Helsinki
1 Tuija Brax vihr.
2 Astrid Thors rkp.
3 Jan Vapaavuori kok.
4 Ben Zyskowicz kok.
Uusimaa
5 Sauli Niinistö kok (pois Rahkonen, Kuisma)
Varsinais-Suomi
6 Esko Kiviranta kesk.
7 Annika Lapintie vas.
Satakunta
8 Sampsa Kataja kok. (pois Juhantalo)
Häme
9 Johannes Koskinen sd.
10 Jouko Skinnari sd.
Pirkanmaa
11 Kimmo Sasi kok.
Vaasa
12 Anna-Maja Henriksson rkp.
13 Raimo Vistbacka ps.
Lappi
14 Ulla Karvo kok.
15 Johanna Ojala-Niemelä sd.
Valtiopäivillä juristeja kaikista säädyistä
Säätyvaltiopäivien aikaan äänioikeutettuja olivat olleet vain johonkin neljästä säädystä kuuluvat miehet. Ne miehet, jotka syntyperänsä, varallisuutensa tai yhteiskunnallisen asemansa puolesta eivät kuuluneet mihinkään säätyyn ja kaikki naiset säätyyn, ikään ja varallisuuteen katsomatta olivat jääneet siis äänioikeuden ulkopuolelle. Vuonna 1907 järjestetyt vaalit muuttivat olennaisesti säätyvaltiopäivien aikaisia voimasuhteita. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa säädyt luopuivat kuitenkin eduistaan ilman taistelua, sillä Venäjän muodostaman ulkoisen uhan edessä syntynyt kansallinen yksimielisyys oli vahva.
Uuteen eduskuntaan valittiin 200 edustajaa. Säätyvaltiopäiviin verrattuna määrä pieneni huomattavasti. Säätyvaltiopäivillä näet pelkästään ritaristolla ja aatelistolla oli vuosina 1904–1905 ollut 201 edustajaa. Pappissäädyllä oli 40 edustajaa, porvarissäädyllä 30–70 edustajaa ja talonpoikaissäädyllä 70 edustajaa. Juristeja valtiopäivillä oli eri aikoina hyvinkin runsaasti, sillä heitä oli edustettuna kaikissa säädyissä. Tämä oli mahdollista, koska papistossa äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia olivat paitsi kaikki vakinaisessa virassa olevat papit myös yliopiston opettajat ja virkamiehet sekä aikuisoppilaitoksen vakinaiset opettajat.
Puoluelaitos nykyaikaistui
Eduskuntavaalien yhteydessä suomalainen politiikka muuttui perusteellisesti. Puoluelaitos nykyaikaistui täysin. Kampanjointiin ryhdyttiinkin vahvasti puoluetunnuksin.
Suomen varhaiskantaiset puolueet syntyivät 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin puolueryhmityksen perustana oli kieli- ja kansallisuuskysymys. 1860-luvulla ensimmäinen puolueryhmittymä, suomalainen puolue, oli selväpiirteinen kielipuolue. Vastapainoksi edelliselle muodostui 1870–1980-luvuilla ruotsalainen puolue.
Vuosisadan vaihteessa kielikysymys alkoi jäädä syrjään ja kaksi muuta suurta ongelmaa, yhteiskunnallinen kysymys ja suhde Venäjään, nousivat etualalle. Suomalainen puolue jakaantui kahtia. Pääosa vanhasuomalaisista noudatti myöntyvyyspolitiikkaa, kun taas passiivista vastarintaa kannattaneet liittyivät nuorsuomalaisiin ja perustivat perustuslaillis-suomenmielisen puolueen vuonna 1902.
Suomalaisen työväenliikkeen ensimmäinen nousu alkoi 1880-luvulla. Työväenyhdistysten kokouksessa vuonna 1899 perustettiin Suomen työväenpuolue, joka neljä vuotta myöhemmin muutti nimensä Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi (SDP). Laajoine organisaatioineen ja ohjelmineen sosiaalidemokraattinen puolue oli maan ensimmäinen nykyaikainen puoluejärjestö.
Juuri eduskuntavaalien alla perustettiin myös kaksi uutta puoluetta edustajanpaikkoja tavoittelemaan. Ruotsalaisen puolueen perustuksille syntyi vuonna 1906 Ruotsalainen Kansanpuolue (Svenska folkpartiet RKP). Samana vuonna perustettiin pienviljelijöiden asiaa ajamaan Maalaisliitto. Ensimmäisissä vaaleissa maanviljelijöiden asialla oli myös Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Puolueet yhdistyivät jo vuonna 1908.
18 juristia ja yksi lainopin opiskelija
Ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15.–16.3.1907. Äänestysprosentti nousi varsin korkeaksi ollen 70,7 %. Hyväksyttyjä ääniä oli 890990. Äänestysaktiivisuuteen vaikutti suomalaisten suhteellisen korkea lukutaito ja 1800-luvun lopulta virinnyt kansallinen herääminen, johon liittyi myös aatteellisten ja poliittisten järjestöjen synty.
Uudessa eduskunnassa voimasuhteet muuttuivat olennaisesti verrattuna sääty
Sosialidemokraatit saivat 80 edustajaa. Suuri osa maaseudun tilattomasta väestöstä äänesti heitä. Mutta mahtui joukkoon yksi juristi ja yksi lainopin opiskelija. Suomalainen puolue eli vanhasuomalaiset sai 59 edustajaa, joista juristeja oli kuusi. Perustuslailliset eli Nuorsuomalainen puolue sai 26 paikkaa. Heistä juristeja oli viisi. Ruotsalainen kansanpuolue sai 24 paikkaa. Heistä juristeja oli kuusi eli puolueista suhteellisesti eniten. Maalaisliitto sai 9 edustajaa ja Kristillinen työväenliitto kaksi. Heidän joukossaan ei ollut yhtään juristia.
Eduskuntaan valittiin siis yhteensä 18 valmista juristia ja yksi tuleva juristi. Heistä peräti 12 oli ollut mukana jo säätyvaltiopäivillä. Naisia kansanedustajista oli 19. Juristikansanedustajat olivat kaikki miehiä. Olihan Suomessa tuolloin vasta yksi naisjuristi: vuonna 1906 valmistunut Agnes Lundell.
Ensimmäiseen eduskuntaan valituista naisista kenelläkään ei ollut akateemista tutkintoa. Tätä ei voida pitää merkillisenä, koska naisilla oli ollut oikeus opiskella yliopistossa vasta vähän aikaa. Opettajia joukossa oli sen sijaan monta. Piika- ja palvelijataustan omasi useampikin nainen.
Puhemieheksi aatelinen juristi
Suomen yksikamarinen eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran 23.5.1907, ja juhlalliset avajaiset pidettiin kaksi päivää myöhemmin. Maailman demokraattisin parlamentti valitsi kuitenkin puhemiehikseen kolme aatelisiin kuuluvaa miestä. Heistä puhemies P.E. Svinhufvud oli juristi. Valtiopäivien työskentelyltä odotettiin paljon. Suomalaisten mieliala oli toiveikas, mikä kuvastuu pääkaupungin sanomalehtien kirjoituksissa.
”Milloinkaan ennen ei ole valtiopäiväin työtä sillä jännityksellä seurattu kuin sitä nyt tullaan seuraamaan”, lausui Uusi Suometar. Lehti korosti samalla, ettei uudenkaan eduskunnan ollut mahdollista käden käänteessä suorittaa sitä valtavaa uudistustyötä, jota yhteiskunnassa tarvittiin.
Eduskunta sai käsiteltäväkseen 28 hallituksen esitystä. Edustajien tekemiä eduskuntaesityksiä eli nykykielellä lakialoitteita oli 24 ja anomusehdotuksia eli nykykielellä toivomus- eli toimenpidealoitteita oli 195.
Ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan työskentelylle oli luonteenomaista aloitteiden runsaus, puheiden paljous ja ajan niukkuus. Tiukasta työtaakasta huolimatta syntyi vain vähän tuloksia. Keisari Nikolai II hajotti ensimmäisen eduskunnan jo vuonna 1908. Ja sen jälkeen useita kertoja. Keisari jätti myös vahvistamatta eduskunnan päättämiä lakeja.
Eduskunnan työskentelyn vähäiset vaikutukset ja väsymys usein toistuviin vaaleihin aiheuttivat sen, että äänestysinto laimeni nopeasti kansalaisten keskuudessa seuraavissa vaaleissa. Äänestysprosentti laski vaalista toiseen siten, että vuoden 1913 vaaleissa äänestysprosentti oli enää 51 %.
Vuonna 1907 eduskuntaan valitut lakimiehet
Vuonna 1907 valittiin eduskuntaan yhteensä 19 juristia, joista yhden opiskelut olivat vielä tuolloin kesken. Heistä peräti 12 omasi edustajan kokemusta jo säätyvaltiopäivillä. Ensimmäiseen eduskuntaan valitut juristit ovat seuraavassa luettelossa aakkosjärjestyksessä:
• Castrén, Jonas (1850–1922) Nuorsuom. puolue. Lakit.kand., asianajaja. Talonpoikaissäädyn jäsen 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1904–1906 valtiopäivillä.
• Cederberg, Axel Johan Alfons (1863–1940) RKP. Varatuomari, hovioikeuden presidentti. Porvarissäädyn jäsen 1904–1906 valtiopäivillä.
• Ehnrooth, Leo Reinhold (1877–1951) RKP. Lakit.tohtori, senaattori, kunnallispormestari.
• Estlander, Ernst Henrik (1870–1949) RKP. Lakit.tohtori, professori.
• Hjelt, August Johannes (182–1919) Suomal.puolue. Lakit.kand., fil.tohtori, ylijohtaja, senaattori. Porvarissäädyn jäsen 1897 ja 1905–1906 valtiopäivillä.
• Johansson, Oskar Wilhelm (1882–1947) Sos.dem. Varatuomari, tullinhoitaja (obs: valittiin eduskuntaan oikeustieteen ylioppilaana; ylempi hallintotutkinto 1910 ja oikeustutkinto 1922).
• Käpy, Aleksanteri (1871–1933). Suomal.puolue. Hovioikeuden presidentti, senaattori.
• Lagerlöf, Johan Arthur (1860–1930). Suomal. puolue. Varatuomari, fil.maisteri, vuorineuvos. Porvarissäädyn jäsen 1900 valtiopäivillä.
• Listo (vuoteen 1906 Lilius), Akseli August (1856–1921) Suomal. puolue. Varatuomari, esittelijäsihteeri. Porvarissäädyn jäsen 1894–1900 valtiopäivillä.
• Luoma, Albert (1856–1913) Nuor.suom. puolue. Varatuomari, hovioikeuden asessori. Porvarissäädyn jäsen 1904–1906 valtiopäivillä.
• Mikkola, Anders Vilhelm (Antti Vilho) (1869–1918). Nuor.suom. puolue. Lakit. kand., fil.maisteri, asianajaja. Porvarissäädyn jäsen 1904–1906 valtiopäivillä.
• Paasikivi (ent. Hellssten, Johan Gustaf), Juho Kusti (1870–1956). Suomal. puolue. Lakit.tohtori, valtioneuvos, Tasavallan presidentti.
• Renvall, Henrik (Heikki) Gabriel (1872–1955) Nuorsuom. puolue. Lakit.tohtori, senaattori, toimitusjohtaja. Porvarissäädyn jäsen 1904–1906 valtiopäivillä.
• Schybergsson, Ernst Emil (1856–1920) RKP. Varatuomari, pankinjohtaja. Porvarissäädyn jäsen 1885, 1905 ja 1906 valtiopäivillä.
• Svinhufvud, Pehr Evind 1861–1944. Nuor. suom. puolue. Lakit.kand. Tasavallan presidentti. Ritariston ja aateliston jäsen 1894 ja 1899–1906 valtiopäivillä.
• Söderholm, Karl Gustav (1859–1948) RKP. Varatuomari. fil,maisteri, KHO:n presidentti, kansleri. Porvarissäädyn jäsen 1904–1906 valtiopäivillä.
• Tanner, Väinö. (1881–1966). Sos.dem. Senaattori, toimitusjohtaja.
• Wasastjerna, Osvald Severin (1864–1935) RKP. Varatuomari, tilanomistaja. Ritariston ja aatelin jäsen 1894 valtiopäivillä.
• Wilksman (vv. 1906–1925 Viljamaa), Johannes Eliel (1866–1952) Suomal. puolue. Hovioikeuden presidentti, laamanni.
Lisätietoja:
* Kansanedustajat 1907–2000 www.eduskunta.fi/thwfakta/kematrikkeli/ma1000.html
* Suomen eduskunta 1907 –matrikkeli. Kirjassa on esitetty kaikista vuonna 1907 valituista kansanedustajista elämäkertatiedot, edustajantointa koskevat tiedot ja eduskunnan toimielinten jäsenyydet sekä tietoja yhteiskunnallisesta toiminnasta.
Lisää lakimiehiä Arkadianmäellä
Läpileikkaus uuden eduskunnan lakimieskansanedustajista
Eduskuntavaaleissa ehdolla olleet lakimiehet menestyivät erinomaisen hyvin. Eduskuntapuolueilla oli ehdokkaina yhteensä 50 lakimiestä, joista 15 tuli valituksi. Läpimenoprosentiksi muodostuikin huomattavan korkea 30 %. Lakimiesten määrä Arkadianmäellä myös kasvoi kahdella edellisen kauden 13 lakimieskansanedustajasta. Yhteensä eduskuntapuolueilla oli ehdokkaita 1 529, joista valituksi tuli 200 eli 13 %.
Paikkansa uusi vaaleissa 10 lakimieskansanedustajaa. Kaikki Helsingistä, Varsinais-Suomesta, Hämeestä ja Pirkanmaalta valitut juristit jatkavat myös uudessa eduskunnassa. Helsingistä jatkamaan valittiin Tuija Braxin (vihr.) ja Astrid Thorsin (rkp.) lisäksi Jan Vapaavuori ja Ben Zyskowicz. Varsinais-Suomea edustavat jatkossakin Esko Kiviranta (kesk.) ja Annika Lapintie (vas.). Hämeen vaalipiirissä uudelleenvalituiksi tulivat Johannes Koskinen (sd.) ja Jouko Skinnari (sd.) sekä Pirkanmaalla Kimmo Sasi (kok.). Vaasassa perussuomalaisten Raimo Vistbacka sai seurakseen Anna-Maja Henrikssonin (rkp.) ja vaalipiirin juristiedustajien- määrä kaksinkertaistui.
Edustajanpaikkansa menettivät Susanna Rahkonen (sd.) ja Risto Kuisma (sd.) Uudellamaalla sekä Kauko Juhantalo Satakunnassa. Lakimiesedustajien rivejä paikkaamaan nousi kuitenkin viisi uutta kansanedustajaa. Eduskuntaan nousivat Sauli Niinistö (kok.) Uudeltamaalta, Sampsa Kataja (kok.) Satakunnasta, Anna-Maja Henriksson Vaasasta sekä Ulla Karvo (kok.) ja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) Lapin vaalipiiristä. Nyt eduskuntaan nousseista lakimiehistä vain Niinistöllä on aiempaa kokemusta kansanedustajan tehtävistä.
Lakimiehiä kaikista kansanedustajista uudessa eduskunnassa on 7,5 %. Lakimiesten osuus koko täysi-ikäisestä väestöstä on n. 0,4 %, joten suhteessa väestöosuuteensa lakimiehiä on valtiopäivillä lähes kaksikymmenkertaisesti.
Paikalliset erot lakimieskansanedustajien määrässä ovat suuria. Useissa vaalipiireissä juristeja ei ollut edes ehdolla, kun taas Helsingistä valittiin neljä lakimiestä (19 %). Suhteellisesti eniten lakimiehiä valittiin Lapista, jonka seitsemästä kansanedustajasta peräti kaksi (29 %) on juristeja.
Eduskuntaryhmistä eniten juristeja on Kokoomuksen ryhmässä, jonka 50 kansanedustajasta 6 (12 %) on lakimiehiä. Suhteellisesti eniten juristeja on perussuomalaisten ryhmässä (20 %), vaikka ryhmän kasvaessa Raimo Vistbackan suhteellinen osuus ryhmästä pienenikin.
Viidestätoista lakimieskansanedustajasta ministerikokemusta on neljällä. Sauli Niinistöllä, Johannes Koskisella, Jouko Skinnarilla ja Kimmo Sasilla on yhteensä 7 389 päivää, 20,2 vuotta, ministerikokemusta. Pisin ministerikokemus on Niinistöllä, jolle on ehtinyt kertyä jo 2 927 ministeripäivää. Koskinen on tilastossa toisena 2 354 päivällä. Sasilla ministeripäiviä on 1 554 ja Skinnarilla 554.
Yhteensä läpimenneet lakimiehet keräsivät kunnioitettavat 167–797 ääntä eli 6 % kaikista annetuista äänistä. Ylivoimainen äänikuningas juristien joukossa oli Sauli Niinistö, jonka 60 563 ääntä muodostavat 36 % kaikista valittujen lakimiesten äänistä. Niinistön huikean äänisaaliin seurauksena valittujen lakimiesten keskimääräinen äänisaalis nousee yli 11 000 äänen.
AH
