En tiedä mitä nuorempi polvi puuhaa kesäisin, mutta 1970-luvun tienoilla häärittiin suurin joukoin yhteiskuntasuunnittelun ja oikeustieteen parissa. Toki keräännyttiin harrastamaan muutakin kulttuuria eri kaupunkeihin.
Kerran kokoontui nelisenkymmentä yhteiskuntasuunnittelijaa Jouko Kajanojan johdolla Seinäjoelle pohtimaan yhteiskuntasuunnittelun teoriaa. Alussa kaikki majoittuivat hotelliin, mutta pian muuttivat kaikki kokouspaikaksi valitun koulun suureen luokkahuoneeseen. Lähiravintolassa pidetyn illanvieton jälkeen joku sai päähänsä, että kaupungintalon suihkukaivossa pitää välttämättä uida. Siispä vaatteet lensivät pensaaseen ja alkoi jalo kilpa. Kun oli juostu koululle, paikalle saapui nopeasti poliisipartio kuulustelemaan sinne majoittuneita rippikoululeiriläisiä.
Aikakauden muodin mukaisesti ohjelmaan kuului ripaus marxismia, jota julisti Sirola-opiston opettaja Erkki Rautee. Hän käytti mielellään ilmaisua ”Kuten Lenin on sanonut”. Eri mieltä olleet alkoivat jankuttaa ”Kuten Lenin ei ole sanonut”.
Osallistujien joukko kasvoi lopulta kolmeen sataan, kun jälleen kokoonnuttiin Pohjois-Suomeen syventymään yhteiskunnan ongelmiin. Homma menikin vauhdikkaasti. Tuleva oikeustieteen professori viiletti alasti varastamallaan polkupyörällä paikkakunnan halki. Lainsäädäntöneuvos heitti keksimällään judo-otteella vankeinhoitolaitoksen ylijohtajan rannalla hiekkaan.
Yhdeksi kohteeksi valittiin Kajaani. Siellä paikkakuntalaiset juottivat kesäteatterissa sosiaalihallituksen pääjohtajalle Alli Lahtiselle pontikkaa tunnetuin seurauksin. Koska Allilla oli vielä illalla velvollisuuksia, hän määräsi minut tanssittamaan itseään tunnin ajaksi. Mikäs siinä, olihan Alli pitkä ja komea nainen. Niin repäistiin polkat, jenkat ja valssit.
Tilaisuuksiin kuului usein myös tutustuminen kesäiseen maaseutuun. Bussillinen väkeä lähti katsastamaan perinteistä maatilaa sekä sen kookasta saunaa. Ystävällinen vanha isäntä neuvoi tyttöjä menemään ensin ja sen jälkeen poikia. Kuului humahdus, kun kaikki seisoivat saunan lattialla kuin kutsuilla konsanaan.”Ai tämä on sitä nyky-aikaa”, tuumi isäntä, heitti pois pitkät flanelliset kalsarit ja liittyi joukkoon. Hän myös teititteli kaikkia, jotka vastasivat sinuttelulla. ”Ai tämä on sitä nykyaikaa”, totesi isäntä siirtyen sinutteluun.
Hauskuuksiin liittyi junamatka Ylioppilasteatterin kanssa Joensuun kinkereiden jälkeen ravintolavaunussa Helsinkiin. Muutama tunti esitettiin laulua ja teatteria kesäisessä yössä.
Parhaaseen aikaan näitä seminaareja oli kymmeniä eri aiheista. Toki lystinpidon lisäksi puhuttiin myös asiaa ja kehiteltiin yhteiskuntasuhteita.
