008 valmistuneella Corinna ­Tammenmaalla on edessään siirtyminen virkamieheksi oikeusministeriöön. Jos olisi uskominen hänen opiskeluaikoihinsa, ura voisi näyttää hyvinkin erilaiselta.

– Tein gradun rikosoikeudesta, sillä se kiinnosti minua eniten. Aikaa perehtymiseen riitti, sillä opiskeluni venyivät­ 11 vuoden mittaiseksi: tuona aikana perheeseen syntyi kaksi poikaa, esikoinen­ aika pian opintojen aloittamisen jälkeen, Tammenmaa kertoo ja naurahtaa, että kovin kauaksi hän ei ole elämässään tainnut päästä: kotikunta Kirkkonummi on myös hänen syntymäkuntansa.

Istuntosali opetti paljon

Valmistumisensa aikoihin Tammenmaa oli töissä poliisilla, projekti­sihteerinä talousrikosten esikäsittely-­yksikössä. Projektin päätyttyä hän siirtyi jo ennestään tuttuun taloon Arkadianmäelle RKP:n lainsäädäntö­sihteerin tehtäviin. Vuonna 1997 Tammenmaa oli ollut Eva Biaudetin eduskunta-avustaja – ensimmäisten avustajien joukossa.

– Mutta Ruotsalainen eduskuntaryhmä on eri asia kuin Ruotsalainen kansanpuolue. Eduskuntaryhmään kuuluu myös Ahvenanmaan edustaja hänen puoluetaustastaan riippumatta, kaksikielinen Tammenmaa selventää.

Pari vuotta myöhemmin Tammenmaa siirtyi takaisin lähtöruutuun ja töihin Asianajotoimisto Heikki ­Lampela Oy:hyn.

– Pesti tosin meinasi jäädä kovin lyhyeksi. Olin ollut töissä vasta kolme päivää, kun sain soiton Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin­ erityisavustajan sijaiseksi. Loppujen lopuksi olin siinä kohtaa Lampelalla kolme kuukautta, mutta palasin vielä takaisin sijaisuuden ­päätyttyä.

Ajastaan rikosasianajajana Tammenmaa kertoo sekä oppineensa että pitäneensä paljon.

– Hoidin isojakin rikosjuttuja itsenäisesti. Yhteiskunta voi joskus näyttäytyä hyvin erilaisena kuin mihin itse on tottunut – se voi olla kova paikka, mutta myös opettavainen. Puolustusasianajajana oli tärkeää myös muistaa, että vaikka tapaus olisi suuremmassa mittakaavassa pieni, asiakkaalle se on aina iso asia.

Istuntosaleissa Tammenmaa oppi pitämään pintansa. Erityisavustajana hänen tehtävänään taas oli löytää konsensus.

– Politiikassa etsitään yhteistyössä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Olin tähän mennessä puurtanut paljon yksikseni. Nyt nautin siitä, että areenat olivat suuret ja asiat isoja.

Lakimiesliiton jäsenenä Tammenmaa tunnistaa edunvalvontatyössä samoja piirteitä.

– Liitto on tärkeä edunvalvoja ja asiantuntija. Jäsenenä nautin kollek­tiivisista hyödyistä ja tiedän avun ­olevan lähellä.

Pätkätöissä nelikymppiseksi

Monipuolista ja ennalta arvaamaton­takin matkaansa työelämässä ­Tammenmaa kuvaa toiveurakseen.

– Jokaisessa työssä on ollut hyvät puolensa, ja kaikki tehtävät ovat olleet minulle ammatillisesti tärkeitä. Joskus­ sanotaan, että luovia juristeja ei ole olemassa. Minä olen eri mieltä. On ollut huikeata huomata, kuinka ­paljon luovuutta voi juristin työssä hyödyntää, toki lainsäädännön puitteissa.

Nyt, neljänkympin korvilla, Tammen­maa on aloittamassa ensimmäisessä vakituisessa virassaan.

– Taidan olla aika tyypillinen ikäluokkani edustaja. Pätkätyöt ovat ­seuranneet toisiaan. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan koskaan ole ollut tilanteesta huolissani, sillä asiat ovat aina loksahtaneet paikoilleen.

Tammenmaalla oli hyvä työ Kuntaliitossa, mutta kun kieliasiainneuvoksen­ virka tuli hakuun, kiinnostus kävi ylivoimaiseksi. Viime keväänä hän tuli valituksi 42 hakijan joukosta.

– Uskon, että juristin taustalla sekä kaksikielisyydelläni oli tässä suuri merkitys, Tammenmaa pohtii.

– Hieman olen kuitenkin joutunut­ potemaan huonoa omaatuntoa, sillä ilmoitin jo työnhakuvaiheessa, että voin aloittaa työt vasta syksyllä. Oikeus­ministeriössä kuitenkin ­nähtiin tärkeänä, että pienten lasten vanhempien kanssa ollaan valmiita joustamaan.

Tammenmaa on kesän aikana jo käynyt tutustumassa uuteen työpaikkaansa.

– Minulla on vahva tunne, että tulen viihtymään siellä. Ja onhan oikeus­ministeriössä työskenteleminen ainakin minulle juristin työn täyttymys!

Tammenmaan nykyinen puoliso on kansanedustaja Mats Nylund. Miehen yhteiskunnallinen asema ja niin ikään kaksikielinen tausta pitävät huolen siitä, että keskustelut yhteiskunnallisista asioista eivät pääse katkolle ­kotonakaan.