Syyskuussa 2012 tuli kuluneeksi 120 vuotta siitä, kun suomalaiset sanomalehdet uutisoivat ensimmäisten naisopiskelijoiden aloittaneen oikeustieteen opinnot. Useat lehdet noteerasivat ”yliopiston lainopillisen tiedekunnan saaneen ensimmäiset naisylioppilaansa”, neidit Lucia Roseniuksen (1872–1939) ja Alie Humblen (1872–1951).
Nämä tiedekuntaan 20.9.1892 kirjautuneet naiset ovat kuitenkin jääneet huomiotta Suomen lakimieskunnan historiassa. Heidän sijaansa Agnes Lundell (1878–1936) on tullut tunnetuksi edelläkävijänä siitäkin huolimatta, että ennen häntä nelisenkymmentä naista oli aloittanut opintonsa lainopillisessa tiedekunnassa. Miksi?
Taloudellinen ahdinko ajoi lakiopintoihin
Yhteiskoulut olivat Suomessa uusi, konservatiivien mielestä jopa epäilyttävä ilmiö. Helsinkiläinen Läroverket för gossar och flickor, josta Lucia Rosenius ja Alie Humble olivat kirjoittaneet ylioppilaiksi keväällä 1891, oli Suomen ensimmäinen yhteiskoulu (perustettu 1883). Rakennuksessa sijaitsee nykyisin Designmuseo.
Rosenius ja Humble olivat kirjoittautuneet heti lakkiaisten jälkeen Helsingin yliopistoon, mutta useiden muiden naisten tavoin historiallis–filosofiseen tiedekuntaan. Silti he vaihtoivat runsasta vuotta myöhemmin tiedekuntaa.
Syitä ei voida varmasti tietää, mutta mahdollisesti naisten perheiden taloudelliset vaikeudet olivat tiedekunnan vaihdon takana. Alie Humblen isä, Kouvolan asemapäällikkö Sixtus Ludwig Humble oli kuollut vain 50-vuotiaana sydänhalvaukseen 19.3.1891. Lucia Roseniuksen isä, kauppaneuvos ja konsuli Carl Johan Rosenius puolestaan oli ollut yhden Viipurin merkittävimmän kauppahuoneen, Rosenius & Sesemannin johtaja. Kauppahuone meni kuitenkin äkisti konkurssiin vuonna 1885.
Carl Rosenius joutui myös henkilökohtaiseen vararikkoon, mikä romahdutti sekä perheen taloudellisen että sosiaalisen aseman. Kauppaneuvos Roseniuksen kuollessa vuonna 1892 joutuivat perilliset vielä anomaan ylivelkaisen kuolinpesän luovuttamista velkojille.
Taloudellisiin syihin viittaisi sekin, että sekä Lucia Rosenius että Alie Humble suorittivat kameraalitutkinnon joulukuussa 1893 valmistuen tiedekunnasta vain runsaassa vuodessa.
Kaikesta päätellen ystävysten täytyi ansaita itse elantonsa, ja tätä edesauttoi suoritettu hallintotutkinto. Lucia Roseniuksesta tuli rautatiehallituksen tarkastuskonttorin kirjanpitäjä vuonna 1896. Alie Humble puolestaan avioitui vuonna 1898 molempien oikeuksien kandidaatti Henry Einar Smedslundin kanssa (1871–1944), joten hänen työuransa jäi lyhyeksi.
Ei ihme, että Humble mainittiin eräässä naisopiskelijoiden aikalaiskronikassa kahden muun toverinsa kanssa vapunvietossa Kaivopuistossa. Kaikki kolme neitoa olivat kuulemma olleet suunnattoman ihailijajoukon keskellä. Useat naiset joko vaihtoivat alaa (ja ryhtyivät muun muassa opettajaksi) tai keskeyttivät opintonsa esimerkiksi naimisiin mennessään.
Roseniuksen ja Humblen luokkatoveri Thyra Hultman (1873–1965), joka oli kirjoittautunut samana päivänä sisään yliopistoon, teki näille pian seuraa lainopillisessa tiedekunnassa. Hultman, joka oli 1.3.1894 valittu naisylioppilaiden toiseksi edustajaksi viipurilaisen osakunnan vuosijuhlaan, puolestaan suoritti kameraalitutkinnon keväällä 1894.
Vuonna 1901 Hultman ja edellisenä vuonna lainopillisessa tiedekunnassa alemman hallintotutkinnon suorittanut Helena Aschan (1877–1948) otettiin ylimääräisiksi kopisteiksi (kirjureiksi) senaatin oikeusosastolle. Varsinaisen työuransa Thyra Hultman teki kuitenkin Uudenmaan lääninhallituksen arkistonhoitajana tai lääninekspeditöörinä 1908–1933.
Talonpoikaistaustainen Valma Kuuskoski oli puolestaan yksi ensimmäisiä ylemmän hallintotutkinnon suorittaneita (1902) naisia.
Kuka kuuluu lakimiesprofessioon?
Agnes Lundell kirjoittautui syksyllä 1899 sisään lainopilliseen tiedekuntaan ja suoritti ensimmäisenä naisena vuonna 1906 oikeustutkinnon. Mutta viitisentoista naista oli jo sitä ennen suorittanut lainopillisessa tiedekunnassa hallintotutkinnon.
Näiden tutkintojen luonne selittää, miksi historia on ohittanut heidät. Koska suomalainen lakimies on määritelmällisesti suorittanut tuomarin virkaan tarvittavan tutkinnon, ei näitä lainopin ylioppilasnaisia ole sittemmin laskettu kuuluviksi juristiprofessioon. Lainopin opinnot kuitenkin auttoivat heitä saamaan työpaikan esimerkiksi tullissa, pankissa tai asianajotoimistossa.
Hallintotutkinnon suorittaminen puolestaan mahdollisti naisille virkauran valtion palveluksessa. Heitä nimitettiin tuohon aikaan alempiin valtion virkoihin, mutta ei ylempiin. Laki naisen kelpoisuudesta valtion virkaan vahvistettiin vasta vuonna 1926.
Aikana, jolloin naisia ei muutenkaan sukupuolensa perusteella päästetty tuomarin virkaan, kukaan nainen ennen Lundelliä ei katsonut tarpeelliseksi suorittaa oikeustutkintoa. Sen sijaan asianajoalalle tähdänneellä Agnes Lundellilla oli erityinen motiivi suorittaa niin hallinto- kuin oikeustutkintokin. Siinä suhteessa hän oli kiistämättä edelläkävijä, vaikka hän muuten kulkikin jo muiden hänelle tamppaamaa polkua lainopillisen tiedekunnan naisopiskelijana.
Vuonna 1902 ylemmän hallintotutkinnon suorittaneesta Valma Kuuskoskesta (1876–1940) kirjoitettiin vuonna 1907 Turun Sanomissa, että hän oli ”vastuksista huolimatta ensimmäisinä naisista suorittanut korkeat lainopilliset tutkinnot yliopistossa”. Turun Sanomat, 26.2.1907, s. 2.
